You walk outside and all you see is rain, you look inside and all you feel is pain

121+29+~200+300

Alpen myslipatukka
+danone actimel 0,1%
+nuudelit
+leivät

= ~650 kcal

Tiedättekö kuinka vaikeaa on kirjoittaa tällaista blogia 2h kämpästä käsin? Istumme kämppikseni kanssa saman pöydän ääressä, molemmat omilla läppäreillään ja minä vilkuilen koko ajan sivulleni. En todellakaan halua hänen näkevän tätä.

Haluaisin, että olisi jälleen viikonloppu ja pääsisin kotiin. Saisin vain olla ajattelematta koulua tai ihmisiä siellä. Tänään taas heidän naurunsa ja katseensa olivat liikaa, vaikkeivät välttämättä edes nauraneet minulle.
Aina, kun kuulen jonkun nauravan, voisin vaikka vannoa että hän nauraa minulle. Ahdistustaso nousee pilviin ja tekee vain mieli juosta itkien Tytön luo..
Mutta ei, se ei riitä, että se on käytännössä nykyään mahdotonta, mutta se olisi henkinen itsemurha nähdä hänet taas.
Haluan vain unohtaa, unohtaa, unohtaa.

recent study shows, that a heart grows weaker everytime we do something opposite of what we feel

Tapasin pari päivää sitten ihmisen, joka oli ennen yksi parhaista ystävistäni. Katsoessani häntä huono olo itsestäni paheni. Hän on laihtunut hurjasti siitä, mitä hän oli ku hänet hyvin vielä tunsin.

Sanovat, että hän ei enää syö.
Muistan verranneeni itseäni häneen ja salaa onnellisena siitä, että minulla oli kontrolli, ja että olin kuitenkin laihempi kuin hän.
Ei enää.


Tänäänkin epäonnistuin. Huomenna en. Se on lupaus itselleni ja teille kaikille.

ps. if we weren't meant to be, why did we met?

And I suck at saying goodbye

Stare at the dark,
wait for a brighter black.
Enjoy happiness now,
the demons will come back.

-Dreaming of broken Butterflies (PT)-

En tiedä pitäisikö minun olla huolestunut vai onnellinen hiljaisuudesta blogimaailmassa.
Joidenkin kohdalla postaamattomuus huolestuttaa, oletko tehnyt itsellesi jotain pahaa?
Joidenkin puolesta olen onnellinen hiljaisuudesta, ehkä paha on nyt takana ja elämä hymyilee.
Or does it?

Olen itsekin ollut laiska päivittäjä, syytän uutta kämppääni siitä. Kahden hengen huoneissa ei paljon tälläistä blogia uskalla kirjoittaa. Antakaa siis anteeksi, lupaan silti yrittää. ♥

I will always be there for you, beautifuls.

welcome to my life, you'll see it's not easy

Milla haastoi minut tähän '7 asiaa minusta'-juttuun, joka on pyörinyt blogeissa. Vaikka monet ovat laittaneet 'haastan kaikki jotka eivät ole tehneet', en ole ikinä tehnyt. En ole jaksanut edes kirjautua sisään tai kirjoittaa postausta, ja nyt pitäisi keksiä seitsemän totuutta itsestäni. Enhän edes tunne itseäni. Kiitos silti haastamisesta, lupaan yrittää! ♥ (Muistin virkistämiseksi, olen joskus enneminkin tehnyt tälläisen: it's not supposed to hurt this way)

1. Inhoan monia ihmisiä, joskus tekisi mieli repiä heidän päänsä irti. Silti eniten vihaan itseäni, ja itseinhon valtakausina mietin, onko minulla edes oikeutta vihata muita ollessani näin paska ihminen.

2. Olen edelleen koukussa energiajuomiin, kofeiinitabletteihin ja kofeiiniin yleensäkin.

3. Nykyinen tyylini lähti siitä, että halusin vain peittää ison mahani ja valtavat reiteni: poikien vaatteet pelastivat. Joskus haluan kuitenkin olla yltiötyttömäinen, inspiraationani japanilaiset katutyylit. Usein ne päivät päättyvät valtavaan läskiahdistukseen.

4. Music on world off. En kestäisi päivääkään ilman musiikkia. Vaikka pidän eniten alternativesta, indiestä ja visual keistä, saatan kuunnella räppibiisejä pelkästään lyriikoiden takia.

5. Itseasiassa olen erittäin huono kertomaan mitään itsestäni, vaikka tukihenkilöni sanoo, että tunnen itseni hyvin.

6. Mulla on selkeät tavoitteet tulevaisuudelleni, haluan muuttaa Aasiaan, kiertää maailmaa ja tehdä maailmasta paremman paikan. Jos ikinä selviän sinne asti...

7. Olen pakkomielteinen muistojeni suhteen, en halua unohtaa niitäkään, mitkä eniten satuttavat.

Tämä on todellakin ollut jo vaikka kellä, mutta haastan Violan, Heidin ja Jeaninen . Matkin nyt kaikkia muita sanoessani, että kuka haluaa tehdä niin antaa mennä vain! ^^

everything leaves a mark

It's good to be alive.
Tältä ei usein tunnu. Niinä harvoina kertoina kun tuntuu, olen vain onnellinen että olen vielä täällä kaikesta huolimatta.

11 päivää ahmimatta. Se on jo jotain mulle.
En halua joutua nollaamaan tuota laskuria, joten yritän pitää kontrollin itselläni.
Olen päättänyt pitää ensiviikon tehoviikkona: ~500 tai ~800 kcal /päivä, vuorotellen.
Nykyään koulumatkani on ~4km / suunta, joten kulutusta tulee ihan tarpeeksi (+peruskulutus ~1700). Ainoa huolenaiheeni on säästöliekki, mutta ei kai olisi liian paha syödä yhtenä tai kahtena päivänä 1000 kcal... Alle peruskulutuksen on aina hyvä.

*~*~*

Jos olen aivan rehellinen, nuo luvut eivät tule enää itsestään. Nykyään mun on vaikeaa ajatella mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa, mikä liian vähän vai onko se edes mahdollista. Yritän tehdä itselleni suunnitelmia, lukea vanhoja kirjoituksiani & kaloripäiväkirjojani ja saada taas kunnon ote tästä. Jouluna pitää olla viidessäkymmenessä.

Muutama uusi lukija. Teitä on jo paljon ♥
En olisi ikinä tätä blogia aloittaessani uskonut, että näin montaa ihmistä kiinnostaisivat valitukseni.
Kiitos ♥