The quiet scares me 'cause it screams the truth

Don't feel like writing in Finnish today so excuse me.

It's the 31th of December 2010. How odd. This day will come only once. Really odd.
I think now I should make some new years resolutions, I just don't feel like it. I just know that I want to seriously lose some weight, do better in school and try to stop cutting.

Oh, how ironic: "it's a quarter after one, I'm all alone and I need you now". Need you now just came to my mind and now I can't get it off. And it really is almost quarter after one. And I really need you now. Fuck it.
I hate this kind of moments.
And oh, today I will probably make another post too, since I don't have any plans for the night. Sad but true. And after last years fiasco I really like to just stay home and sleep the night away.
And wish for better for 2011.

I wish you all the best things for new year! ♥

Who knows, maybe I'm the liar

Varo pitämästä ylimääräistä meteliä, älä yritäkään katsoa Sharing the Secretiä ilman kuulokkeita, älä mene alakertaan juomaan vettä, älä kuvittelekaan voivasi tehdä vatsalihasliikkeitä nyt.

Emily, vaikka sinulla on loma, vanhemmillasi ei ole. He nukkuvat jo - ole hiljempaa.

Kirottua. Inhoan hiljaisuutta. Pelkään sitä. Tänä iltana tasaisin väliajoin hiljaisuutta on rikkonut vatsani murina, ääni jota olen näiden kolmen vuoden aikana oppinut rakastamaan. Tällä hetkellä hiljaisuudessa kaikuu ainoastaan läppärin näppäimistön naputus, sekin on ärsyttävää mutta väistämätöntä, jos haluan kertoa teille jotain.

Ei mulla oikeastaan edes ole mitään asiaa. Kunhan kirjoitan, vähän niinkuin ilmoittaakseni olevani yhä elossa possuiltuani joulunpyhät ja oltuani yksin koko tähän astisen joululoman.

Huomenna herään aikaisin, treenaan 30 - 60 minuuttia, juon kahvin ja syön leivän, käyttäydyn täydellisesti. En epäonnistu, siivoan kotona, en epäonnistu. Lähden keskustaan, en syö muuta, en epäonnistu.

Aamupaino muutaman päivä sitten tasan kuusikymmentä kiloa.

Täydellisyyteen on matkaa kaksikymmentä kiloa.

Kolmasosa.

~*~*~

I hate silence, I'm afraid of it really.

Just decided to write something, to tell you I am really still alive after the horrible xmas.

Just realized something..

It's a long way to perfection, 20 kilograms.

I have to loose 1/3 of my weight.

Will I ever be able to do it?

have yourself a merry little christmas

Vaikka joulu on älyttömän mättämisen ja itsekurin haastamisen aikaa, ainakin minulle, mä toivon hartaasti, että te kaikki osaatte ottaa rennommin nämä pari päivää. Itse lupaan ainakin yrittää.

Kai se, mitä yritän sanoa on

merry christmas to all my readers!

he kissed my lips i tasted you mouth

What the fuck do you think you're doing?

Do you seriously think that you can play with me like this?

I'm trying hard to get over you, but you just keep coming back to my life over and over again.

Please make up your clouded mind and tell what do you think.

Would make it a lot easier, thanks.

I can't tell you what it really is, I can only tell you what it feels like

18 tuntia syömättä jonka jälkeen pieni pala kanaa ja kaksi desiä mustikkajogurttia. Ei kuulosta vielä pahalta, eihän? Mutta kun se ei jäänytkään vielä siihen; äsken söin palan pizzaa ilman, että pahemmin edes ajattelin koko asiaa. Nyt syytökset kaikuvat päässäni, enkä saa niitä hiljenemään. Ahdistaa.

Tänään aloin muistelemaan aikaa, jolloin mulla vielä oli joku/joitain johon luottaa, joille puhua ja joiden kanssa pitää hauskaa päivittäin.

