... and a happy new year

Lupasin kirjoittaa, ja kappas, vuoden viimeisenä päivänä kyllä pidän lupaukseni.

Eilen yksi ärsyttävä asia muistutti olemassaolollaan. Arvaattekin jo varmaan.
Inhoaninhoaninhoan! Keho kerää nestettä ja näytän entistä lihavammalta.
Ainiin, aamupaino: 58kg.
Oon aika tyytyväinen, koska odotin sen olevan taas ~60kg menkkojenkin takia.
Nyt kun vielä tietäisi paljonko oikeasti painan.

En ehdi kirjoittaa paljoa koska ollaan lähdössä iskän luo ja sen jälkeen menen kavereiden kanssa jonnekin. Jos nyt pikakelauksena miettii tätä päivää niin oon jo ehtinyt käydä harkoissa pyörällä ja kaloreita on kertynyt ~800.

Mua jännitää ihan kauheasti, koska huomenna on mun uusi alku. Toisaalta on myös ihana tunne, kun saa aloittaa taas alusta, ja nyt on sellainen fiilis että tästä tulee jotain.
Vaikkei mistään muusta asiasta mun elämässä tuukkaan...

Nyt joudun lopettamaan ja toivotan kaikille teille ihanille lukijoille

hyvää ja parempaa uutta vuotta 2010 ♥

“Are you okay now?”

Onko nyt se paljon puhuttu huominen?
Taitaa olla, tiistai 29.12.

Ihan aluksi mä haluan pyytää anteeksi noita kahta edellistä postausta, jotka ei varmasti ole mitenkään järkeviä tai mitään, ne vain on tunteiden purkamista, vieläpä suurimmalta osalta englanniksi, koska tuntuu että suomeksi en saa samaa asiaa sanottua.

Toivottavasti teidän joulut meni mukavasti, vaikka ruokaa saatettiinkin tuoda eteen jatkuvasti kuten mulla. Oon varma, että lihoin jouluna ja nyt siis painan varmasti jos sen 60 kiloa. Läskiahdistus on suuri, mutta huomenna alkaa laskeutuminen 'normaalirutiineihin' 010110 varten. Mutsi menee töihin huomenna joten ollaan siskon kanssa kahdestaan kotona ja saadaan syödä mitä huvittaa. Mä en aijo syödä kuin leivän tai sellaisen kuppikeittojutun, koska söin tänäänkin ihan liikaa.. Epäonnistuja kun oon.

Kun tultiin Ruotsista 26. päivä, isä soitti mutsille ja pyysi meitä sinne syömään. Oltiin kaikki aivan ihmeissä, koska vastahan ennen meidän Ruotsiin lähtöä isä oli toivottanut mulle ja siskolle hyvää loppuelämää. Mielialanvaihtelut kertoo sitä ettei se halua olla yksin, ei se luultavasti ole muuttunut. Well, who knows.

Btw, olin tänään puhumassa sille sossutyypille. Tavallaan vapauttavaa puhua jollekin tästä taas, kun en ole jaksanut käydä kuraattorin luona. Sovittiin uusi tapaaminen helmikuuhun, ja silloin katotaan onko mun ns. asiakkuutta syytä jatkaa vai ei. Mä kun en sitä vielä osannut sanoa, tai itseasiassa halusin sanoa että en halua että se lopetetaan vielä mutten viitsinyt, ehhe ...

En keksi mitään sanottavaa, asiat Tytön suhteen ovat tuollalailla kun kaksi edellistä postausta antavat olettaa, ehkä vähän paremmassa jamassa ovat olleet tänään mutta anyways. Ollaan sentään puhuttu.
En tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran, mä en halua luvata enää mitään turhaa.
Voi olla että huomenna, voi olla että vasta ensivuoden puolella.
Josko kuitenkin pyrkisin kirjoittamaan ylihuomenna, 31. päivä?

Siinätapauksessa hyvää loppuvuotta 2009 kaikille ihanille lukijoille! ♥
Ilman teitä ei olisi muakaan *hali*

“Are you okay now?”
“It’s still impossible”
Because things will end this way
It’d be great if we could smile tomorrow too,
It’s heart-breaking, painful,
We don’t know when we’re going to d i e

you make me draw those stupid little hearts

We who seemed so normal on film say
“Those times were great, weren’t they?”
and commit lovers suicide with gentle p o i s o n
while smiling miserably,
The tears overflowed
Sorry. Don’t you hurt again baby.

Next time if I try to create a piece
it’d be nice to make it h a p p y,
include love after the end roll
so I won’t forget
-You’re my treasure!
All right. Unshaken again baby..

Jälleen kerran mä olen polvillani, itken, anelen anteeksiantoa.
Haluaisin todella kovasti kirjoittaa teille pitkän postauksen,
kertoa mun joulusta ja kaikesta muustakin,
mutta mulla ei ole voimia siihen.
Ahdistaa, oon l i h a v a, tarkoitan sitä.
Sydän särkyy hetki hetkeltä enemmän.
Mä haluan olla vahva - mutta en osaa.
Yksi sana, yksi lupaus: huomenna.


Sun pitäisi aina hymyillä tuolla tavalla, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..

I'm always on my knees for you..

i just want it to hurt, wanna hear her saying
'i hate you'
so i can fall asleep and never wake up again ...
don't wanna live in fog,
not knowing what she thinks about me
kill me, plz..

aamulla saattaa tulla jotain järkevää tekstiä.
sattuu.
a n t e e k s i.

Oh I can't breathe thinking of your smile

♪: the GazettE - Cassis

Oon totaalisesti hajalla, mä en kestä enää.
En jaksa enää itseinhoa, rakkautta, epäonnistumisia enkä mitään muutakaan.
Haluan vain olla, tuijottaa seinää ja kuunnella musiikkia. Olla yksin.
Lakata olemasta. Anteeksi.

Joululomatavoitteena on löytää kadonnut itsekuri ja unohtaa yksi tietty henkilö. Taitaa olla liikaa vaadittu, mutta aina täytyy kokeilla, ne? 01.01.10 alkaa taistelu läskejä vastaan vol. 654135.

Me lähdetään jouluksi Ruotsiin, pois täältä. Onneksi se auttaa osaltaan unohtamaan Tytön. Eilen tuli liikaa muistoja jotka nyt haluan vain unohtaa. Multa on siis turha odotella postauksia 22.-26. joulukuuta, koska mä olen silloin onnellisesti isovanhempien luona viettämässä joulua, ensimmäistä iloista joulua kahteen vuoteen. En anna rakkaushuolien pilata mun joulua, jota vanhempien riitely on pilannut viimeiset kaksi vuotta. Jos Tyttö päättää, että ei ota muhun mitään yhteyttä, en mäkään siihen. Se osoittaa sen mitä jo tiedänkin; en kelpaa hänelle. Lihava ja ruma, antaa olla. Ampukaa mut niin en häiritse ketään enää..

Isä toivotti tänään mulle ja siskolle hyvää loppuelämää, ja mä olen itkenyt siitä asti. Mä tiedän, että se on sairas, mutta se ei lohduta yhtään. Voisi vähän miettiä. Oon silti sitä mieltä, että vaikka vanhemmat eroaakin, isä on yhä mun isä. Mulla on oikeus tavata sitä, ja haluan että se on sellainen kun se on ollut kun olin pieni, tai sellainen kun se on ollut kun ollaan vierailtu siellä siskon kanssa tämän asumuseron aikana. Kaikki oli hyvin, mutta nyt ei mikään ole hyvin.

Mulla on tapaaminen sossun kanssa tästä avioerojutusta taas 29. päivä. Toivottavasti en odota tältä tapaamiselta liikaa, silti mä tavallaan pidän tälle naiselle puhumisesta.. Se ei oo ahdistavaa niinkuin ne psykakäynnit oli, joissa kävin lähes kaksi vuotta tuloksetta, kunnes kuukausi sitten ilmoitin että varaan ajan jos tuntuu taas siltä.
Niin, sillon kun kaikki oli hyvin, vaikka mikään ei oikeasti ollut.

Postaan huomenna uudestaan, ja seuraavan kerran joskus kotiin palaamisen jälkeen.
Lopuksi pyydän anteeksi postailutahdin hitautta ja kommentteihin vastaamattomuutta. Ei ole ollut voimia sellaiseen, ja oon ylpee itestäni kun sain aikaiseksi tulla kirjoittamaan nyt.

Toivottavasti teillä menee hyvin, mä kommentoin vielä teille takaisin nyt ja josko sitten nukahtaisi viimein. Love you, Emily♥

ps. ''kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa''

they say it's over and I'm fine again

Oon menettänyt mun kirjoitustaidon. En vaan enää saa aikaan mitään luettavaa tekstiä.
Toinen syy hiljaiseloon on ollut viha omaa olemassaoloa kohtaan, enkä todellakaan halua tulla tääne vain angstaamaan siitä, kuinka en haluaisi elää tmv. Omasta kokemuksesta tiedän, että mun angstauksiani ei kauaa jaksa kuunnella, ehe.

