I want out from under this confining skin that I so reluctantly live in

Miksi kaikki ympärilläni jatkavat saman hokemista
"sähän olet täysin normaalipainoinen, ei sun tarvitse laihduttaa".
Miksi uskon heitä ehkä viiden minuutin ajan, ja taas katsoessani peiliin tai käydessäni vaa'alla kaikki näkemäni todistaa heidän olevan väärässä.

Asenteeni on muuttunut taas, en enää jaksa yrittää terveellisellä tavalla,
haluan vain olla syömättä.
Eilenkin taistelin kauan ruokailuun menon kanssa.
Laukussa olisi odottanut nutrilett-patukka ja vettä, mutta menin silti syömään vehnätortillaa.
Mikä järki siinä on? Aivan, ei mitään. Kaksinkertaiset kalorit ja varmasti enemmän rasvaa.

Vihaan itseäni jälleen enemmän päivä päivältä

ja vaaka on näyttänyt kohta kaksi viikkoa tasan samaa lukua vaikka joinain päivinä olen käytännössä näännyttänyt itseäni. Mä en vain halua enää huomenna nähdä sitä samaa lukua,
koska
58 kilogrammaa
on
liian
lähellä
sitä
pelottavaa
kuuttakymmentä.

that instant rush of happiness

En osaa sanoin kuvailla kuinka iloiseksi vaa'an aamulla näyttämä luku mut sai.
Alle kuusikymmentä kiloa. Ehkä vielä onkin toivoa, ehkä mä vielä pääsen tavoitteeseeni.
Ja kun se päivä vihdoin joskus koittaa, mä tulen olemaan iloisempi kuin koskaan ennen.

Aamulla söin vadelmia ja maustamatonta jogurttia koska oli pakko. Koska tiesin, että syön liikaa koulussa jos en syö aamulla. Koulussa söin kalaa, nyt syön hedelmäsalaattia ja illalla vielä aijon syödä kanaa ja riisiä. Enkä aijo tuntea syyllisyyttä mistään niistä. Eilinen oli niin mahtava. Ei siksi, koska oli ystävänpäivä vaan siksi, että mä löysin vihdoin ja viimein sen kauan kadoksissa olleen itsekurini. Tervetuloa takaisin, rakas.

You're the only thing in this world I would die without

60,2 kg

Missä 63 tai jopa 65? Onko vaakani rikki vai enkö oikeasti olekaan lihonut?
En oikeastaan olisikaan osannut odottaa parempaa aloitusta sunnuntaille, ainoalle viikonpäivälle josta en oikeasti pidä.

Maanantaina aijon oikeasti muistaa katsoa kalenteriani ja mennä tapaamaan psykiatriani. Kännykkäni kalenteri muistuttaa asiasta kahdesti ja ehkä kirjoitan asian vielä käteenikin. Tällä kertaa mä en unohda.

your lips on my lips, it's a very merry christmas

Jouluaattoaamu, näin yöllä unen jonka muistan vieläkin. Sitä ei ole tapahtunut unisiepparin ostamisen jälkeen, joten...
Pakko tulla purkamaan tänne.
Näin periaatteessa unta Tytöstä, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Unessa sain häneltä sähköpostia, jossa luki kaikkea siitä kuinka hän on vihdoin tajunnut, kuinka ikävöi minua ja rakastaa minua. Ah, ja tämä uni paranee vielä. Nimittäin pian sen lukemisen jälkeen olin siinä unessa tekstaamassa Tytölle, että onko hän tosissaan ja mitä ihmettä. Ennenkuin kuitenkaan tein näin, jotenkin tajusin sähköpostin olevan huijausta/roskapostia. Mitä ihmettä?!

Ehkä jossain alitajunnassani siis ikävöin Tyttöä enemmän kuin ymmärränkään. Haluan vain unohtaa sen unen, mutta toisaalta en ikinä halua unohtaa sitä sähköpostia jonka siinä sain. Hymyilin ja itkin ilon kyyneleitä.
Screw this.

Merry christmas ♥


ps. aamupaino 60 kilogrammaa. en edes muista koska olisin viimeksi painanut näin "vähän".

my body is a cage

- 600 g

61.6 kg

hidasta, liian hidasta.

hävettää.

you'll never know the way it tears me up inside

Paino ei ala kutosella. Päivän ainoa hyvä asia.
Huonoksi tuon asian tekee se, että se on kuitenkin liikaa.

Huomasin tänään parikin asiaa.
Ensinnäkin mä käyn usein seuraavanlaisia keskusteluja:

" Mikä on hätänä? "

" Ei mikään, mä oon kunnossa."

En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan " Ei, et ole. "

Toinen juttu on se, että olen ihan helvetin epäsosiaalinen joskus. Multa menee ohi kaikki tapahtumat, ja mua ei nykyään edes pyydetä minnekään. Ihmset luulee, että mä vastaisin kieltävästi. Tai sitten vain viimekesäinen toistuu. Mä kuulemma pilaan fiiliksen olemalla 'rasittavan angstinen'. Okei, sitten olen. En mä sille mitään voi, että ensin käsketään kertoa mikä on hätänä ja sitten se onkin rasittavaa angstausta ja huomionkerjäystä.

The happy one who’s last genuine smile was from pain and seeing blood.

ps. joudun vielä tänään syömään grillattua lihaa. vihaan viikonloppuja.