Nyt ne ajat ovat ohi, ja mä olen ihan yksin tässä isossa maailmassa.

Ahdistaa.

Tänään Tytön kasvot nousivat mieleeni selkeämmin kuin ikinä, sydänraukkani jätti pari lyöntiä väliin. Haluaisin, että hän edes puhuisi minulle. Juuri nyt en tiedä, muistaako hän edes olemassaoloani.

Ahdistaa.

Pari kuukautta sitten löysin hänen galleriablogistaan lyriikoita biisistä, jota en haluaisi ikinä kuulla. Tänään kuitenkin kuuntelin biisin vielä kerran. Miksei hän itse tee, niinkuin sanoissa sanotaan? Ei hän enää edes moikkaa.

Sä olit kiva se oli saatava kokea

Mut siit on vuosi aikaa nyt saatana lopeta

Kun mä en haluu et sä suret enää yhtään

Mä oon vapaa mies ja voin tehä mitä lystää

Sun pitäs jatkaa

Sun pitäs koittaa ees

Mut se ei tarkota ettei voitas moikkaa ees

Siit on vuos ja sä vielä itket mun perään

Mä pyydän pliis älä rakasta mua enää

Se sattu, muttei auta unohtamaan. Mä en vaan voi sille mitään, että mä todellakin rakastan sitä tyttöä, halusi se sitä tai ei.

Underneath the scars a life so young, but the wounds can heal on anyone

Sata ja yksi päivää.

Tänään olin kuitenkin vain epäonnistuja, olen aina liian iso.

Uusimmat arvet ovat kaksi viikkoa vanhoja.

You're at the back of my mind

Näin taas unta susta.

i said i wouldn't call you but i've lost all control and i need you now

Mä haluan kirjoittaa, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin.
Pidennetty viikonloppu, silti tämä on mulle kuin mikä tahansa viikonloppu: istun yksin kotona ja opiskelen. Ei kukaan mua ole minnekään pyytänyt varmaan kuukauteen, mutta se ei haittaa. Haluan ajatella, että jos seura ei kelpaa niin en kinu ketään seuraani...

Viikko kämpillä meni ihan okei, en edelleenkään ole ostanut paljoakaan ruokaa sinne, mutta sorruin käyttämään sokeria kahvissani makeutusaineen sijasta, kun en jaksanut lähteä ostamaan uutta pakkausta jälkimmäistä. Kaloreita paaaljon enemmän, tiedän.


Eilen päätin, että unohdan Tytön, aamulla tajuan nähneeni hänestä unta ja en voi estää kyyneliä valumasta poskilleni.
Miksi en voi unohtaa?
Mun täytyy unohtaa, tai mulle käy vielä huonosti.
Huonommin. Ihan miten vain. Meinasin tehdä jo kaksi 'radikaalia' ratkaisua: poistaa Tytön kavereistani Fabossa ja Galleriassa (auttaisi unohtamaan), mutta en uskaltanut. Olisi ollut vielä nolompaa, jos olisin joskus halunnut pyytää hänet uudestaan kaverikseni ollessani taas okei, päästessäni hänestä yli kokonaan.
Ei, hänestä ei ole kuulunut mitään, ja näin hänet ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen kuluneella viikolla - sekin vahingossa. Sydämeni jätti lyönnin välistä, ja ahdistusprosentit hipoivat kattoa. Luoja, miksi juuri kun olin unohtamassa kuinka hyvältä hän näyttääkään.
Voin vieläkin tuntea sen ahdistuksen rinnassani, palan kurkussani ja sen polttavan tunteen silmissäni, kun kyyneleet pyrkivät kasvoille minun estäessä niitä parhaani mukaan.

Anyways, ihanaa joulukuun alkua teille kaikille! ♥

With love, emily.

don't waste your time on me you're already a voice inside my head

Otsikon voisi käsittää monella tapaa, mutta juuri tällä hetkellä minä ajattelen sen olevan sille äänelle pääni sisällä joka joissain piireissä Anana tunnetaan. Itse en käytä tästä äänestä tai sen omistajasta mitään nimitystä, se on vain se ääni pääni sisällä joka saa minut inhoamaan itseäni entistä enemmän.

