I hate that I need you so

Gallerian blogissa lyriikoita paljon soineesta biisistä.
Kaikki luulee että ne on mun tyttöystävälle, mutta vain mä tiedän kenelle ne oikeasti on.
Tytölle. Mä en kestä enää hetkeäkään. Oon aivan yksin.

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

runaway love

Se kaikki alkaa alusta. kaikki minkä luulin jääneen taakse.
Mykkäkoulut, ylenpalttiset juomiset ja tyhmistä asioista riitelemiset.
Mutta olin väärässä.
Se toistuu, toistuu, toistuu.
Miksi, miksi me muutettiin takaisin?
Tälläkertaa mä en kestä tätä kahta vuotta ennenkuin mitään tapahtuu.
Mä en aijo kestää.

you'll never know the way it tears me up inside

Paino ei ala kutosella. Päivän ainoa hyvä asia.
Huonoksi tuon asian tekee se, että se on kuitenkin liikaa.

Huomasin tänään parikin asiaa.
Ensinnäkin mä käyn usein seuraavanlaisia keskusteluja:

" Mikä on hätänä? "

" Ei mikään, mä oon kunnossa."

En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan " Ei, et ole. "

Toinen juttu on se, että olen ihan helvetin epäsosiaalinen joskus. Multa menee ohi kaikki tapahtumat, ja mua ei nykyään edes pyydetä minnekään. Ihmset luulee, että mä vastaisin kieltävästi. Tai sitten vain viimekesäinen toistuu. Mä kuulemma pilaan fiiliksen olemalla 'rasittavan angstinen'. Okei, sitten olen. En mä sille mitään voi, että ensin käsketään kertoa mikä on hätänä ja sitten se onkin rasittavaa angstausta ja huomionkerjäystä.

The happy one who’s last genuine smile was from pain and seeing blood.

ps. joudun vielä tänään syömään grillattua lihaa. vihaan viikonloppuja.

What if I'm not so crazy?

Anteeksi tauko.
Ei ole ollut mahdollista tulla koneelle, kun olen ollut poissa kotoa.



Mä taidan olla onnellinen vain koska tiedän, että mun kuuluu olla onnellinen. Kun mä olen yksin, mä itken ja huudan. Makaan lattialla terä kädessä ja inhoan itseäni. Sama toistuu lähes joka päivä, mä en tiedä kauanko mä jaksan tätä.



Poissa ollessani lihoin, mä tiedän että lihoin. Enää noin kuukausi koulua, kuukaudessa pitäisi laihtua vähintään yhdeksän kiloa. Mun täytyy pystyä siihen, mun täytyy.



Mulla oli jo tuon viikon aikana blogimaailmaa, enkä ymmärrä miksi. Silti se on ihan hyvä asia, sillä ehkä saan taas otteen tästä blogimaailman avulla. Mä aijon kommentoida taas enemmän, kunhan vain ehdin. Iso hali kaikille ja voimia! ♥

everything is beautiful and nothing hurts

romahdus.
niin henkinen kuin fyysinenkin.
ahmin. oon lihava. ällöttävä.
epäonnistuja.
itken. huudan. viillän. kadun.
haluan pois.
haluan olla laiha.
haluan olla kaunis.
haluan olla pidetty.
haluan hänet.

silti huomenna on parempi päivä.

I feel so absurd in this life

Mä en vain yksinkertaisesti osaa.
En keksinyt mitään kirjoitettavaa pitkään aikaan, en edes avannut blogiani tai lukenut postauksianne. Nyt onkin kauhea urakka odottamassa..
Niin, anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Emily herää jälleen eloon tänään.

Tässä ajassa, kun olen ollut kirjoittamatta, on tapahtunut niin paljon asioita, etten saa niitä mahtumaan yhteen postaukseen enkä halua edes kertoa kaikkia niitä. Kerron kuitenkin tärkeimmät asiat..

1st Kuten tiedätte, ei ole postausta jossa en puhuisi Tytöstä. Hän on nyt.. tavallaan poissa. Ei, ei kuollut mutta kaukana täältä. Toisella paikkakunnalla. Monta kuukautta erossa, pari viikonloppua jolloin hän on täällä ja siinä se sitten onkin. Hän ei edes puhu kauheasti mulle, muille kyllä. Ei se haittaa, en itsekään ole kauheasti puhunut. Mutta nyt huvittaisi kun vihdoin olen päässyt epätoivoisen ihastukseni yli.. yay..

