F33.1,
kuukausi sairaslomaa
ja uusia lääkkeitä.

Näiden kanssa lähdin osastolta maanantaiaamuna 16 päivän jakson jälkeen ja heti tiistaina Helsinkiin puolituttujen seurassa. Tänään palaan kotiin ja huomenna pitäisi käydä koululla viemässä sairaslomatodistukseni ja sanomassa heipat äikänopettajalle. Elämä ei ole koskaan tuntunut enempää jonkun muun omalta, kuin nyt.

days go by but I stay the same

Mä vannoin etten enää ikinä anna syömishäröilyni henkilöityä tai etten edes anna sille nimeä. Täällä mä kuitenkin istun ja tajuan kauhistuneena, kuinka Ana löytää hiljalleen tiensä takaisin mun päähän. Ahdistus vaan pahenee täällä, kun laihat tytöt ja ihmisten arvet saa mut haluamaan takaisin siihen mielentilaan, missä olin neljä vuotta sitten. Mulla oli itsekuria,  motivaatiota ja mä oikeasti laihduin. Nyt mä tunnen, kun reidet vaan leviää ja vatsa kasvaa. En enää halua olla minä, en ole tarpeeksi hyvä, en laiha enkä edes uskalla viiltää tarpeeksi syvälle. En edes enää halua mennä keikoille, joita olen odottanut kuukausia tai jopa vuosia. Itseänikin pelottaa haluamattomuuteni.