Viikonloput tuhoavat mut lopullisesti. Kämpillä kaikki on syvältä, kämppikset ovat jakaantuneet kahteen porukkaan ja riitoja ei voi välttää, joten kotona on huomattavasti parempi olla. Vaikkakin täällä syön liikaa ja saan kuulla äidiltäni, kuinka hän painaa vähemmän kuin minä.

Kotona mulla on myös itseni satuttamiseen suuremmat mahdollisuudet kuin kämpillä, ja käytin tilaisuutta hyväkseni kolme kertaa viime viikonloppuna. Olen hyvin pettynyt itseeni sen takia, mutta toisaalta se oli sen arvoista. Täytyy myöntää, että en muistanutkaan kuinka paljon se helpottaa. Se on väärin, väärin, väärin.

Toivottavasti teillä, rakkaat lukijat, on mennyt paremmin. Olen hyvin pahoillani, etten ole kommentoinut tai edes kirjoitellut. Lupaan yrittää kirjoittaa useammin jälleen.

never should've let you go, never should've let you go

I know I shouldn't love you anymore, girl.

I just don't know how to let go.

Just give me time and I'll get over you

Viime aikoina mä olen leikkinyt ajatuksella siitä, kuinka olisimme vielä yhdessä jos en olisi ollut idiootti aikoinaan. Kaksi vuotta. Se on ihan vitun pitkä aika.

Eniten satuttaa tieto siitä, että mikään ei ikinä tule olemaan kuin ennen.

Entiset kaveritkit on kaukaisia, koska olen edes viimeksi puhunut heille?

Mä tiedän, että peruskoulun loppuessa he olivat vain onnellisia päästessään musta eroon. Mulla on silti ikävä heitä, ja kaikkia meidän yhteisiä juttuja.

Kello on kymmentä vailla yksi, ja mä olen jo syönyt yli seitsemänsataa kaloria. Se tarkoittaa sitä, että mä en voi syödä tänään enää mitään. Inhoan, inhoan itseäni itsekontrollin puutteesta.

Mutta olen onnellinen, että luku laskurissa kasvaa edelleen, ja on jo yltänyt 74 päivään.

Kello oli kymmentä vailla yksi noin seitsemän tuntia sitten.

Kalorit ovat nousseet lähes kahteentuhanteen. Olen onnellinen, että kyse ei enää ole itsekontrollin puutteesta, vaan ajatuksesta, jonka mukaan ansaitsin tänään enemmän.

Tiedän, että olen turvonnut ja kauhean näköinen muutenkin, mutta nyt en halua ajatella sitä. Aamuiset ahdistavat ajatukset ovat taka-alalla, ja haluan nyt vain olla iloinen - edes tämän illan.

I don't see why the only people I can tell

are reading this through there own home cells

cause my words are all I have in Hell,

and I'm locked up in a demon filled cell.

Aivan, ja hei saadakseni jotain elämää tänne kysyn tällaisen jonka löysin PrettyAlonesta (jos menee liian henk. koht. mielestäsi, no need to answer) :
Your biggest secret and your biggest regret?

Sanokaa minkä takia kaikki täällä hajoaa

Otsikon biisi.

Vanhimmat lukijani tietävät, mitä kaikkea viimeisten kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Tarkoitan enimmäkseen vanhempieni riitelyä, asumuseroa ja takaisinmuuttoa.

Kaikki tuo alkoi eilen alusta. Viimeistä kertaa, sen tiedän.
Muhun sattuu, mä juuri olin onnellinen, kun kaikki perheessä oli hyvin.
En pysty lopettamaan itkemistä, mä tärisen ja teen kirjoitusvirheitä enemmän kuin laki sallii.
Ne saan korjattua, mutta elämässä ei ole minkäänsortin delete- eikä reset-nappulaa.
Jos mä olisin viisas, mä pakkaisin jo. Mutta mä en ole.

