A ihmetteli onko mulla maniavaihe meneillään, kun astelin vastaanotolle tänään pieni hymy kasvoillani ja naurahdin heti istuttuani. Hetken pää kallellaan mua katseltuaan hän totesi, että ehkä mulle löydettiin vihdoin oikeat lääkkeet. Venlafaxin on ainakin tähän asti tuntunut oikeelta, pahoinvointia on ollut vähän mutta siihenkin tottuu. Mulla on vaan
niin
jumalattoman
hyvä
olla.
Ei ahdista, asiat on hyvin, mulla on energiaa ja mä jaksan nousta aamulla ylös! Pelästyin aluksi tätä tunnetta, jota en ole kokenut pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt olen vain kiitollinen siitä. Kirjoitan tätäkin hymy kasvoillani, vaikka tänään ei ole tapahtunut mitään erityistä. Elämä hymyilee, ainakin hetken. Katsotaan, mitä seuraavaksi!