Aloitin tänään taas kerran 'alusta'. Vielä eilen söin B&J's jäätelöpaketin yksin, koska halusin todellakin suklaajäätelöä angstiin. Säälittävää, tiedän. Se vaan tuntuu jotenkin auttavan.

Tänään koulustressi painaa päälle, aijon kerrankin panostaa kokeisiin lukemiseen ja läksyihin että saisin jotain muuta ajateltavaa kuin Tyttö. Tiedän, mä alotan tän taas. En vain pysty olla ilman sitä ja rakkaus on syvältä tuolta jostain. Nytkin aloin kirjoittamaan tätä postausta koska halusin jotain muuta ajateltavaa kuin eiliset viestit edellämainitun henkilön kanssa. Pilasin kaiken, nolasin itseni enkä voi enää koskaan katsoa Tyttöä silmiin, tiedän sen liiankin hyvin. Sain eilen myös päähäni, että olisi parempi unohtaa. Voisi yrittää. Tiedän vain, ettei se onnistu. Hän on se jonka puolesta vaikka kuolisin.

Tällä hetkellä kalorit liikaa ja mulla on läski olo. Päätin että en syö huomenna mitään koska jos syön, syön muutakin. Nykyään on vain helpompaa olla kokonaan syömättä kuin yrittää syödä vähän. Mulla on epäonnistujan olo.

Tsemiä kaikille teille, mä en tiedä koska postaan seuraavan kerran, ehkä huomenna, ehkä viikonloppuna. Se nähdään sitten. Love ya. ♥

you hate everything about me why do you love me ?

Päivitystahti on liian hidas ja mua ärsyttää.

En keksi mitään kirjoitettavaa, sisko itkee alakerrassa koska en auttanut sitä läksyissä. En mäkään niitä osannut. Vitut. Haluan vain teille jotain kivaa luettavaa, mutta joudun toteamaan että tästä(kin) postauksesta tulee lyhyt ja aika paska.

Muutetaan tammikuun jälkeen takaisin isän luo. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Ainiin ja ..
Liksanmaikka vihaa mua. Tiedän, oon sanonut tämän niin monta kertaa kuin mahdollista, mutta se vihaa mua ja mä sitä. Mikään ei ole oikein eikä hyvin, ja vain priimusoppilaat jotka harrastavat _yleisurheilua saavat kehuja. "Ei tolla asenteella!"

Bilsanmaikan salakavalaa bulimiavalistusta. Kovaa se selitti kuinka tahallaan oksentaminen ei ole luonnollinen refleksi, joten sen seurauksena ruokatorvi voi haljeta yms. Lopetti saarnansa kivasti.. "Kannattaa hoitaa asiat niin ettei päädy siihen että joutuu oksettamaan itseänsä!"

Asiasta sammakkoon, alkaa tuntumaan siltä, että E, M ja muut luulevat, että voivat nauraa mun muille kavereilleni ja loukata heitä niin paljon kuin heitä huvittaa, mutta kun sanoo sanankin heidän kavereistaan niin ovat aivan hiljaa ja hyvä ettei turpiin tule.

Fiilikset aivan maassa, haluan viiltää, mutta voin sanoa että viime postauksen jälkeen en sitä tehnyt vaikka niin luulin. Pari päivää sen jälkeen .. romahdus. Mä aijon vielä tehdä asialle jonka vuoksi romahdin jotain. Joskus. Ehkä viikonloppuna?

Okei, loppuun totean että syömiset ovat menneet perseelleen ja haluan pois. Tämänhetkinen fiilis on että rakkaus sucks ja lauantaina juon pään täyteen.

it's not supposed to hurt this way

Apua, en usko tätä todeksi! Kiitos todella paljon Ainur!♥

1. Kiitä tunnuksen antajaa.
2.Kopioi kuva ja liitä se blogiisi.
3.Laita linkki keneltä sait tunnuksen.
4.Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, joita muut eivät vielä tiedä.
5.Anna tunnustus seitsemälle, linkitä heidät blogiisi ja kerro heille tunnustuksesta.

Seitsemän asiaa jota ette tiedä. Vaikeaa.

1. Oon inhonnut elämääni jo lähes neljä vuotta
2. Postauksien kirjoittaminen on nykyään todella harkittua ja vaikeaa mulle
3. Suurinosa mun kavereista tietää mun viiltelystä kun jäin yhdelle kiinni kerran ja osa heistä tekee sitä itsekin. Mulla ei kuitenkaan ole ollut mitään osaa tähän, kaksi kolmesta kerjää huomiota.
4. Oon koukussa energiajuomiin ja kofitabseihin.
5. En halua päästää irti mistään muistoistani tai mistään muustakaan entisestä, pelkään kaikkea uutta ja vierasta ja samalla rakastan sitä.
6. Välillä tuntuu kuin mulla olisi todella hyvä itsetunto, ja välillä se makaa palasina lattialla.
7. Vanhemmat elävät asumuserossa, ja tilanne parani välillä. Nyt se on palannut takaisin entiseen riitelyyn, kylläkin vain puhelimen välityksellä.

Tunnustus lähtee seuraaville: Julia, Rikki, marmori, ja ne jotka eivät ole tätä vielä saaneet ja haluavat tämän ^^ (laiskalaiska, anteeksi! ♥)

* * *

Tänään mä en jaksa välittää. Löysin vuoden vanhoja kuvia, olin laihempi. En jaksa, revin läskejäni ja toivon että ne lähtisivätkin noin helpolla. Mutta ne eivät katoa. Tajuan, että sen eteen täytyy tehdä paljon töitä, ja mulla on edessäni vielä pitkä ja kivinen matka. En vain jaksa välittää juuri nyt. Mut on kai tarkoitettu tällaiseksi läskiksi. Haluan silti kumota sen. Mutta mä en osaa.

Kahdessä päivässä tuhosin 400 gramman karkkipussin, 1440kcal.
En jaksa kirjoittaa enempää, turta olo. Ne tappelee taas.
Rakkaus on syvältä tuolta jostain ja haluan viiltää.
Ehkä teenkin sen. Rakastan teitä♥

can't you see I'm faking it all

W: Älkää odottako mitään pitkää postausta, asiaa ei tunnu olevan, ei sitten yhtään.

Otsikko on seissyt paikallaan viimeiset kaksikymmentä minuuttia, mutta en ole saanut yhtään tekstiä aikaiseksi.

En ole jaksanut tulla tänne kertomaan teille epäonnistumisistani päivä toisensa jälkeen. Jokainen päivä on niin samankaltainen kuin olla voi. Läskeilen, käyn koulussa, dataan. Mitä siihen lisäämään. Nukkumista ei tueta.

Mä en ole käynyt vaa'alla torstain jälkeen mikä saattaa olla aika hyvä asia. Olen vain lihonut, tiedän sen. Veikkaan painon nousseen takaisin 58 kiloon. Läski kun olen. En enää se 50 kiloinen, ja kun tarkemmin ajatellaan, olin silloinkin paljon kauniinpi kuin nyt. Miten helvetissä kuvittelen, että voisin olla kauniimpi näin. Kai se on vain se halu luovuttaa. Vuosi sitten painoin 51 kiloa. Ei uskoisi. Fail.

Mulla on ollut tällä viikolla synttärit. Ja se muistuttaa mua Tytöstä. Muhun sattuu, sattuu niin ettei mitään rajaa. Syntymäpäivänä pakolliset onnittelut edellämainitulta. Koruton viesti joka sisälsi pelkän onnittelun, ei mitään aitoa. Sattuu enemmän kuin pitäisi. Selviän kuitenkin nykyään vielä entistä paremmin tekohymyllä joka pakotetaan kasvoille joka päivä. Otsikosta voi päätellä. Tänäänkin nauroin M'än seurassa, ei se nauru ollut aitoa. Menikö se läpi? Sitä en tiedä. M on niin sokea ettei hän huomaa että jokin olisi väärin vaikka itkisin. Menin M'än kanssa Tyttöä vastaan, ja kun saavutimme toisena mainitun, ei hän edes katsonut muhun päin. Sattui, ahdisti ja melkein itkin kotimatkalla. Lähdin paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. Mitä te olisitte tilanteessani tehneet? ;o

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Tuntui ihanalta puhua pitkästä aikaa Jessicalle kunnolla. Thx rakkaus kun jaksoit taas vaihteeksi kuunnella kun angstasin♥!

Ei mulla muuta, tsemppiä ja voimia kaikille pus♥

breathing is harder than ever!