Mä haluan viimeiseen asti uskoa parempaan, vaikka se ei välttämättä enää onnistu.

Uusi ulkoasu. What do you think?

i feel like i'm dead but breathing

"I'm pretty only when I am hungry."
I am ugly when I eat.
That's when I become more and more fat.

Hey, I do realise those things. Then why do I eat?
I need to know that.. I want to know that..

Besides, I feel like making cupcakes now.
And a new layout.
Fuck it.

I didn't feel like writing in Finnish so
sorry for the spelling mistakes..

I guess that's just the price I got to pay

Mä en ostanut kämpille viikoksi ruokaa enempää, kuin noin 700 kalorin edestä joka päivälle. Silti mä tunsin oloni lihavaksi ja liian täydeksi joka-vitun-päivä mitä siellä olin. Tutut ja kaivatut tunteet, kuten järkyttävä nälkä ja kylmyys vaikka sisällä olisikin lämmin, tulivat takaisin.
Tullessani kotiin kuitenkin tajusin, kuinka turvallista siellä oli. Kotona on kaikkia houkutuksia joita yritän epätoivoisesti vältellä.
Eivätkä ne houkutukset lopu ruokaan. Viikolla voin olla ajattelemattakaan itseni sattutamista, ei ole aikaa ajatella muuta kuin koulua. Mutta kun istun viikonloppuna yksin isossa huoneessani, monta ääntä huutaa päässäni käskyjä minulle, enkä tiedä mitä niistä kuuntelisin...

Vaikka sanoin edellisessä postauksessa kirjoittavani vasta, kun olen käynyt vaa'alla, en ole todellakaan uskaltanut astua sille vieläkään.
Meillä oli toissapäivänä koululiikunassa uintia, ja menin tietäen näyttäväni kauhealta. Kuitenkin, kaikki muut siellä olivat isompia kuin minä, ja ollessamme vedessä en edes ehtinyt ajatella asiaa. Pukuhuoneessa ahdistus iski jälleen, joten pukeuduin ja meikkasin niin nopeasti kuin kykenin. Break down ei ollut niin kaukana to be true.
Joten käyn vaa'alla joko sunnuntaina tai sitten vasta ensi viikolla, kun meillä ei ole asunnolla vaakaa ollenkaan. Se on itseasiassa aika hyvä juttu, en voi rampata sillä koko aikaa...

Tästä ei nyt tule enää mitään, katsellaan huomenna uudestaan.
Mua myös huolestuttaa aivan älyttömästi lukijoiden väheneminen. Viisi lukijaa on jo ottanut hatkat... Anteeksi harventuneesta postaustahdista ja entryjen huonontuneesta laadusta :---( Olen todellakin pahoillani, että olen ollut todella huono bloggaaja lately.

I think you got the best of me, you're sleepin' with the enemy

Anteeksi hiljaisuus. Olen viettänyt syyslomaani poissa kotoa, enkä ole päässyt kirjoittamaan sieltä missä olin.

En ole yhtään lähempänä tavoitettani, en ole jaksanut ajatella sitä kun olen keskittänyt kaiken energiani sen erään henkilön yli pääsemiseen.
Ei onnistu, itken, yritän uudelleen, ei onnistu, itken, tartun terään, viillän, kadun, itken, yritän uudelleen, ei onnistu..... stop.

Mä yritän koota itseäni, enkä tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran.
Ehkä sitten, kun tiedän taas kuka olen ja missä mennään.
Sitten kun olen voittanut vaakapelkoni ja astunut sen päälle nähden sen huutamat läskiluvut.
Ehkä.