2st Huomenna alkaa vihdoinkin viimeinen jakso peruskoulua. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen. Se tarkoittaa sitä, että jos aijon olla laiha peruskoulun loppuessa, mulla on vain muutama hassu kuukausi aikaa, joten oli jo aikakin palata blogimaailmaan ja esim. prettythin.comiin ...

3rd Teen huomenna pidemmän postauksen koska nyt mulle tulee kiire siskoni takia; se tunkee mun koneelle, vaikka omistaa ihan omankin.

Tsemppiä teille kaikille, palaillaan

Oh I can't breathe thinking of your smile

♪: the GazettE - Cassis

Oon totaalisesti hajalla, mä en kestä enää.
En jaksa enää itseinhoa, rakkautta, epäonnistumisia enkä mitään muutakaan.
Haluan vain olla, tuijottaa seinää ja kuunnella musiikkia. Olla yksin.
Lakata olemasta. Anteeksi.

Joululomatavoitteena on löytää kadonnut itsekuri ja unohtaa yksi tietty henkilö. Taitaa olla liikaa vaadittu, mutta aina täytyy kokeilla, ne? 01.01.10 alkaa taistelu läskejä vastaan vol. 654135.

Me lähdetään jouluksi Ruotsiin, pois täältä. Onneksi se auttaa osaltaan unohtamaan Tytön. Eilen tuli liikaa muistoja jotka nyt haluan vain unohtaa. Multa on siis turha odotella postauksia 22.-26. joulukuuta, koska mä olen silloin onnellisesti isovanhempien luona viettämässä joulua, ensimmäistä iloista joulua kahteen vuoteen. En anna rakkaushuolien pilata mun joulua, jota vanhempien riitely on pilannut viimeiset kaksi vuotta. Jos Tyttö päättää, että ei ota muhun mitään yhteyttä, en mäkään siihen. Se osoittaa sen mitä jo tiedänkin; en kelpaa hänelle. Lihava ja ruma, antaa olla. Ampukaa mut niin en häiritse ketään enää..

Isä toivotti tänään mulle ja siskolle hyvää loppuelämää, ja mä olen itkenyt siitä asti. Mä tiedän, että se on sairas, mutta se ei lohduta yhtään. Voisi vähän miettiä. Oon silti sitä mieltä, että vaikka vanhemmat eroaakin, isä on yhä mun isä. Mulla on oikeus tavata sitä, ja haluan että se on sellainen kun se on ollut kun olin pieni, tai sellainen kun se on ollut kun ollaan vierailtu siellä siskon kanssa tämän asumuseron aikana. Kaikki oli hyvin, mutta nyt ei mikään ole hyvin.

Mulla on tapaaminen sossun kanssa tästä avioerojutusta taas 29. päivä. Toivottavasti en odota tältä tapaamiselta liikaa, silti mä tavallaan pidän tälle naiselle puhumisesta.. Se ei oo ahdistavaa niinkuin ne psykakäynnit oli, joissa kävin lähes kaksi vuotta tuloksetta, kunnes kuukausi sitten ilmoitin että varaan ajan jos tuntuu taas siltä.
Niin, sillon kun kaikki oli hyvin, vaikka mikään ei oikeasti ollut.

Postaan huomenna uudestaan, ja seuraavan kerran joskus kotiin palaamisen jälkeen.
Lopuksi pyydän anteeksi postailutahdin hitautta ja kommentteihin vastaamattomuutta. Ei ole ollut voimia sellaiseen, ja oon ylpee itestäni kun sain aikaiseksi tulla kirjoittamaan nyt.

Toivottavasti teillä menee hyvin, mä kommentoin vielä teille takaisin nyt ja josko sitten nukahtaisi viimein. Love you, Emily♥

ps. ''kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa''

can't you see I'm faking it all

W: Älkää odottako mitään pitkää postausta, asiaa ei tunnu olevan, ei sitten yhtään.

Otsikko on seissyt paikallaan viimeiset kaksikymmentä minuuttia, mutta en ole saanut yhtään tekstiä aikaiseksi.