Tästä tulee lyhyt postaus, sanon sen jo nyt.
Huomenna vaa'alle. Jos vaaka näyttää yli 57 kiloa huominen on kidutusta. Koko päivä hedelmädietin mukaan ~310kcal. Jos se taas näyttää 56 tai alle, huominen on vähän rennompi. Ajattelin totaliksi jotain 1000kcal maksimissaan.

Koska mulla ei ole koko päivää aikaa tämän postauksen kanssa, mä lätkäisen tähän päivän kalorit ja vähän lisäinfoa siitä hedelmädietistä.

• Neljä leipää (~300kcal)
• Lihapiirakka (290kcal)
• Salaattia (~100kcal)
• Jugurtti (46kcal)
  

Seriously, _neljä leipää? Total ylöspäinpyöristettynä ~700kcal. Nyt tuntuu siltä että unohdin tuosta jotain, sillä en tasan ole voinut syödä noin vähää. Mulla on kauhean läski ja turvonnut olo koko ajan. Se alkoi jo aamulla, kun suunnitelmissa oli laittaa punaiset pillifarkut kouluun. Läskit kuitenkin estivät suunnitelmani - olen lihonut niin paljon, etteivät lempifarkkuni mene enää kiinni! Päätin että jouluna ne menevät jo kiinni, pakko niiden on.

Sitten nopea kertaus siitä hedelmädietistä. Ajattelin toteuttaa sen taas kerran ensiviikolla maanantaista perjantaihin. Siinä siis syödään pelkkiä hedelmiä joka päivä, ja kaloritotal on aina korkeintaan 310.

Breakfast:
1 piece of high-carb fruit (banana, large pear, ½ mango)
total: varies

Lunch:
1 piece high-fiber fruit (apple, plums, ½ cup berries)
total: varies

Dinner:
1 piece citrus fruit (orange, small grapefruit, tangerine, 2 clementines)
total: varies

total: 220- 310 calories, 1 gm fat

I guess siinä olikin tämän päivän postaus, hey ottakaa huomioon että en angstannut (juuri) yhtään!
Tsemiä kaikille! ♥

sometimes I think I'm going crazy

VAROITUS: kilometripostaus

♪: My Heaven - BIGBANG

Jotenkin kuin ihmeen kaupalla kirjoitan edelleen noin joka toinen päivä.
Arvatkaa mitä? Eilen en mennyt kouluun. Ei lähtenyt ääntä yhtään joten totesin sen turhaksi. Tänään olin jo taas koulussa, sillä en halua jäädä liikaa jälkeen. Olisin muuten missannut venäjän tunnit jo kolmen viikon ajan ja siinä jää todella helposti jälkeen.

Feilasin eilen illalla. 6PM mennessä olin syönyt ~500kcal kunnes mutsi tuli kotiin. On todella ihme, että mutsi tekee ruokaa töistä tultuaan, mutta eilen tämä ihme tapahtui. Makaronia ja jauhelihakastiketta. Hiilareita, rasvaa ja turhia kaloreita. Kilttinä tyttönä söin lautasellisen, aivan liikaa eikä kaloreista tietoakaan. Illalla laskeskelin ahdistuneena, että kalorit nousivat yli tuhannen.
Tänään sitten puolestaan on mennyt ihan hyvin, tähän mennessä joku ~900kcal. Se on liikaa, mutta tällä hetkellä multa ihan helvetin hyvä saavutus. Tuo kalorimäärä sisältää jauhelihakeittoa, sämpylän ja makaronia. Damn. Miksi en vaan osaa?

Tuosta kai pystyy jo päättelemään, että se edellisessä postauksessa etsintäkuuluttamani intsekontrolli on edelleen hukassa. Toivottavasti se löytyy ennen perjantaita, sillä en halua pettyä astuessani sen vaa'an päälle jälleen kerran. Tavoitteena se 56 kiloa, kun viime kerralla vaaka näytti 57 kiloa. Ja for fuck's sake jos ei ole paino tippunut yhtään.. Nimittäin en muista koska kävin vaa'alla viimeksi, mutta sen muistan että siitä on joku viikko jo. Ja kilo/viikko olisi minimivauhti, jos aijon päästä joulutavoitteeseen.

Asiasta kukkaruukkuun, nukuin tuossa äsken melkein kaksi tuntia ja nyt on kovempi väsy kuin ennen nukahtamista. Pitäisi vielä jaksaa tehdä läksyt, käydä suihkussa ja siivota. Ajattelin nimittäin petrata koulussa, kun laskettiin tänään keskiarvoja osana yhteishaku-harjoittelua. Se oli kamalaa. Vieressä istunut El hehkutti keskiarvoaan, joka on 9,02 tai jotain vastaavaa ja meitsi vieressä yritti olla kuin en olisikaan olemassa; mun 'yleinen koulumenestys' on tällähetkellä 8,10. Pettymys. Saisinko millään nostettua tuota 8,5 kevääseen mennessä? Vaikka en edes hae lukioon pelkästään, vaan kaksoistutkintoon, mä haluan että ka on mahdollisimman hyvä. Mua ahdistaa olla näin huono, vaikka 8 on numerona 'hyvä'. Toki yhden luokkamme parhaan oppilaan A'n keskiarvo oli vain hieman minua korkeampi, mikä oli sinänsä suuri ihme ja pieni ilonaihe. ^^

Ajattelin koittaa ensiviikolla jälleen kerran sitä Fading Obsessionin hedelmädiettiä. Ikävä kyllä se onnistuu vain viiden päivän ajan, koska viikonloppuna joudun syömään pakollisen lounaan siskon ja mutsin kanssa. Laitan tästä lisäinfoa viikonloppuna tai joskus, kun aihe on ajankohtaisempi.

Keep on trying, tsemii♥

'Oletko koskaan rakastanut ketään niin paljon, että antaisit hänen vuokseen kätesi, ei kuvainnollisesti, ei, vaan antaisitko kirjaimellisesti kätesi hänen vuokseen? Kun he tietävät olevansa sydämessäsi, ja sinä tiedät olevasi heidän suojansa, aiot tuhota jokaisen, joka satuttaa heitä. Mutta mitä tapahtuu, kun Karman laki kostaa sinulle ja kaikki, minkä vuoksi seisot, kääntyy sinua vastaan kaikesta huolimatta? Mitä tapahtuu, kun täytyt tuskalla?'

don't look back 'cause I'm crying

♫: P!NK - Mean

Uskon, että jokainen meistä tietää sen tunteen kun on mennyt muuten hyvin, mutta sitten feilaat ja pahasti. Ennen sortumista on aina uskomattoman hyvä olo, ja sitten se kaikki romahtaa yhdessä vilauksessa. Mulla kävi taas vaihteeksi tänään noin.
Kello oli 5PM ja mulla ihan loistava tsemppi päällä. Kaloreita oli siihen mennessä kertynyt ~700 ja olin tyytyväinen. Mutta sitten feilasin, mentiin kavereiden kanssa kaupungille ja _Heseen. Kasvisateria. Sieltä kaloreita ~700. Miten noin vähän? En syönyt kuin alle puolet siitä hampurilaisesta. Ranskalaiset 220kcal, feilasin: otin normilimun miettimättä sen enempää. Join siitä puolet kun tajusin virheeni. Siitä n. 80kcal. Kasvishampurilaisesta alle puolet; ~330kcal.

Ei siinä vielä mitään. Olen tänään possuillut ihan kunnolla.
Tuon jälkeen ostin suklaalevyn, saa ja pitääkin hakata.
Kalorit juuri nyt, kello 8:15PM, siis yli 2000. Tappakaa, tappakaa.
Okei, en possuillut tuota suklaata kokonaan yksin, mutta silti liikaa. Ahdistaa.

Right, muihin aiheisiin. Mutta mä todellakin tarvitsen mun rakkaan itsekontrollini takaisin. En halua syödä, enkä siksi tajua miksi syön. En edes tykkää ruoasta mitä syön. Syön vain syödäkseni. Hullua.

Okei, tänään oli koulu-uinnit. En mennyt. En todellakaan mennyt. Läskit, flunssa yms.
Suurin huolenaihe oli läskit. Oikeasti hävettää ettei mitään rajaa. Varsinkin tänään kun oltiin Hesessä ja luokkalaisiani ja muutenkin tuttuja poikia tuli sinne. Häpeän muutenkin aivan älyttömästi kun joku katsoo kun mä syön ja nämä vielä sanoivatkin jotain siitä. Läski, läski!

Arvatkaas mikä perjantaina odottaa? Vaaka.
Pelottaa, olen läski ja vaaka kiljuu tuskasta kun astun sen päälle.
Jos se näyttää yli 57 niin irtoaa päitä.