I'm sick and tired of the mess you made me

Tonight of all times, why is it raining again? It makes me look so pitiful

Koulumatkalla alkoi sataa lunta, räntämäistä lunta joka kasteli hiuksia. Minä kiljuin, kaverit nauroivat. Kyllä minäkin pidän talvesta ja lumesta, en vain silloin kun en ole valmis siihen.
Ei lumen kuulu tulla maahan vielä lokakuussa.

Tänään olen syönyt enemmän kuin saisin, mutta harkkojen takia en tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Olen tehnyt kaikkeni kuluttaakseni kaiken ylimääräisen kehostani, joten loppu ei ole minusta kiinni. Voin vain toivoa, että kehoni ymmärtäisi olla varastoimatta kaikkea ihraa itseensä.
Sitä peläten sain vihdoin palattua tutulle ja turvalliselle sokeriton&rasvaton -ruokavaliolle. Kun saan nykyään itse päättää mitä syön, lasken kalorit tarkkaan, otan vähärasvaisimman/rasvattoman vaihtoehdon ja tarkistan paljonko energiaa tuotteessa on sokerista. Vaihdoin viimein kahvini ja teeni sokerin makeutusaineeseen. Olen ollut ahkera, hah.
Tänä vuonna aijon laihtua vielä kymmenen kiloa.

Blogimaailma hiljenee, ainakin minun seuraamani blogit ovat aika hiljaisia. Jos en olisi viikonloppuna löytänyt kahta uutta blogia luettavakseni, ei minulla olisi ollut kahteen päivään uusia merkintöjä luettavanani. Olen tästä asiasta jo kerran täällä rantannut, jos on mennyt ohi niin click here!

Nyt tulee jo kiire suihkuun ja muuta. Uusin suunnitelmani yrittää estää minulta iltasyömisen ja siten ahmimisen mahdollisuuden: menen niin aikaisin nukkumaan kuin vain mahdollista.

Haleja ja lämpöisiä ajatuksia teille tähän kylmään, talviseen ilmaan ♥

ps. jos luet vielä tätä Viola, niin kommentoi jotain. Haluan tietää miten sulla menee, kun katosit niin nopeasti...

losing weight by falling in love would be the ideal diet

Naiseuteni tekee minut hulluksi olemassaolollaan. Kaikki nesteet kerääntyy kehoon, olen entistä läskimpi. En ole siltikään vielä ahminut, vaikka yleensä tässä vaiheessa suurin itseinho johtuu ahmimisesta. Ei, sitä ei tosiaankaan ole tapahtunut 41 päivään!

Kiitän tätä päivää sen kiireellisyydestä, en ole ehtinyt edes syömään kuin nuudeleita ja salaattia. Kofeiinia kertyy kaikista sen mahdollisista muodoista, tärisin liikuntatunnilla ja tunsin, kun aivoni kävivät ylikierroksilla.

C varoitti minua kaikesta, mitä kofeiini minulle tekee. Siitä huolimattakaan en osaa lopettaa. Kolme kofeiinitablettia aamulla, päivän aikana kahvia, teetä ja energiajuomia. Joskus vain lisää tabletteja, jos kahvi- ja energiajuomien kalorimäärät eivät mahdu päivääni esim liian kaloririkkaan lounaan takia ...
Niin ei saisi käydä, mutta keskipäivään mennessä nälkä on aamupalan väliin jättämisen takia hirvittävä, ja häpeän mahani murisemisesta välttääkseni menen syömään.
It's funny how nuo ovat niitä samoja tabletteja, joita joskus vedin muutamankymmentä, tavoitteenani lähinnä rytmihäiriöt ja lopulta kuolema. Sen kerron, että seuraava päivä oli helvettiä, ja nyt minun pitäisi olla opinut teoistani. En vain ole.

Minulla ei ole enää asiaa, mutta kirjoitan tätä hämätäkseni itseäni syömästä. En aijo astua jalallanikaan keittiöön. ' Opiskelen ' vaikka koko illan, sitten menen suihkuun ja nukkumaan. EI keittiöön, se johtaa vain turhiin kaloreihin.

