This is the part of me that needs medication

oh god

"Joudun perumaan sun maanantain ajan, koska oon sairaslomalla maaliskuun alkuun asti. Lääkäri nosti sun venlafaxinin 150mg ja uusi reseptin. Sun täytyy olla yhteydessä akuuttipsykiatrian polille jos tulee huono olla tai ahdistaa liikaa." 

Mikä on todennäköisyys, että mä soitan akuutille ja lähden tunnin matkan päähän arvioitavaksi? Aika vitun pieni. Tästä tulee jännä kuukausi.

same hell different devils

  

Olisi pitänyt kuunnella, kun mulle sanottiin ettei kannata alottaa "venloja" (=venlaflaxin whatever). 

Unohdat ottaa yhtenä päivänä, heräät seuraavana ja oot varma että 
k u o l e t niihin vierotusoireisiin.
Ei jumalauta...

Sen pillerin naamaan heittäminenkään ei oo ihmeparannus, siinä menee tunteja vaikuttaa ja mua oksettaa, pyörryttää, vituttaa, väsyttää........

Hyvä minä.
Ehkä tästä opitaan...

Baby, did you forget to take your meds?

Oli aika naiivia multa kuvitella, että uusien, jännien pillerien popsiminen korjaisi kaiken. Alkuhuuman laannuttua kaikki on ollut tasaisen tappavaa - mä ehkä jaksan nousta kouluun ja tehdä tehtäväni mutta jaksanko mä elää? Se on kokonaan toinen asia. A'n kanssa ollaan puhuttu viimeiset kolme viikkoa pelkästään mun elämästä; miten koulussa menee, mitä tein viikonloppuna. Kaikkea turhanpäiväistä, tapetaan aikaa, kun sitä ollaan varattu. Koska mä olen ollut okei, mulla ei ole ollut ongelmia mistä puhua ammatti-ihmisen kanssa.

Asia muuttui viime viikolla, kun tapaamisella tunnustin ahdistuksen nostavan taas päätään kun mä syön. Se on se tuttu, turhauttava ahdistus joka aiheutuu kylläisyyden tunteesta. Kaikki mun päässä huutaa, että on normaalia syödä, normaalia olla kylläinen, mutta jokin pienen pieni osa aivoissa tietää, ettei se käy laatuun, kylläisyys tietää lihavuutta, lihavuus tappaa, sä olet paha ihminen, sä ansaitset tän fiiliksen...................

... ja se pisti mut vaa'alle. A nimittäin. Sain valita katsonko sen luvun vai en ja mä olin tyhmä ja katsoin. Olisin kuitenkin udellut sen A:lta, sama se kai oli. 62 kg, sanoi vaaka, mun aamupäivältä peräisin olleet hyvät fiilikset katosivat ja A hymyili pienesti sitä sen tietäväistä hymyä. "Mä tiesin, että tässä käy vielä näin. Että sä romahdat", sen hymy sanoi. Mä olen taas valvonnassa ja huomenna mä en koske muuhun kuin light-kokikseen ja guaranaan.

Doctors lie, lie, lie, lie, lie if the dollar is right

A ihmetteli onko mulla maniavaihe meneillään, kun astelin vastaanotolle tänään pieni hymy kasvoillani ja naurahdin heti istuttuani. Hetken pää kallellaan mua katseltuaan hän totesi, että ehkä mulle löydettiin  vihdoin oikeat lääkkeet. Venlafaxin on ainakin tähän asti tuntunut oikeelta, pahoinvointia on ollut vähän mutta siihenkin tottuu. Mulla on vaan 

niin 
jumalattoman 
hyvä
olla.

Ei ahdista, asiat on hyvin, mulla on energiaa ja mä jaksan nousta aamulla ylös! Pelästyin aluksi tätä tunnetta, jota en ole kokenut pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt olen vain kiitollinen siitä. Kirjoitan tätäkin hymy kasvoillani, vaikka tänään ei ole tapahtunut mitään erityistä. Elämä hymyilee, ainakin hetken. Katsotaan, mitä seuraavaksi!

Erupt again, ignore the pill and I won't let it show

Sitä ahdistuksen määrää, kun A laittaa aamulla viestiä ettei pääsekään mun tukena lääkärin vastaanotolle niinku sovittiin. Ihan hyvin se sitten kuitenkin meni, päätettiin lopettaa Seronil kokonaan ja siirtyä sitten joko Venlafaxiniin tai Seroqueliin jos siltä tuntuu. Seronilia on kuitenkin vähennetty nyt viimeiset kolme viikkoa, ja mulla on maailman paskin fiilis. Toisaalta mikään ei tunnu miltää, toisaalta haluaisin hypätä sillalta, toisaalta taas haluaisin vain nukkua.. Läskahdistus on viimeaikoina ollut suurin riesa, ylilääkäri kehtaa vielä kertoa mulle, kuinka mun pitäisi syödä viisi kertaa päivässä, kun nämä kaksi/kolmekin kertaa aiheuttavat järkyttävää ahdistusta. Vedenkin juominen saa olon liian turvonneeksi ja täällä mä itken ja odotan, että se menee ohi. Ketipinorit voisivat mun puolestani vaikuttaa kaksi kertaa nopeampaa. En jaksa leikkiä. Toivottavasti saan Seroquelin sijasta Venlalfaxinin seuraavaksi... ne sanoo, että se vähentää ruokahalua siinä, missä seroquel voi aiheuttaa painonnousua. ei kiitos mutta ei ei ei.