Ja nyt kun tämän asiasta toiseen hyppimisen olen aloittanut, niin sanottakoot että yksi ilonaihe tässäkin päivässä ja eilisessä on ollut; Tyttö.
Ei, vieläkään ei ole mitään erikoista mutta silti olen kinda onnellinen.
En nyt jaksa selittää mutta. Tykkään tästä tunteesta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Tykkään olla rakastunut.

Yksi uusi lukija, kiitos. ♥
Tsemiä kaikille teille love ya!♥

love drunk

♫: the GazettE - distress and coma

Kaksi päivää kirjoittamatta. En vain laiskana ole jaksanut tulla Bloggeriin kirjoittamaan. Ei sillä, että jotain erikoista olisi tapahtunut. Torstaina olin jopa koulussa, saa taputtaa. Tilanteesta tekee plusmiinusnollan se, etten taas ollut tänään koulussa. Lagasin siis kotona tämänkin päivän.

Eilen olin koulun jälkeen erään kaverin, sanotaanko nyt vaikka S'än luona parin muun kaverin kanssa. Mulla oli koko illan aika hyvä olo, kunnes tunteet hyökkäsivät päälle ja sen tilanteen kestäminen oli jo todella vaikeaa. Jos tuosta jo ei arvannut; Tyttö oli siellä myös. Aluksi oli todella hauskaa, en ajatellut tunteitani tätä kohtaan, mutta jossain vaiheessa mieliala vain laski ja huomasin jääväni tuijottamaan Tyttöä yhä useammin ja useammin. Se oli kiusallista, sillä pari kertaa hän taisi huomatakin kun minä vain tuijotan. Hävetti ja käänsin tietysti katseeni nopeasti pois. Sivuhuomautuksena; Hän tietää tunteistani, great. Silti me junnataan paikallamme ja se ahdistaa mua. Pelkään että tämäkin päättyy julmasti ennenkuin(vai ennen kuin? Äidinkieli sujuu..) mikään on edes kunnolla alkanut.

Tänään on mennyt alas n. ~1700kcal which includes Fitness-muroja, myslipatukan, pieniä karjalanpiirakoita ja Geisha-karkkeja. Huomaatteko; olisi mennyt loistavasti jos en olisi syönyt niitä suklaanappeja mitä mulle tuotiin kaupasta. Fail, fail, fail! Heti kun olen 100% parantunut, palaan normaaliin ohjelmaani. On jo tavallaan ikävä jokaöistä rutiinia med vatsa- ja reisilihakset.

Huomenna vaa'alle? We'll see.

Tsemiä kaikille ihanille lukijoille! ♥
Mä lupaan kirjoittaa useammin tästä päivästä alkaen.
Jos siis teitä enää ylipäätään kiinnostaa lukea tätä?

If I believe,
Then the persuading injury won't disappear
In the thinned dream
The reality that does not wake up reflects (now)
Even grief
If it answers me with a real face,
The damage will be good.

I will still be there

♫: G-DRAGON - Heartbreaker

Laglag. Netti pätkii aivan viimeistä päivää..
Oh, terkkuja laiskurilta. En mennyt tänään kouluun koska väsytti enemmän kuin ikinä. (Okay, that's a lie, melkein enemmän kuin ikinä) Jäin kotiin nukkumaan niinkin huonon tekosyyn varjolla kuin huono olo. Voitteko uskoa, että mutsi antoi mun jäädä kotiin? Ehkä perustelut olivat hyvät; viimeviikolla flunssan kourissa, mutsi pelkää että tulee joku jälkitauti. Huomenna mun täytyy luultavasti mennä kouluun, koska on matikankoe jonka muut ovat jo tehneet ja huominen on mun viimeinen mahdollisuus päästä kurssista läpi. Help!
Se siitä aiheesta, leikitään että teitä kiinnostaa olenko kotona vai koulussa lagaamassa.

Eilinen iltapaino oli yllätykselliset 57kiloa. Voitteko uskoa, että se viime viikolla 60kiloa painanut tyttö painaa nyt kolme kiloa vähemmän? Mitä mulle tapahtuu?
OK, veikkaan että viimeviikon sairastelulla on osuutensa asiaan, ei tehnyt mieli syödä. Plus tuntuu että vihdoinkin olen oppinut syömään vaan kun on nälkä eikä silloin kun sattuu olemaan tylsää. Ehkä mä sittenkin onnistun, ja pääsen 53kg jouluksi? Keväällä kun saan (toivottavasti) peruskoulun päättötodistuksen käteen, oon vähintään se 45kiloinen tyttö, mikä mun pitäisi jo olla kun tätä laihdutusta on jatkunut silloin kaksi vuotta. 53kilosta oli vielä helppoa pudottaa, mutta täältä 57kilosta on pitkä matka. Huoh~

Ensiviikolla ensimmäinen koulu-uinti! Varma kuolema, häpeäkuolema nimittäin. V i h a a n sitä maikkaa, ja se vihaa mua joten tasoissa ollaan. Anteeksi nyt, etten ole joku vtun superurheilija joka on hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Ainoa liikunta mistä saisin/ansaitsisin kympin on streetdance, arvatkaa vain kaksi kertaa kuuluuko se liikkamaikan suunnitelmaan? Ei tietenkään, puoli tuntia musiikkiliikuntaa enkä saanut pienintäkään kehua tältä.. ämmältä! Ottaa päähän niin suunnattomasti. Tekee mieli juosta pois itkien joka kerta kun maikka on vttumainen, tai toisaalta huutaa tälle päin naamaa kaikki. Jätän kuitenkin tunteenpurkaukset aina väliin ja kärsin hiljaa. Jälleen kerran huoh~

En keksi mitään kirjoitettavaa enkä halua tylsistyttää teitä kuoliaiksi.
Lupaan kirjoittaa useammin, syynä nyt vain on ollut se että sisko on vallannut konetta joka ikinen ilta..

Aa, bannerista viel: se on sittenkin väliaikainen kunnes löydän jostain aikaa tehdä paremman. Tajusin että ei tuo olekaan mikään ihmeellisen ihana 8)

You've come too far to take orders from a cookie, my dear girls.
Tsemii ! ♥

I'm going down on my, on my knees for you

Bannun laatu 10+++ thx blogger ..

Tein eilen uuden bannerin mutten jaksanutkaan panostaa siihen. Alkuperäinen inspiraatio siis katosi, anteeksi että tuosta tuli vähän outo ehe.. hain jotain easy-on-eyes tyyliä.
En mee tänäänkään kouluun, yay! Ei liksatuntia, inhoaninhoaninhoan sitä maikkaa. Aikaa kirjoittaa Nanoa ja nukkua ja sitten pitää kyllä käydä koululla kun on yksi pakollinen juttu mutta .. who cares.

Isänpäiväkierros meni aivan loistavasti, en syönyt _yhtään mitään. Mulla oli niin älyttömän huono olo - ja on toki vieläkin - etten voinut syödä mitään. Onneksi ei ollut juuri mitään tarjollakaan! Söin siis eilen pakollisen lounaan(~750kcal) ja riisiä myöhemmin illalla. On se liikaa, mutta olin todella onnellinen kun pystyin syömään jotain vaikka oli niin kamala olo, niin en jaksanut välittää kaloreista.

Meillä vaihtuu tänään jakso; lyhyempiä päiviä, vastapainoksi neljä kahdeksanaamua. Miksi vuoden pimeimpään aikaan pitää olla näin monta kahdeksanaamua. Herääminen aamuisin tuntuu olevan mission impossible kun sisäinen kello onkin tunnin myöhässä.

Oh, takaisin banneriin; what do you think?

xoxo, emily.

underneath the cuts and bruises - find the game where no one loses

♪: P!NK - I'm Not Dead

Mä tein sen taas, ja oon pahoillani.
En ole kirjoittanut ikuisuuteen. Aina on pitänyt mutta ikinä en ole jaksanut.
To be real oon lagannut kotona viimeiset kolme päivää flunssan kourissa. Viime yönä en nukkunut kuumeen takia. Plus oon syönyt ihan liikaa.

Paino junnaa jo luultavasti jossain ~60kilon kohdalla, läskiläskiläski.

Eilinen meni ihan hyvin syömisten osalta, en ahminut koska ei todellakaan ollut nälkä. Ei ole nytkään, tähän asti intake joku ~500kcal. Toinen ~500kcal tulee lounaasta. Okei, en mä oikeasti tiedä paljonko kaloreita siinä on, mutta on turvallisempaa heittää yläkanttiin, että sitten tietää mistä lihominen johtuu..

Ai niin, pieni ilonaihe: vihdoinkin lunta! ♥
Sen vastapainoksi se, että on kylmä enkä tykkää olla ulkona silloin.
Pimeät talvi-illat ovat toki ihania ja rauhoittavia yksin parvekkeella istuen mutta on siellä vähän kylmä..