Toivon teille kaikille ihanaa viikkoa, ja lupaan kirjoitella/kommentoida nyt enemmän, kun taas uskallan paremmin postailla.

♥, Emily.

everyone is asking if i'm okay, as if it's an easy question to answer

yritin tehdä uutta banneria, en kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hienoja kuvia siihen.

oon hukassa.
haluan päästää irti.
haluan pois.


haluan hänet.

You walk outside and all you see is rain, you look inside and all you feel is pain

121+29+~200+300

Alpen myslipatukka
+danone actimel 0,1%
+nuudelit
+leivät

= ~650 kcal

Tiedättekö kuinka vaikeaa on kirjoittaa tällaista blogia 2h kämpästä käsin? Istumme kämppikseni kanssa saman pöydän ääressä, molemmat omilla läppäreillään ja minä vilkuilen koko ajan sivulleni. En todellakaan halua hänen näkevän tätä.

Haluaisin, että olisi jälleen viikonloppu ja pääsisin kotiin. Saisin vain olla ajattelematta koulua tai ihmisiä siellä. Tänään taas heidän naurunsa ja katseensa olivat liikaa, vaikkeivät välttämättä edes nauraneet minulle.
Aina, kun kuulen jonkun nauravan, voisin vaikka vannoa että hän nauraa minulle. Ahdistustaso nousee pilviin ja tekee vain mieli juosta itkien Tytön luo..
Mutta ei, se ei riitä, että se on käytännössä nykyään mahdotonta, mutta se olisi henkinen itsemurha nähdä hänet taas.
Haluan vain unohtaa, unohtaa, unohtaa.

recent study shows, that a heart grows weaker everytime we do something opposite of what we feel

Tapasin pari päivää sitten ihmisen, joka oli ennen yksi parhaista ystävistäni. Katsoessani häntä huono olo itsestäni paheni. Hän on laihtunut hurjasti siitä, mitä hän oli ku hänet hyvin vielä tunsin.

Sanovat, että hän ei enää syö.
Muistan verranneeni itseäni häneen ja salaa onnellisena siitä, että minulla oli kontrolli, ja että olin kuitenkin laihempi kuin hän.
Ei enää.


Tänäänkin epäonnistuin. Huomenna en. Se on lupaus itselleni ja teille kaikille.

ps. if we weren't meant to be, why did we met?

And I suck at saying goodbye

Stare at the dark,
wait for a brighter black.
Enjoy happiness now,
the demons will come back.

-Dreaming of broken Butterflies (PT)-

En tiedä pitäisikö minun olla huolestunut vai onnellinen hiljaisuudesta blogimaailmassa.
Joidenkin kohdalla postaamattomuus huolestuttaa, oletko tehnyt itsellesi jotain pahaa?
Joidenkin puolesta olen onnellinen hiljaisuudesta, ehkä paha on nyt takana ja elämä hymyilee.
Or does it?

Olen itsekin ollut laiska päivittäjä, syytän uutta kämppääni siitä. Kahden hengen huoneissa ei paljon tälläistä blogia uskalla kirjoittaa. Antakaa siis anteeksi, lupaan silti yrittää. ♥

I will always be there for you, beautifuls.

welcome to my life, you'll see it's not easy

Milla haastoi minut tähän '7 asiaa minusta'-juttuun, joka on pyörinyt blogeissa. Vaikka monet ovat laittaneet 'haastan kaikki jotka eivät ole tehneet', en ole ikinä tehnyt. En ole jaksanut edes kirjautua sisään tai kirjoittaa postausta, ja nyt pitäisi keksiä seitsemän totuutta itsestäni. Enhän edes tunne itseäni. Kiitos silti haastamisesta, lupaan yrittää! ♥ (Muistin virkistämiseksi, olen joskus enneminkin tehnyt tälläisen: it's not supposed to hurt this way)

1. Inhoan monia ihmisiä, joskus tekisi mieli repiä heidän päänsä irti. Silti eniten vihaan itseäni, ja itseinhon valtakausina mietin, onko minulla edes oikeutta vihata muita ollessani näin paska ihminen.