En ole jaksanut tulla tänne kertomaan teille epäonnistumisistani päivä toisensa jälkeen. Jokainen päivä on niin samankaltainen kuin olla voi. Läskeilen, käyn koulussa, dataan. Mitä siihen lisäämään. Nukkumista ei tueta.

Mä en ole käynyt vaa'alla torstain jälkeen mikä saattaa olla aika hyvä asia. Olen vain lihonut, tiedän sen. Veikkaan painon nousseen takaisin 58 kiloon. Läski kun olen. En enää se 50 kiloinen, ja kun tarkemmin ajatellaan, olin silloinkin paljon kauniinpi kuin nyt. Miten helvetissä kuvittelen, että voisin olla kauniimpi näin. Kai se on vain se halu luovuttaa. Vuosi sitten painoin 51 kiloa. Ei uskoisi. Fail.

Mulla on ollut tällä viikolla synttärit. Ja se muistuttaa mua Tytöstä. Muhun sattuu, sattuu niin ettei mitään rajaa. Syntymäpäivänä pakolliset onnittelut edellämainitulta. Koruton viesti joka sisälsi pelkän onnittelun, ei mitään aitoa. Sattuu enemmän kuin pitäisi. Selviän kuitenkin nykyään vielä entistä paremmin tekohymyllä joka pakotetaan kasvoille joka päivä. Otsikosta voi päätellä. Tänäänkin nauroin M'än seurassa, ei se nauru ollut aitoa. Menikö se läpi? Sitä en tiedä. M on niin sokea ettei hän huomaa että jokin olisi väärin vaikka itkisin. Menin M'än kanssa Tyttöä vastaan, ja kun saavutimme toisena mainitun, ei hän edes katsonut muhun päin. Sattui, ahdisti ja melkein itkin kotimatkalla. Lähdin paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. Mitä te olisitte tilanteessani tehneet? ;o

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Tuntui ihanalta puhua pitkästä aikaa Jessicalle kunnolla. Thx rakkaus kun jaksoit taas vaihteeksi kuunnella kun angstasin♥!

Ei mulla muuta, tsemppiä ja voimia kaikille pus♥

sometimes I think I'm going crazy

VAROITUS: kilometripostaus

♪: My Heaven - BIGBANG

Jotenkin kuin ihmeen kaupalla kirjoitan edelleen noin joka toinen päivä.
Arvatkaa mitä? Eilen en mennyt kouluun. Ei lähtenyt ääntä yhtään joten totesin sen turhaksi. Tänään olin jo taas koulussa, sillä en halua jäädä liikaa jälkeen. Olisin muuten missannut venäjän tunnit jo kolmen viikon ajan ja siinä jää todella helposti jälkeen.

Feilasin eilen illalla. 6PM mennessä olin syönyt ~500kcal kunnes mutsi tuli kotiin. On todella ihme, että mutsi tekee ruokaa töistä tultuaan, mutta eilen tämä ihme tapahtui. Makaronia ja jauhelihakastiketta. Hiilareita, rasvaa ja turhia kaloreita. Kilttinä tyttönä söin lautasellisen, aivan liikaa eikä kaloreista tietoakaan. Illalla laskeskelin ahdistuneena, että kalorit nousivat yli tuhannen.
Tänään sitten puolestaan on mennyt ihan hyvin, tähän mennessä joku ~900kcal. Se on liikaa, mutta tällä hetkellä multa ihan helvetin hyvä saavutus. Tuo kalorimäärä sisältää jauhelihakeittoa, sämpylän ja makaronia. Damn. Miksi en vaan osaa?

Tuosta kai pystyy jo päättelemään, että se edellisessä postauksessa etsintäkuuluttamani intsekontrolli on edelleen hukassa. Toivottavasti se löytyy ennen perjantaita, sillä en halua pettyä astuessani sen vaa'an päälle jälleen kerran. Tavoitteena se 56 kiloa, kun viime kerralla vaaka näytti 57 kiloa. Ja for fuck's sake jos ei ole paino tippunut yhtään.. Nimittäin en muista koska kävin vaa'alla viimeksi, mutta sen muistan että siitä on joku viikko jo. Ja kilo/viikko olisi minimivauhti, jos aijon päästä joulutavoitteeseen.