Äh, huomasin että vaihdan taas aihetta kokoajan, mutta ilmeisesti haluan vain saada tämän postauksen nopeasti julkaistuksi. Olen nimittäin varpaillani koko ajan siskoni takia. Meillä on tällähetkellä vain yksi mokkula koska toinen on korjauksessa ja sisko käy siis aina mun koneella. Se on aika rasittavaa, koska tuntuu siltä ettei ole mitään yksityisyyttä kun sisko tonkii kaiken koneeltasi. Esimerkkinä nyt se mun Nanowrimo, joka edistyy aika huonosti. Tekee mieli vaihtaa aihetta koska en todellakaan osaa enää kirjoittaa aiheesta mitään. Viime vuonna kirjoitin lähes samasta aiheesta joten se voi olla syynä.

Ylläri, aiheenvaihto.
Koulussa vaihtuu jakso maanantaina, ja tästä lähtien liksaa on maanantaisin.
Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään mahkuja olla tarpeeksi laiha koulu-uinneissa.
Pelkään jo ihan helvetisti niitä, sitä häpeää mitä koen kun muut näkevät mun läskit. En todellakaan halua sinne muiden haukuttavaksi

Okei, nyt ei tuu enää kirjoittamisesta mitään, inspiraatio katosi, ihan mun tuuria.
Tsemiä kaikille teille ja anteeks taas etten vastannut kaikkiin kommentteihin .. ♥♥

Tekeekö se heikoksi kun rakastuu heikkoon?

♪: Escape the fate - Something

Jälleen kerran pyydän anteeksi suunnittelematonta taukoa, en vain ole keksinyt mitään kirjoittamisen arvoista.

Joku randompaino eiliseltä: 60kiloa. Vaatteet päällä, ahmimiskohtauksen jälkeen. Se on ainoa lukema vaa'alta kolmeen päivään. Tulisiko joku ihana ihminen lyömään mua?

Kuukausi vaihtui läskeilyn merkeissä. Eilen reilut ~2500kcal ja tänään joku ~1500kcal. Aina liikaa. Huomenna ei mitään, ei saa tulla mitään. En muuten voi mennä koulu-uinteihin ja keskiarvo laskee enkä pääse peruskoulun jälkeen minnekään.

Yritän kertoa tässä postauksessa jotain jostain selkeästi, katsotaan nyt mitä siitä tulee.

1st Tänään alkoi Nanowrimo, yay. Mulla tavoitteena 30.000 sanaa ja novellin nimenä 'Won't you take me by the hand?' Kirjoitan sh'n omaavasta tytöstä koska se tuntuu omimmalta tavalta purkaa ahdistusta ja muuta..

2nd Sain edellisyönä M'ältä viestin. Se kysyi tykkäänkö vielä Tytöstä. Vastasin että en tiedä, kai, mutta kuitenkin ihan liikaa. Kysyin miksi, mutta en saanut vastausta. Vain lupauksen selityksestä myöhemmin. Nyt ahdistaa kun en tiedä mistä on kyse.

3rd Herkkulakko alkoi tänään uudestaan jo kolmatta kertaa. Miksi, oi miksi mä olen näin fail etten osaa olla herkkulakossa edes kuukautta? Nyt olen sitten jouluun asti herkkulakossa, se tarkoittaa sitä etten saa synttäreinäkään syödä mitään herkkuja. No mikäs siinä, en varmaan muutenkaan vietä synttäreitä mitenkään erityisesti. Haluaisin juomaan silloin, katsoo nyt..

4th ISO KIITOS kaikista viimepostaukseen tulleista kommenteista. Ei, en ostanut niitä Nutrilett-juttuja sitten ollenkaan. Kiitti myös kaikista vinkeistä, uusi viikko ja uudet kujeet; kaikki vinkit käyttöön vain!

Nyt mun pitää lopettaa, sisko hönkii niskaan enkä halua sen löytävän tätäkin blogia.
Tsemiä kaikille ja anteeksi kun en vastannut kommentteihinne ! ♥♥

Killing my voice in these hands that shake weakly, I drop my lips down to you.

WARNING: angstia.

♪: the GazettE - filth in the beauty

Oon kauhee ihminen. Annan itseni lihoa, näytän kauhealta. Epäonnistun. Itken. Anteeksi.

Paino edelleen ~60 kiloa, liikaa. Tappakaa, tappakaa.

Luin mun vanhoja postauksia ja aloin itkemään. Painoin joskus ~50 kiloa. Siitä olisin nyt todella onnellinen. Lintsaan luultavasti molemmat koulu-uinnit, jos en saa nyt otettua itseäni niskasta kiinni. En pysty enää katsomaan itteeni, oon niin lihava. En pysty myöskään enää istumaan tuntematta voimakasta läskiahdistusta. En halua ikuisesti tuntea näin. Haluan, että jonain päivänä mä olen koko päivän syömättä, ja se päivä voisi olla huomenna. Olisi nimittäin ensimmäinen sellainen päivä kuukauteen. Jos haluan oikeasti laihtua, mä en saa syödä. Mun aivot toimivat joskus toisin; ajattelen että kyllä mä saan syödä jotain, en mä siitä liho. Myöhemmin kuitenkin kadun tuota, ääni päässä kiljuu, mä tein väärin, mua pitää rangaista.

Katsoin tänään kaupassa ollessani kaikkia niitä nutrilett-juttuja, ja tulin siihen tulokseen että niitä pirtelöitä voisi kokeilla. Söisi viikon ajan vain yhden tai kaksi sellaista päivässä. Mausta riippuen yhdessä sellaisessa on n. 210kcal. Kalorit olisivat siis joka päivä alle 500. Voisi kokeilla ensiviikolla, kun olen ensin saanut rahaa. Yksi sellainen maksaa ~3euroa. Aika kalliiksi tulisi, mutta jos toimivaa niin kai se on sen arvoista?

Tänään kalorit; liikaa. Keräsin niitä mm. riisistä, leivästä, banaanista yms. Vähintään ~1000kcal, sen tiedän. Toivon kuitenkin todella hartaasti, että kaloreita ei olisi enempää kuin max. 2000 koska muuten irtoo päitä.

Seriously toivon, että teillä menee paremmin. Any vinkkejä mulle, miten oikeasti onnistun? En nimittäin jaksa enää tätä. Lihava, lihava! Se ääni huutaa ja mä uskon. En voi olla uskomatta, tottahan se on. Tsemii ♥

and the thoughts of you and me have gone away

♫: Superchick - Courage

Mä en jaksa.

Paino liian lähellä 60 kiloa.

Pieni ääni päässä on voimistunut, mutta samalla olen ahminut yhä enemmän ja enemmän. Juuri nyt en haluaisi edes istua, haluan vain nukkua, silloin en muista kuinka l i h a v a oon.
Jos olisin onnistunut 1kg/viikko haasteessa, painaisin nyt 55kiloa. Ei, painan 59 kiloa. Kilo enemmän kuin ikinä. En olisi ikinä kuvitellut että musta tulisi tällaista. Kuinka siitä 52-kiloisesta tuli tällainen norsu?

Tänäänkin olen vain syönyt, oon yksin kotona ja syön. Neljän aikaan syödään yhdessä, en pysty siihen, menetän kontrollin. Spaghettia ja jauhelihakastiketta; hiilareita, lihaa ja turhia kaloreita, ja mä syön kaiken hyvällä omallatunnolla. Jälkeenpäin alan katumaan, haluan oksentaa mutta en pysty. En enää, kun sisko ja äiti kuulevat tässä talossa kaiken. En enää löydä motivaatiota edes liikkumiseen, ja siten kuluttamaan ahmimia kaloreita. Viime yönä tein vain 50 vatsalihasta ja 26 reisilihasta/puoli. Liian vähän.

Viime yönä kirjoitin mun päiväkirjaan:

Mä yritän mennä aikaisin nukkumaan, nukkua univelat pois, mutta sitten läskiahdistus keksii hyökätä. Alan itkemään, ahmin taas, viimeiset kolme päivää putkeen ja iltaisin kadun kaikkea, itken itseni uneen. Mikään ei tunnu oikeelta, kaikki on jotenkin väärin, jokainen asia itkettää. Haluun viiltää..

And I did. Anteeks, epäonnistuin taas. En keksi mitään kirjoitettavaa, pää on kipeä. Jo toinen päivä. Läskiahdistus iskee, en voi enää istua. Rakastan teitä, tsemii!♥

Ask me to show you perfect and I'll show you a skinny person !

♫: Avril Lavigne - Together

Mulla on hieman ''henkilökohtaisia ongelmia'' tällä hetkellä mutta yritän kirjoittaa niin että ne eivät näy. Haluan kirjoittaa teille mahdollisimman usein, toivottavasti onnistun siinä..

