Today's allies becomes tomorrow's foes

Mitä pidätte uudesta bannerista?

Kyllästyin vanhaan banneriin ja päätin tehdä uuden. Samalla, yksinkertaisella linjalla pysytään mutta tajusin vihdoin vaihtaa kuvan puolta, thank god.

Tämä päivä on mennyt ihan hyvin hyväksyttävästi, ainakin tähän asti. Kaloritotal on vaikea arvioida, ja suoraansanottuna en edes halua miettiä kaloreita. Ensi viikolla sitten.
Tällä hetkellä mua ahdistaa mun olematon itsekuri aivan suunnattomasti. Ei tarvitse edes katsoa peiliin, kun tuntee olevansa lihava, ällöttävä possu. Sitähän mä todellakin olen, mä en todellakaan jaksa tätä olomuotoani enää. Täytyy tehdä jotakin, ja lomalla on hyvä aloittaa.

Mä lupasin vuoden ensimmäisessä postauksessa, että mä parannan tapani tänä vuonna. Mä lupasin kirjoittaa enemmän ja oikeasti päästä tavoitteeseeni, johon olen kaksi vuotta pyrkinyt. Silloin mä lupasin sen, mutta vasta nyt musta tuntuu siltä että mä teen sen. Mä näytän kaikille että mä pystyn siihen, musta tulee laiha ja kaunis.

Joudun jättämään tämänkin postauksen lyhyeksi, koska ei ole mitään kirjoitettavaa kun laihduttamisesta ei ole tullut mitään. Huomenna tulee viimeinen tämäntyylinen postaus, maanantaina aamupaino ja muuta, uusi alku joka onnistuu.

Tsemppiä teille ihanat, rakastan teitä!♥

As long as you stand by my side

En mä osaa pitää lupauksiani vieläkään. Sitäkin täytyy harjoitella.

Tänään alkaa hiihtoloma. Mä olen ollut viimeiset kolme päivää poissa koulusta kuumeen takia, ja sekin on osasyy kirjoittamattomuuteen. Oon enimmäkseen nukkunut ja lukenut, koska ei ole tehnyt mieli tuijottaa tietokoneen näyttöä.

Tänä aikana, kun en ole aktiivisesti kirjoitellut, mä olen syönyt enemmän kuin ikinä. En ole ajatellut yhtään, mä olen vain syönyt ja juuri nyt katumus on todella suuri, ja silti tekee mieli mennä syömään jotain ><. Mä yritän keksiä jotain sijaistoimintoja koko ajan, nytkin tämän postauksen kirjoittaminen on yksi niistä. Hiihtolomasta koulun loppumiseen mun täytyy laihtua vähintään 10kg eikä yhtään vähempää koska olisi jo aikakin päästä takaisin siihen mihin vuosi sitten olin päässyt. Mulla on nyt niin ä l l ö t t ä v ä olo enkä todellakaan jaksa kirjoittaa joten taidan mennä nukkumaan tai lukemaan tai jotain. Lupaan kirjoittaa lisää joko illalla tai huomenna, ja mä oikeasti kirjoitan, nyt kun pääsin taas vauhtiin. Tästä nyt tuli taas tälläinen moi-olen-elossa-postaus mutta parempi se on kuin ei mitään, ne?

Tsemiä kaikille teille ♥~ ja ihanaa kiitos uudelle lukijalle ♥!

I feel so absurd in this life

Mä en vain yksinkertaisesti osaa.
En keksinyt mitään kirjoitettavaa pitkään aikaan, en edes avannut blogiani tai lukenut postauksianne. Nyt onkin kauhea urakka odottamassa..
Niin, anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Emily herää jälleen eloon tänään.

Tässä ajassa, kun olen ollut kirjoittamatta, on tapahtunut niin paljon asioita, etten saa niitä mahtumaan yhteen postaukseen enkä halua edes kertoa kaikkia niitä. Kerron kuitenkin tärkeimmät asiat..

1st Kuten tiedätte, ei ole postausta jossa en puhuisi Tytöstä. Hän on nyt.. tavallaan poissa. Ei, ei kuollut mutta kaukana täältä. Toisella paikkakunnalla. Monta kuukautta erossa, pari viikonloppua jolloin hän on täällä ja siinä se sitten onkin. Hän ei edes puhu kauheasti mulle, muille kyllä. Ei se haittaa, en itsekään ole kauheasti puhunut. Mutta nyt huvittaisi kun vihdoin olen päässyt epätoivoisen ihastukseni yli.. yay..

2st Huomenna alkaa vihdoinkin viimeinen jakso peruskoulua. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen. Se tarkoittaa sitä, että jos aijon olla laiha peruskoulun loppuessa, mulla on vain muutama hassu kuukausi aikaa, joten oli jo aikakin palata blogimaailmaan ja esim. prettythin.comiin ...

3rd Teen huomenna pidemmän postauksen koska nyt mulle tulee kiire siskoni takia; se tunkee mun koneelle, vaikka omistaa ihan omankin.

Tsemppiä teille kaikille, palaillaan