Asiasta kukkaruukkuun, nukuin tuossa äsken melkein kaksi tuntia ja nyt on kovempi väsy kuin ennen nukahtamista. Pitäisi vielä jaksaa tehdä läksyt, käydä suihkussa ja siivota. Ajattelin nimittäin petrata koulussa, kun laskettiin tänään keskiarvoja osana yhteishaku-harjoittelua. Se oli kamalaa. Vieressä istunut El hehkutti keskiarvoaan, joka on 9,02 tai jotain vastaavaa ja meitsi vieressä yritti olla kuin en olisikaan olemassa; mun 'yleinen koulumenestys' on tällähetkellä 8,10. Pettymys. Saisinko millään nostettua tuota 8,5 kevääseen mennessä? Vaikka en edes hae lukioon pelkästään, vaan kaksoistutkintoon, mä haluan että ka on mahdollisimman hyvä. Mua ahdistaa olla näin huono, vaikka 8 on numerona 'hyvä'. Toki yhden luokkamme parhaan oppilaan A'n keskiarvo oli vain hieman minua korkeampi, mikä oli sinänsä suuri ihme ja pieni ilonaihe. ^^

Ajattelin koittaa ensiviikolla jälleen kerran sitä Fading Obsessionin hedelmädiettiä. Ikävä kyllä se onnistuu vain viiden päivän ajan, koska viikonloppuna joudun syömään pakollisen lounaan siskon ja mutsin kanssa. Laitan tästä lisäinfoa viikonloppuna tai joskus, kun aihe on ajankohtaisempi.

Keep on trying, tsemii♥

'Oletko koskaan rakastanut ketään niin paljon, että antaisit hänen vuokseen kätesi, ei kuvainnollisesti, ei, vaan antaisitko kirjaimellisesti kätesi hänen vuokseen? Kun he tietävät olevansa sydämessäsi, ja sinä tiedät olevasi heidän suojansa, aiot tuhota jokaisen, joka satuttaa heitä. Mutta mitä tapahtuu, kun Karman laki kostaa sinulle ja kaikki, minkä vuoksi seisot, kääntyy sinua vastaan kaikesta huolimatta? Mitä tapahtuu, kun täytyt tuskalla?'

I will still be there

♫: G-DRAGON - Heartbreaker

Laglag. Netti pätkii aivan viimeistä päivää..
Oh, terkkuja laiskurilta. En mennyt tänään kouluun koska väsytti enemmän kuin ikinä. (Okay, that's a lie, melkein enemmän kuin ikinä) Jäin kotiin nukkumaan niinkin huonon tekosyyn varjolla kuin huono olo. Voitteko uskoa, että mutsi antoi mun jäädä kotiin? Ehkä perustelut olivat hyvät; viimeviikolla flunssan kourissa, mutsi pelkää että tulee joku jälkitauti. Huomenna mun täytyy luultavasti mennä kouluun, koska on matikankoe jonka muut ovat jo tehneet ja huominen on mun viimeinen mahdollisuus päästä kurssista läpi. Help!
Se siitä aiheesta, leikitään että teitä kiinnostaa olenko kotona vai koulussa lagaamassa.

Eilinen iltapaino oli yllätykselliset 57kiloa. Voitteko uskoa, että se viime viikolla 60kiloa painanut tyttö painaa nyt kolme kiloa vähemmän? Mitä mulle tapahtuu?
OK, veikkaan että viimeviikon sairastelulla on osuutensa asiaan, ei tehnyt mieli syödä. Plus tuntuu että vihdoinkin olen oppinut syömään vaan kun on nälkä eikä silloin kun sattuu olemaan tylsää. Ehkä mä sittenkin onnistun, ja pääsen 53kg jouluksi? Keväällä kun saan (toivottavasti) peruskoulun päättötodistuksen käteen, oon vähintään se 45kiloinen tyttö, mikä mun pitäisi jo olla kun tätä laihdutusta on jatkunut silloin kaksi vuotta. 53kilosta oli vielä helppoa pudottaa, mutta täältä 57kilosta on pitkä matka. Huoh~