2. Olen edelleen koukussa energiajuomiin, kofeiinitabletteihin ja kofeiiniin yleensäkin.

3. Nykyinen tyylini lähti siitä, että halusin vain peittää ison mahani ja valtavat reiteni: poikien vaatteet pelastivat. Joskus haluan kuitenkin olla yltiötyttömäinen, inspiraationani japanilaiset katutyylit. Usein ne päivät päättyvät valtavaan läskiahdistukseen.

4. Music on world off. En kestäisi päivääkään ilman musiikkia. Vaikka pidän eniten alternativesta, indiestä ja visual keistä, saatan kuunnella räppibiisejä pelkästään lyriikoiden takia.

5. Itseasiassa olen erittäin huono kertomaan mitään itsestäni, vaikka tukihenkilöni sanoo, että tunnen itseni hyvin.

6. Mulla on selkeät tavoitteet tulevaisuudelleni, haluan muuttaa Aasiaan, kiertää maailmaa ja tehdä maailmasta paremman paikan. Jos ikinä selviän sinne asti...

7. Olen pakkomielteinen muistojeni suhteen, en halua unohtaa niitäkään, mitkä eniten satuttavat.

Tämä on todellakin ollut jo vaikka kellä, mutta haastan Violan, Heidin ja Jeaninen . Matkin nyt kaikkia muita sanoessani, että kuka haluaa tehdä niin antaa mennä vain! ^^

everything leaves a mark

It's good to be alive.
Tältä ei usein tunnu. Niinä harvoina kertoina kun tuntuu, olen vain onnellinen että olen vielä täällä kaikesta huolimatta.

11 päivää ahmimatta. Se on jo jotain mulle.
En halua joutua nollaamaan tuota laskuria, joten yritän pitää kontrollin itselläni.
Olen päättänyt pitää ensiviikon tehoviikkona: ~500 tai ~800 kcal /päivä, vuorotellen.
Nykyään koulumatkani on ~4km / suunta, joten kulutusta tulee ihan tarpeeksi (+peruskulutus ~1700). Ainoa huolenaiheeni on säästöliekki, mutta ei kai olisi liian paha syödä yhtenä tai kahtena päivänä 1000 kcal... Alle peruskulutuksen on aina hyvä.

*~*~*

Jos olen aivan rehellinen, nuo luvut eivät tule enää itsestään. Nykyään mun on vaikeaa ajatella mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa, mikä liian vähän vai onko se edes mahdollista. Yritän tehdä itselleni suunnitelmia, lukea vanhoja kirjoituksiani & kaloripäiväkirjojani ja saada taas kunnon ote tästä. Jouluna pitää olla viidessäkymmenessä.

Muutama uusi lukija. Teitä on jo paljon ♥
En olisi ikinä tätä blogia aloittaessani uskonut, että näin montaa ihmistä kiinnostaisivat valitukseni.
Kiitos ♥

love is dangerous, dangerous and it's killing us, killing us

Netti ei ole toiminut taaskaan. Anteeksi.
Koulu stressaa jo nyt, rakkaus on perseestä, perheellä ei menekään enää hyvin.
Kauanko minä tällä kertaa kestän?


Kämpässäni ei ole vaakaa, en tiedä paljonko painan. Olen kotona, mutta en ole uskaltanut käydä katsomassa sitä, kuinka lihava olen. Housut tuntuvat menevän helpommin jalkaan, mutta käsivarteni ovat edelleen valtavat. Kuin myös reiteni. Tyytyväisyyteen on vielä pitkä matka.


Löysin tämän Kuroinen blogista, ja ajattelin ihan mielenkiinnosta täyttää..