Ei aamupainoa, lauantaina vaa'alle.

Viime yönä en saanut unta. Menin nukkumaan 200 vatsalihaksen jälkeen n. puoli yhdeltä. Pyörin sängyssä kolmeen asti, ja aloin lukemaan Mieletöntä kalorikammoa. Jossain vaiheessa nukahdin. Aamulla oli herätys kuudelta, damn it. Vatsalihakset, kahvi ja normipeilailua ja sen seuraus; läskiahdistus. Koulussa ahdisti enemmän kuin ikinä, onneksi oli ensimmäinen tunti valinnaista, en olisi jaksanut paahtaa mitään maantietoa siihen aikaan aamusta.

Skippasin kouluruokailun; 0kcal. Kotona söin liikaa: 30g Fitness-muroja maidolla(180kcal) ja kaksi mandariinia (60kcal). Olin tyytyväinen, mulla oli kontrolli. Menin tekemään thinspo-vihkoa. Lähdin yöhemmin harkkoihin, ja kun tulin harkoista niin feilasin. Leivästä ~300kcal. Fail, läski, läski ! Total : ~550kcal.

Tänään vielä vatsalihakset ym ja sitten nukkumaan. Tämä meni taas näin myöhäiseksi, etten ehdi kirjoittaa enempää. Oho, jo 27 lukijaa, kiitos! ♥

throw away the instructions on how to smile !

♫: Vistlip - Drop Note

Anteeksi etten ole kirjoittanut. Eilen oli se päivä, jolloin piti astua vaa'alle. Ja se onkin syy miksi en tänne eilenkään kirjoittanut.

Lauantain aamupaino 58 kiloa. Vihatkaa mua, vihatkaa !

Mä en kestä enää, ahdistaa, itken kokoajan. En jaksa olla olemassa, en näin lihavana. Mistä mä olen kerännyt ne 9 kiloa helmikuusta?! Viime yönä nukuin, nukuin. En tehnyt vatsalihaksia enkä muutakaan. Vihatkaa mua, tulkaa potkimaan takaisin ruotuun! Okei, oikeasti mulla on syy siihen etten viimeyönä voinut vatsalihaksia ym. tehdä; sisko nukkui mun huoneessa. Tiedän, huono tekosyy mutta ihan oikeasti en voinut.. Äh, taas mä itken. Fail.

Kalorit tänään jotain +2000kcal, ei kiinnosta. Huomenna alkaa koulu, kuusi viikkoa koulu-uinteihin, apua! Jos jatkan tätä rataa, joudun lintsaamaan ne. Tällaisena läskinä en muiden haukuttavaksi uimahalliin mene!

Anteeksi, mä vaihdan aihetta kokoajan, mutta en keksi mitään samasta aiheesta ja haluan jotain sisältöä.. Herkkulakko alkaa huomenna alusta, mä pilasin kaiken eilen; mustikkapiirakkaa ja vanilijakastiketta. Miljoona kaloria, liikaa sokeria, liian pirteä olo sen sokerin takia. Mulla oli parempi olo ilman sokeria, nyt on silti hieman parempi olo kuin perjantaina; menkat ohi. Ei turvotusta siitä eikä kasvanutta ruokahalua, thank God.

Taas vaihtuu aihe. Jessican innoittamana aloin taas tekemään thinspovihkoa. Mulla oli sellainen, mutta se meni hukkaan muuton yhteydessä, veikkaan että se on iskän(eli meidän vanhalla) talolla vielä sielä minne sen piilotin joskus aikanaan.

Nyt menen, en jaksa istua, en halua istua. Läski olo, haluan mennä nukkumaan, mutta täytyy tehdä lihasliikkeet ensin. Mun täytyy tai mä en laihdu ikinä..
Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja siihen kysymykseen vastanneille ! ♥
Hope you're doing great ~

there are days i believe i can heal wounds on me

♪: Sunrise Ave: Forever Yours

Anteeksi jos olen jo tuota otsikkoa käyttänyt. En jaksa miettiä mitään, läskiahdistus ottaa vallan ja ainoa mitä pystyn ajattelemaan on kalorit ja miten kulutan ne. Oon luuseri, itken.

Ei aamupainoa, ylihuomenna vaa'alle. Pelottaa.

Oltiin tänään shoppailemassa niinkuin eilen kerroin. Ainoa hyvä puoli oli se, että ei mentykään Heseen syömään vaikka siitä eilen panikoinkin. Ei syöty itseasiassa mitään siellä.
Kaloreita tänään 180 + 140 + 120 + 130 + 12 = 465kcal. Silti musta tuntuu läskimmältä kuin koskaan. Johtuisikohan siitä, että kulutus on minimaalinen? En tiedä, sen kuitenkin tiedän että musta tulee l i h a v a jos jatkan tätä. Mua ahdistaa, en saa tekstiä aikaan mutta tuntuu vielä enemmän turhalta jättää tämä postaus tällaiseksi. Olisi lähes sama kun en kirjoittaisi ollenkaan. Hei, milloin musta tuli näin säälittävä?

Mun jokaöiset lihasliikkeet ovat vähentyneet joka-saatanan-yö. Miksi?
Koska olen laiska, ja laihtumisen sijasta lihon. 1kg/viikko haasteesta ei tule mitään kun olen tällainen läski.

Ah, niin ja tämä ahdistuksen tunne voi johtua osaltaan myös sokerin puutteesta, ei saa nauraa! Olen ollut tässä herkkulakossa vasta 5 päivää, joista ensimmäisenä feilasin, mutta silti tuntuu että on sokerivajetta. Kun tarkemmin miettii, sokeria tulee nykyään vain murto-osa entisestä; tahallisesti vain aamukahvissa ja myöhemmin teessä. Ei ole mahdollisuutta, että sitä tulisi suklaasta, muista karkeista, jälkiruoista, leivoksista yms. Ajattelin myös ostaa makeutusainetta; low calories ja muutenkin ns. terveellisempi..
Oh, tämän herkkulakon toinen syy on muuten myös iho. Mun iho on älyttömän huonossa kunnossa, pelkään että tämä pahentuu akneksi. Yritän parantaa asiaa jättämällä suklaan pois ja syömällä jokapäivä sellaisen vitamiinitabun, A- ja B-vitamiinithan parantaa ihoa.

Nyt ei kukaan varmaan enää jaksa kiinnostua mun jaaritteluista, joten tsemiä kaikille teille, rakastan teitä. ♥

Oh, ps. Miten te hoidatte ihoanne? (; Sori randomkysymys mutta me wants to know! ♥

not loving you is harder than you know

♪: escape the fate - harder than you know

Miten on mahdollista, että joka ikinen kerta kun haluan kirjoittaa teille jotain, en osaa muodostaa mitään järkevää. En yhtään järkevänkuuloista lausetta, hyvä että edes keksin millä aloitan. Otsikot tulevat aina itsestään musiikista, thank God.

Ei aamupainoa edelleenkään, vaa'alle vasta lauantaina.

Tänään en feilannut ihan niin pahasti kuin eilen.
Aamulla kahvi, lounaalla jauhelihakeitto(~125kcal), lasillinen maitoa(68kcal) ja kaksi palaa leipää(~180kcal), iltapäivällä banaani(~120kcal) ja kaksi mandariinia (~60kcal). Yhteensä ~560kcal. Pyöristin ylöspäin koska en yhtään tiedä noista hedelmistä yms kun en niitä punninnut.. Rikoin lupaukseni, söin muutakin mutta korvasin sen vatsalihaksilla ja muulla heti lipsahduksen jälkeen. Pian voisin mennä ramppaamaan portaita, kun olen yksin kotona. Juuri nyt juon vanilijateetä, äsken otin yhden kofeiinitabletin aineenvaihdunnan übernopeuttamiseksi.

Läskiahdistuksen pakottamana kävin sen portaidenramppaamisen hoitamassa alta pois äsken. 11-vitun-kertaa ylös ja alas. Suussa maistuu veri, sydän hakkaa hulluna rinnassa. Vapauttava tunne, kun tietää että on saanut jotain aikaankin. Täksi päiväksi vielä vatsalihakset, selkälihakset ja reisilihasjutut.<>

Kirjautuessani äsken bloggeriin koin ihanan yllätyksen: todella monella teistä ihanista oli uusi postaus! Niitä lukiessa meni hetki jos toinenkin, mutta se oli kaikki järkevästi käytetty. Toisinkuin esim mun postausten lukemiseen käytetty aika; nämähän toistaa jo itseään ja pahasti!