I will still be there

♫: G-DRAGON - Heartbreaker

Laglag. Netti pätkii aivan viimeistä päivää..
Oh, terkkuja laiskurilta. En mennyt tänään kouluun koska väsytti enemmän kuin ikinä. (Okay, that's a lie, melkein enemmän kuin ikinä) Jäin kotiin nukkumaan niinkin huonon tekosyyn varjolla kuin huono olo. Voitteko uskoa, että mutsi antoi mun jäädä kotiin? Ehkä perustelut olivat hyvät; viimeviikolla flunssan kourissa, mutsi pelkää että tulee joku jälkitauti. Huomenna mun täytyy luultavasti mennä kouluun, koska on matikankoe jonka muut ovat jo tehneet ja huominen on mun viimeinen mahdollisuus päästä kurssista läpi. Help!
Se siitä aiheesta, leikitään että teitä kiinnostaa olenko kotona vai koulussa lagaamassa.

Eilinen iltapaino oli yllätykselliset 57kiloa. Voitteko uskoa, että se viime viikolla 60kiloa painanut tyttö painaa nyt kolme kiloa vähemmän? Mitä mulle tapahtuu?
OK, veikkaan että viimeviikon sairastelulla on osuutensa asiaan, ei tehnyt mieli syödä. Plus tuntuu että vihdoinkin olen oppinut syömään vaan kun on nälkä eikä silloin kun sattuu olemaan tylsää. Ehkä mä sittenkin onnistun, ja pääsen 53kg jouluksi? Keväällä kun saan (toivottavasti) peruskoulun päättötodistuksen käteen, oon vähintään se 45kiloinen tyttö, mikä mun pitäisi jo olla kun tätä laihdutusta on jatkunut silloin kaksi vuotta. 53kilosta oli vielä helppoa pudottaa, mutta täältä 57kilosta on pitkä matka. Huoh~

Ensiviikolla ensimmäinen koulu-uinti! Varma kuolema, häpeäkuolema nimittäin. V i h a a n sitä maikkaa, ja se vihaa mua joten tasoissa ollaan. Anteeksi nyt, etten ole joku vtun superurheilija joka on hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Ainoa liikunta mistä saisin/ansaitsisin kympin on streetdance, arvatkaa vain kaksi kertaa kuuluuko se liikkamaikan suunnitelmaan? Ei tietenkään, puoli tuntia musiikkiliikuntaa enkä saanut pienintäkään kehua tältä.. ämmältä! Ottaa päähän niin suunnattomasti. Tekee mieli juosta pois itkien joka kerta kun maikka on vttumainen, tai toisaalta huutaa tälle päin naamaa kaikki. Jätän kuitenkin tunteenpurkaukset aina väliin ja kärsin hiljaa. Jälleen kerran huoh~

En keksi mitään kirjoitettavaa enkä halua tylsistyttää teitä kuoliaiksi.
Lupaan kirjoittaa useammin, syynä nyt vain on ollut se että sisko on vallannut konetta joka ikinen ilta..

Aa, bannerista viel: se on sittenkin väliaikainen kunnes löydän jostain aikaa tehdä paremman. Tajusin että ei tuo olekaan mikään ihmeellisen ihana 8)

You've come too far to take orders from a cookie, my dear girls.
Tsemii ! ♥

underneath the cuts and bruises - find the game where no one loses

♪: P!NK - I'm Not Dead

Mä tein sen taas, ja oon pahoillani.
En ole kirjoittanut ikuisuuteen. Aina on pitänyt mutta ikinä en ole jaksanut.
To be real oon lagannut kotona viimeiset kolme päivää flunssan kourissa. Viime yönä en nukkunut kuumeen takia. Plus oon syönyt ihan liikaa.

Paino junnaa jo luultavasti jossain ~60kilon kohdalla, läskiläskiläski.

Eilinen meni ihan hyvin syömisten osalta, en ahminut koska ei todellakaan ollut nälkä. Ei ole nytkään, tähän asti intake joku ~500kcal. Toinen ~500kcal tulee lounaasta. Okei, en mä oikeasti tiedä paljonko kaloreita siinä on, mutta on turvallisempaa heittää yläkanttiin, että sitten tietää mistä lihominen johtuu..

Ai niin, pieni ilonaihe: vihdoinkin lunta! ♥
Sen vastapainoksi se, että on kylmä enkä tykkää olla ulkona silloin.
Pimeät talvi-illat ovat toki ihania ja rauhoittavia yksin parvekkeella istuen mutta on siellä vähän kylmä..

Äh, huomasin että vaihdan taas aihetta kokoajan, mutta ilmeisesti haluan vain saada tämän postauksen nopeasti julkaistuksi. Olen nimittäin varpaillani koko ajan siskoni takia. Meillä on tällähetkellä vain yksi mokkula koska toinen on korjauksessa ja sisko käy siis aina mun koneella. Se on aika rasittavaa, koska tuntuu siltä ettei ole mitään yksityisyyttä kun sisko tonkii kaiken koneeltasi. Esimerkkinä nyt se mun Nanowrimo, joka edistyy aika huonosti. Tekee mieli vaihtaa aihetta koska en todellakaan osaa enää kirjoittaa aiheesta mitään. Viime vuonna kirjoitin lähes samasta aiheesta joten se voi olla syynä.

Ylläri, aiheenvaihto.
Koulussa vaihtuu jakso maanantaina, ja tästä lähtien liksaa on maanantaisin.
Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään mahkuja olla tarpeeksi laiha koulu-uinneissa.
Pelkään jo ihan helvetisti niitä, sitä häpeää mitä koen kun muut näkevät mun läskit. En todellakaan halua sinne muiden haukuttavaksi

Okei, nyt ei tuu enää kirjoittamisesta mitään, inspiraatio katosi, ihan mun tuuria.
Tsemiä kaikille teille ja anteeks taas etten vastannut kaikkiin kommentteihin .. ♥♥