Energia
Väsymys, huolestuneisuus X
Univaikeudet, varhainen herääminen X
Kova vatsa, vatsaongelmat
Huono verenkierto
Mielialan vaihtelut X
Lihasmassan väheneminen
Ajatusten kiinnittyminen ruokaan X

Proteiini
Lihasmassan väheneminen
Turvonnut maha
Ripuli
Virtsanpidätysvaikeudet
Hiustenlähtö X
Turvotus
Kasvun pysähtyminen

Hiilihydraatit
Verensokerin lasku X
Vapina, tärinä X
Ahmimiskohtaukset X
Ketoaineiden muodostuminen
Serotoniinivaje
Masennus
Poissaoleva tunne X

Rasva
Heikentynyt makuaisti, proteiininpuutos
Lisääntynyt infektioherkkyys
Haavojen heikko paraneminen X
Pimeänäön heikkeneminen X
Silmien valonarkuus ja kirvely
Heikentyneet refleksit
Pakko-oireet
Heikentynyt muisti

Rauta
Paleleminen, kalpeus X
Ummetus
Nopea kylläisyyden tunne
Kuukautishäiriöt
Hidas aineenvaihdunta
Keskittymisvaikeudet
Väsymys, ärtyneisyys X
Levottomuus X

Suola
Huimaus, päänsärky X
Pahoinvointi X
Turvotus aterian aikana ja sen jälkeen
Jatkuva virtsaamisen tarve, myös yöllä
Lihasheikkous, puutuminen X
Yöhikoilu
Taipumus pyörtyilyyn

Vitamiinit
Mustelmat X
Nenäverenvuoto
Taipumus kompasteluun
Kömpelyys
Suupielten haavaumat
Kuiva ja hilseilevä iho
Näppyjä raajoissa X

xx

something borrowed, something new

Liian pitkä tauko vaikeuttaa kirjoittamista, mutta nyt olen taas täällä ja lupaan yrittää kirjoittaa useammin. En vain ole saanut nettiä toimimaan uudella kämpälläni vielä.

Mä haluaisin kertoa teille kuinka olen iloinen ja kaikki menee hyvin. Todellakin haluaisin.
Mutta en voi.

Miksei ihmiset voi sanoa suoraan, jos ne ei halua olla missään tekemisissä?
Miksi turvauduin taas terään?
Miksi rakkaus sattuu?
Miksi pitää rakastaa toista ihmistä pakkomielteisesti?
Miksi olen idiootti?

Miksi, miksi, miksi. Mä en osaa kertoa teille mitään itsestäni, kun itse epäilen minuuttani.
Minä on suuri kysymysmerkki. Mä vain olen olemassa olemassaolon takia. Monimutkaista.
Se on oikea sana kuvaamaan elämääni tällähetkellä.


Paino junnaa samassa paikassa, 55-vitun-kiloa. Liikaa, aina liikaa.
Syysloman alkaessa sen täytyy olla 50. Happines, here I come.


Anteeksi.

every day passes by just like nothing's wrong

Anteeksi.. Tällä hetkellä tuntuu liian vaikealta kirjoittaa jotain. Olen pahin epäonnistuja ikinä.

my friends say i'm a fool

Hey R, look at me

After you left, it ain't the same

I'm not what I used to be

It hurts so much, you know

I need you girl

Always, all time

Se laihtuminen loppui tuohon muutamaan kiloon, ainakin hetkellisesti.

Vanhemmat ovat lomalla joten joudun syömään yhteisillä aterioilla, ~2 kertaa päivässä.

En vieläkään ole oppinut liikkumaan tarpeeksi.

Ajattelin nyt selventää itseäni hieman, ja kerron jotain mitä en vanhankaan blogin puolella kertonut.

R = Tyttö. Toivon ettette ole menneet sekaisin jos olen puhunut ensin R'ästä ja sitten Tytöstä.

Puhun luultavasti jatkossakin molemmista, mutta toivon että muistatte tämän.