Siskolla on kaveri yötä, ja huomenna me mennään shoppailemaan mutsi, sisko ja sen kaveri ja mä. Muuten ihanaa mutta me mennään Heseen syömään. Vittu! Mitä syön, mistä tarpeeksi vähän kaloreita? Etsin äsken nopeasti tieni Hesburgerin kotisivuille ja kaloritaulukkoihin; sallittuja ovat kanasalaatti(219kcal) ja tonnikalasalaatti(249kcal). Lempparini olisi kreikkalainen salaatti mutta siinä on 291kcal. Katsotaan nyt, sorrunko tuohon kreikkalaiseen salaattiin. Eihän se nyt niin paha ole, eihän? ..

Nyt täytyy jo lopetella tämä postaus, mutta kysyn nyt:
Mitä haluaisitte että postauksissani olisi tulevaisuudessa? Erikoispostauksia? (kuvapostaukset, kysymyspostaus vol. II ..) Enemmän juttua elämästä muutenkin vai tätä samaa valittelua ja kalorien laskentaa? ( Oi, sitä tulee olemaan aina kun miettii mikä blogin aihe ja pohja on..)
Ainiin ja ...
Miten teidän lomat ovat sujuneet? Entäs ne joilla on koulua?

Are we just lost in time?
I wonder if your love's the same
'Cause I'm not over you

Baby, don't talk to me
I'm trying to let go
Not loving you is harder than you know
'Cause girl you're driving me so crazy

is there anybody screaming the silence away?

Mä tiedän, mun pitäisi tulla kertomaan kuinka söin vain omenan tänään ja kävin viiden kilometrin juoksulenkillä. Mutta mä valehtelisin. Tänäänkin epäonnistuin. Ahmin. Todellakin ahmin. ~2500kcal. Pakollisen lounaan(~700kcal) lisäksi nuudeleita(129kcal), karkkia(~200kcal), sipsejä(?), activia-jugurtti(115kcal), kuppikeitto juttu(95kcal), kaksi kofeiinitablettia. Kaikki tämä lähes putkeen. Epäonnistuja.

Ei aamupainoa, käyn vaa'alla vasta lauantaina.

Toinen virallinen lomapäivä takana, ei tunnu siltä. Inhoan lomaa koska silloin mä syön koko ajan. Olen periaatteessa toinen käsi jääkaapissa koko ajan. Viimeyöstä olen aika ylpeä, 150 vatsalihasta, 20selkälihasta, 30reisilihasjuttua. Lisäksi juoksin portaat 20 kertaa ylös-alas. Kymmenen ja kymmenen ryhmissä, nyt on jalat kipeät; i hate it!

Aamu oli kauhein; huomasin että menkat ovat taas alkaneet. Jos jotain inhoan tässä maailmassa niin se on menkat ja sen vaikutukset kehossa. Keho kerää nesteitä, ruokahalu kasvaa, musta tulee herkempi ja itken normaalia enemmän. Ihan kuin en normaalistikin itkisi ihan tarpeeksi?!
Tein vatsalihakset, menin suihkuun ja ahdistuin entistä enemmän peilikuvani nähdessäni. Milloin musta on tullut näin valtava? Suihkun jälkeen kahvia. Sitä oli liian vähän ja aamu alkoi huonosti. Sitä seurasi läskiahdistus kun olisi pitänyt löytää jotain päällepantavaa, jossa en näytä lihavalta. Mission impossible, I'd say. Täksi päiväksi vielä: 100 vatsalihasta, 50selkää ja 50 reisilihasta/puoli.

Huomisesta en tiedä vielä muuta kuin sen, että vain ja ainoastaan pakollinen lounas (jauhelihakeitto, ~130kcal/2dl). Jos syön muuta; pakko kuluttaa se. Muuten en laihdu ikinä.

Oh, kaksi uutta lukijaa! Kiitoskiitoskiitos. Ihanaa huomata että mun angstausta jaksaa edes jotkut lukea, kiitos kaikille lukijoille ja tsemppiä teille ! ♥

the blinds are shut it's always the same

Haluan kirjoittaa, en vain tiedä mistä kirjoittaa.
Haluan kertoa eilisestä, se ei kauheasti poikkea edesllislauantaista.
Turhia kaloreita alkoholista, itkua, ahdistusta ja lopulta lähdin yksin kotiin, itkien pahaa oloa pois.

Ei aamupainoa, aamulla oli niin fail olo etten halunnut nähdä todisteita siitä, että olen l ä s k i.

Nyt on loma; mua ei kiinnosta, mä syön aivan liikaa. Tänään ainakin 900kcal. Liikaa.
Se on aina liikaa, kaikki mikä menee yli 700kcal on liikaa. En laihdu kiloa viikossa jos syön päivässä 900-vitun-kaloria. En ole syönyt mitään neljän jälkeen, se on ihan hyvä asia. Ei enää iltasyömistä, ei yösyömistä, ei ahmimista liian myöhään. Aamulla 30 vatsalihasta, liian vähän. Kahvia, liikaa sokeria. Miksen osaa?
Viideltä kupillinen vanilijateetä, kofeiinia; halusin nopeuttaa aineenvaihduntaa. Oli läski olo, ja on yhä. Se tunne ei lähde ennenkuin olen tavoitteessani. Siinä menee aikaa. Mutta aijon päästä sinne.

Eilisestä vielä - kaverit sanoivat että olen laihtunut. Valehtelijat, sokeakin näkee että olen vain lihonut. Eivät halua että musta tulee heitä laihempi. Mutta musta tulee, saattepa nähdä.

Miten mun on tarkotus selvitä ensiviikosta hengissä, kun syödään yhdessä kerran päivässä, joskus kaksi. Mä lihonlihonlihon! En saa syödä paljoa.
En osaa enää kirjoittaa, asia loppuu kesken. Tiivistettynä; syön liikaa, en liiku yhtään ja olen l i h a v a! Antakaa anteeksi mulle.

Voimia teille, rakastan teitä! ♥

I'm tugging at my hair
I'm pulling at my clothes
I'm trying to keep my cool
I know it shows
I'm staring at my feet
My cheeks are turning red
I'm searching for the words inside my head

('Cause) I'm feeling nervous
Trying to be so perfect
'Cause I know you're worth it
You're worth it

my heart is broken, i'm lying here

no food until i'm her..


Mäkin tykkään itseni uneen itkemisestä, turvonneista silmistä aamulla ja viikonloppuvitutuksesta.
Meillä alkoi eilen syysloma, musta ei siltikään tunnu siltä. Itken pojan perään koko yön, en tiedä mikä tuon rekation laukaisi, en ole edes nähnyt koko tyyppiä kolmeen päivään.
Se siitä, ei liikuta mun elämääni tällä hetkellä.

Aamupaino: 57kg. Liikaa. Epäonnistuja, luuseri. Läski.

Eilisen iltapainon (liikaa) innostamana aloitin kuukauden herkkulakon ja otin kunnolla itseäni niskasta kiinni sen 1kg/viikko - haasteen kanssa. Koulu-uinteihin on 6-7vkoa, riippuu kummalla kerralla menen. Jos onnistun pudottamaan kilon viikossa, painan siis silloin 51kg tai 50kg. Se on tavoitteena.

Eilinen meni muutenkin vähän huonosti, mä vaan söin, söin ja söin. Kaloreista en tiedä kuin että jäivät ehkä juuri ja juuri peruskulutuksen (~1700kcal) alapuolelle. Liikuntaa ei muuta kuin koulumatkat ja jokapäiväinen portaiden ramppaaminen, huoh.

Heräsin tänään vasta kahdeltatoista, ei haittaa tahtia; loma. Menin alakertaan ja ilokseni huomasin että mutsi ei ole kotona. Ikävä kyllä sisko ja sen kaksi kaveria ovat, ja aamu meni heidän sotkujensa siivoamisessa. Se tuntui mahtavalta, olin keittiössä mutten katsonutkaan jääkaappiin. Tein teetä ja siivosin, tulin tänne juomaan sen. Otin myös yhden kofeiinitabletin ja tuntuu hyvältä. Kerrankin voin onnistua. Mun on p a k k o onnistua, koska muuten mä en jaksa. Oon kyllästynyt olemaan läski jolle kaikki nauraa, koulussa nk. kaverit angstaavat kun ovat läskejä mutta syövät silti kaikkea ja ihan vitusti. Mä yritän laihtua oikeasti, ne ei tee mitään ja laihtuu. Mitä oon tehnyt väärin?