Ensiviikolla ensimmäinen koulu-uinti! Varma kuolema, häpeäkuolema nimittäin. V i h a a n sitä maikkaa, ja se vihaa mua joten tasoissa ollaan. Anteeksi nyt, etten ole joku vtun superurheilija joka on hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Ainoa liikunta mistä saisin/ansaitsisin kympin on streetdance, arvatkaa vain kaksi kertaa kuuluuko se liikkamaikan suunnitelmaan? Ei tietenkään, puoli tuntia musiikkiliikuntaa enkä saanut pienintäkään kehua tältä.. ämmältä! Ottaa päähän niin suunnattomasti. Tekee mieli juosta pois itkien joka kerta kun maikka on vttumainen, tai toisaalta huutaa tälle päin naamaa kaikki. Jätän kuitenkin tunteenpurkaukset aina väliin ja kärsin hiljaa. Jälleen kerran huoh~

En keksi mitään kirjoitettavaa enkä halua tylsistyttää teitä kuoliaiksi.
Lupaan kirjoittaa useammin, syynä nyt vain on ollut se että sisko on vallannut konetta joka ikinen ilta..

Aa, bannerista viel: se on sittenkin väliaikainen kunnes löydän jostain aikaa tehdä paremman. Tajusin että ei tuo olekaan mikään ihmeellisen ihana 8)

You've come too far to take orders from a cookie, my dear girls.
Tsemii ! ♥

underneath the cuts and bruises - find the game where no one loses

♪: P!NK - I'm Not Dead

Mä tein sen taas, ja oon pahoillani.
En ole kirjoittanut ikuisuuteen. Aina on pitänyt mutta ikinä en ole jaksanut.
To be real oon lagannut kotona viimeiset kolme päivää flunssan kourissa. Viime yönä en nukkunut kuumeen takia. Plus oon syönyt ihan liikaa.

Paino junnaa jo luultavasti jossain ~60kilon kohdalla, läskiläskiläski.

Eilinen meni ihan hyvin syömisten osalta, en ahminut koska ei todellakaan ollut nälkä. Ei ole nytkään, tähän asti intake joku ~500kcal. Toinen ~500kcal tulee lounaasta. Okei, en mä oikeasti tiedä paljonko kaloreita siinä on, mutta on turvallisempaa heittää yläkanttiin, että sitten tietää mistä lihominen johtuu..

Ai niin, pieni ilonaihe: vihdoinkin lunta! ♥
Sen vastapainoksi se, että on kylmä enkä tykkää olla ulkona silloin.
Pimeät talvi-illat ovat toki ihania ja rauhoittavia yksin parvekkeella istuen mutta on siellä vähän kylmä..

Äh, huomasin että vaihdan taas aihetta kokoajan, mutta ilmeisesti haluan vain saada tämän postauksen nopeasti julkaistuksi. Olen nimittäin varpaillani koko ajan siskoni takia. Meillä on tällähetkellä vain yksi mokkula koska toinen on korjauksessa ja sisko käy siis aina mun koneella. Se on aika rasittavaa, koska tuntuu siltä ettei ole mitään yksityisyyttä kun sisko tonkii kaiken koneeltasi. Esimerkkinä nyt se mun Nanowrimo, joka edistyy aika huonosti. Tekee mieli vaihtaa aihetta koska en todellakaan osaa enää kirjoittaa aiheesta mitään. Viime vuonna kirjoitin lähes samasta aiheesta joten se voi olla syynä.

Ylläri, aiheenvaihto.
Koulussa vaihtuu jakso maanantaina, ja tästä lähtien liksaa on maanantaisin.
Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään mahkuja olla tarpeeksi laiha koulu-uinneissa.
Pelkään jo ihan helvetisti niitä, sitä häpeää mitä koen kun muut näkevät mun läskit. En todellakaan halua sinne muiden haukuttavaksi

Okei, nyt ei tuu enää kirjoittamisesta mitään, inspiraatio katosi, ihan mun tuuria.
Tsemiä kaikille teille ja anteeks taas etten vastannut kaikkiin kommentteihin .. ♥♥

Tekeekö se heikoksi kun rakastuu heikkoon?

♪: Escape the fate - Something

Jälleen kerran pyydän anteeksi suunnittelematonta taukoa, en vain ole keksinyt mitään kirjoittamisen arvoista.