En jaksa enää kirjoittaa, netillä on jälleen kerran jotain mua vastaan, ja pelkään että se tilttaa kun painan julkaise teksti -nappulaa. Toivotaan että ei.
Tsemiä teille kaikille, ja ihanaa lomaa niille joilla se on alkanut! ♥

hate me, that's what i do

Mä en osaa enää kirjoittaa. Mikään ei tunnu miltään ja kaikki on ihan mitätöntä.
Eilen ja tänään: Lihomista, syömistä, en osaa lopettaa enää.
Nyt alkaa se 1kg/vko dietti. Oikeasti. Mä en tykkää olla näin l i h a v a!
Painan varmaan taas 58kg vaikka siitä jo kerran tiputin painon 56kg.. Yritän siis sanoa etten tiedä aamupainoa.
Ahdistaa, läskiahdistus. Haluan nukkua, olla syömättä niin kauan kunnes painan sen 40kiloa.
Siihen on lähes 20kg matkaa, ei ole totta. Tämän koko paskan aloittaessani mulla oli tiputettavana 11kiloa. Mitä mä oon tehnyt ansaitakseni tällaisen ruman, läskin vartalon?

Fragile pieces
Don't regret the
Sorrows
That we've seen
Take it with us
Step into tomorrow

Mua itkettää, mä en halua olla täällä, en tällaisena läskinä jolle kaikki nauraa.
Mä oon lihonut ihan kauheasti viimeisen vuoden aikana, vaikka mun pitäisi olla laihtunut.
Huomenna en syö mitään, se on oikeasti ainoa keino. Mä en saa ajatella, että kyllä mä voin tämän syödä jne. Se tuhoaa mut joka-helvetin-kerta. Tänään mä olen vain koomaillut, oikeasti koomaillut ja syönyt.. Kaloreita ei ole kertynyt niin paljon kuin luulisi, mutta läskiahdistus ottaa vallan vatsan pömpöttäessä ja tuntuessa entistä suuremmalta kun istuu.

Tuntuu etten tiedä mitä kirjoittaa, vaikka halu postata jotain on kova. Pakko saada kirjoittaa teille, mutta en tiedä mitä. Se on kauhea tunne, ensin sulla on kauheasti kerrottavaa, ja seuraavana hetkenä sä olet jo unohtanut sen kaiken. Se on väärin! Haluan kuulostaa järkevältä, mutta en osaa. Mitä mä sitten osaan? Se on hyvä kysymys.
Tällä hetkellä mä turrutan mun aisteja, kuuntelen musaa ja tekee mieli itkeä, viiltää. Terä ei ole ollut ystävä onneksi hetkeen, nyt vain tuntuu siltä että se voisi olla paras kaveri.

Muokkaan sivupalkkia. Laitan sinne enemmän tavoitteita, 57 olisi kiva ihan aluksi. Näkisi, että olen edes jotain saanut joskus aikaan.. Haluan painaa 55kg vielä tässä kuussa koska muuten en ehdi pudottaa tarpeeksi painoa koulu-uinteihin mennessä. Lintsaan koulu-uinnit jos painan yli 50kg.

Any vinkkejä, että laihtuisin nopeasti ja näkyvästi? ♥
Tsemppiä teille kaikille, välitän teistä vaikken sitä välillä tajuakaan näyttää♥

foolish and i know loneliness hurts

She gets home from school too early
And closes the door to her room
There's nothing inside her
She's weak and she's tired of feeling like this

Eilen lähdin koulusta toisen tunnin jälkeen kotiin.
En jaksanut olla siellä, nothing for me.
Se taisi olla aika huono veto.
Söin kaurapuuroa; 130kcal ja pari palaa suklaata; ?kcal

Tästä(kin) tulee moi-oon-elossa-postaus, mutta mulla on jälleenkerran kiire, mutta jotenkin mystisesti mulla ei ole kuin aamuisin aikaa postailla.
Asia korjaantuu tänään kun ei ole mitään harkkoja yms..

Oh, btw meitsi näyttää aivan kauhealta, oon lihava ja vaatteet ei mene päälle. Hiukset on paskaiset enkä tiedä jaksanko meikata. Kauheaa, kauheaa, kauheaa!
Help?

Toivottavasti teillä menee paremmin, Tsemiä teille kaikille! ♥

everybody says that time heals the pain

Viimepostauksesta on taas liikaa aikaa. Anteeksi.
(Yet again mä olen pyytämässä anteeksi, miksen vaan osaa kirjoittaa useammin ..)
Tästä tulee vain pieni ''moi-oon-elossa'' postaus, ja tiivistelmä siitä mitä on tapahtunut.

Lauantai: Helsinki, en syönyt ennenkuin pääsin kotiin. Olin todellakin ylpeä itsestäni, mutta kotona sorruin plääh.
Sunnuntai: Ahmimista, paastoa, ahmimista. Mitä muuta voi sanoa?
Maanantai: En syönyt ennen kolmea, kaksi leipää, puoliska pizzaa. Joku ~600kcal. Olin tyytyväinen, sillä aloitin sen että syön 694kcal/pvä ja laihdun kilon viikossa. Ei onnistunut. Meillä oli nyyttärit näyttiksessä. Plaa, tottakai mä söin.

Tänään? Ei ruokaa tälle läskille ! En vain saa astua jalallanikaan keittiöön niin voi jopa onnistua.

Eilisestä vielä senverran mitä tekee mieli kirjoittaa...
Meillä oli TT'tä ja aiheena syömishäiriöt ja mua alkoi ihan älyttömästi ahdistamaan.
Opettaja ei osaa aiheesta paljon mitään mun mittakaavassa, en siltikään voinut sanoa mitään ylimääräistä etten paljastuisi. Taisin olla ainoita meidän luokasta joka edes tiesi jotain. Kaveritkaan eivät tienneet mikä on bulimia. Kysyivät multa. Kyllä ne tietää että siinä oksennetaan mutta ihmettelivät bulimian kohdalla olevan lihavan ihmisen kuvaa. Meni hermot, tekstasin Jessicalle. Helpotti purkaa vihdoinkin tunteita, danke.♥

En ehdi/jaksa/kykene kirjoittamaan juuri nyt enempää, kauhea kiire, kohta pitäisi lähteä enkä ole edes valmis. Oli vain pakko tulla ilmoittamaan että olen elossa vielä enemmän tai vähemmän.
Rakastan teitä, tsemii!♥

trust me i'm not okay, i'm not o-fucking-kay

Tiedän että omat diagnoosit ovat turhia ja lapsellisia.
Silti musta alkaa päivä päivältä tuntumaan enemmän siltä että mulla on jonkinasteinen ahmimishäiriö. Luin vain MissMixiä (ehehe..) ja siitä hyppäsi silmille uudenlainen diagnoosi siitä.
Mitä Wikipedia sanoo BEDistä?

1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, joka johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Liiankin hyvin minä.
Paitsi lisänä tuossa se, että mä haluan laihtua.

Aamupaino 56 kiloa. 56-vitun-kiloa.
Kuusi kiloa liikaa, 16 kiloa liikaa.
Eilen laskin sillä Ginnyn linkitttämällä jutulla, millä päivittäisellä kalorimäärällä laihtuu kilon viikossa.
Mulla se luku on 694kcal/päivä.
Tänään tuli silti ainakin 1000kcal.
Mutta huomenna alkaa!
Päätin, että mä olen oikeasti jo paljon laihempi kun koulu-uinnit alkavat marraskuussa.

Btw, tänään ihanaa real girl thinspoa. Aaa thinspas ihan älyttömästi, kiitos!
Tuntuu että nyt jopa voisi onnistua.
Kalorit olisivat olleet jotain 700 jos en olisi syönyt salkkareiden aikana hotdogia.
Fatass, fatass, fatass! Oli ihanasti jo nälkä, join Novellea.
Silti söin. Miksi? Koska olen läski joka syö koko-vitun-ajan.

Aa, toinen asia josta haluan vaahdota on mun mutsi.
Se kyylää nykyään kauheasti kaikkea mitä mä teen.
Jos oon koneella, se tulee seläntaakse katsomaan millä sivuilla liikun.
Siinä vaiheessa on vaikeaa yrittää piilottaa blogia, koska ikkunan pienentäminen herättäisi epäilyksiä. Ei ole hauskaa, haluan oikeasti jotain yksityisyyttä.
Sitäpaitsi, kaiken tämän lisäksi mutsilla on tapana puhua mulle juuri silloin, kun haluan olla yksin ja hiljaa.
Oikeasti rasittavaa.
Nykyään huolehtii jopa siitä syönkö mä.
Ei se ennemmin. Mutta nyt kun ne on eroamassa, ja asutaan erillään iskästä, mutsista on tullut ylisuojeleva. Joskus ihan hyvä, tässä yksityisyystapauksessa ei ole!

En jaksa kirjoittaa enää. Käsiin sattuu, läskiahdistus(joka on tällä kertaa ihan oma moka, yleensä vain iskee yhtäkkiä itsekseen) iski ja haluan mennä nukkumaan
Huomenna aamulla kommentoin! Anteeksi taas! Rakastan teitä, tsemii♥