Joku randompaino eiliseltä: 60kiloa. Vaatteet päällä, ahmimiskohtauksen jälkeen. Se on ainoa lukema vaa'alta kolmeen päivään. Tulisiko joku ihana ihminen lyömään mua?

Kuukausi vaihtui läskeilyn merkeissä. Eilen reilut ~2500kcal ja tänään joku ~1500kcal. Aina liikaa. Huomenna ei mitään, ei saa tulla mitään. En muuten voi mennä koulu-uinteihin ja keskiarvo laskee enkä pääse peruskoulun jälkeen minnekään.

Yritän kertoa tässä postauksessa jotain jostain selkeästi, katsotaan nyt mitä siitä tulee.

1st Tänään alkoi Nanowrimo, yay. Mulla tavoitteena 30.000 sanaa ja novellin nimenä 'Won't you take me by the hand?' Kirjoitan sh'n omaavasta tytöstä koska se tuntuu omimmalta tavalta purkaa ahdistusta ja muuta..

2nd Sain edellisyönä M'ältä viestin. Se kysyi tykkäänkö vielä Tytöstä. Vastasin että en tiedä, kai, mutta kuitenkin ihan liikaa. Kysyin miksi, mutta en saanut vastausta. Vain lupauksen selityksestä myöhemmin. Nyt ahdistaa kun en tiedä mistä on kyse.

3rd Herkkulakko alkoi tänään uudestaan jo kolmatta kertaa. Miksi, oi miksi mä olen näin fail etten osaa olla herkkulakossa edes kuukautta? Nyt olen sitten jouluun asti herkkulakossa, se tarkoittaa sitä etten saa synttäreinäkään syödä mitään herkkuja. No mikäs siinä, en varmaan muutenkaan vietä synttäreitä mitenkään erityisesti. Haluaisin juomaan silloin, katsoo nyt..

4th ISO KIITOS kaikista viimepostaukseen tulleista kommenteista. Ei, en ostanut niitä Nutrilett-juttuja sitten ollenkaan. Kiitti myös kaikista vinkeistä, uusi viikko ja uudet kujeet; kaikki vinkit käyttöön vain!

Nyt mun pitää lopettaa, sisko hönkii niskaan enkä halua sen löytävän tätäkin blogia.
Tsemiä kaikille ja anteeksi kun en vastannut kommentteihinne ! ♥♥

Killing my voice in these hands that shake weakly, I drop my lips down to you.

WARNING: angstia.

♪: the GazettE - filth in the beauty

Oon kauhee ihminen. Annan itseni lihoa, näytän kauhealta. Epäonnistun. Itken. Anteeksi.

Paino edelleen ~60 kiloa, liikaa. Tappakaa, tappakaa.

Luin mun vanhoja postauksia ja aloin itkemään. Painoin joskus ~50 kiloa. Siitä olisin nyt todella onnellinen. Lintsaan luultavasti molemmat koulu-uinnit, jos en saa nyt otettua itseäni niskasta kiinni. En pysty enää katsomaan itteeni, oon niin lihava. En pysty myöskään enää istumaan tuntematta voimakasta läskiahdistusta. En halua ikuisesti tuntea näin. Haluan, että jonain päivänä mä olen koko päivän syömättä, ja se päivä voisi olla huomenna. Olisi nimittäin ensimmäinen sellainen päivä kuukauteen. Jos haluan oikeasti laihtua, mä en saa syödä. Mun aivot toimivat joskus toisin; ajattelen että kyllä mä saan syödä jotain, en mä siitä liho. Myöhemmin kuitenkin kadun tuota, ääni päässä kiljuu, mä tein väärin, mua pitää rangaista.

Katsoin tänään kaupassa ollessani kaikkia niitä nutrilett-juttuja, ja tulin siihen tulokseen että niitä pirtelöitä voisi kokeilla. Söisi viikon ajan vain yhden tai kaksi sellaista päivässä. Mausta riippuen yhdessä sellaisessa on n. 210kcal. Kalorit olisivat siis joka päivä alle 500. Voisi kokeilla ensiviikolla, kun olen ensin saanut rahaa. Yksi sellainen maksaa ~3euroa. Aika kalliiksi tulisi, mutta jos toimivaa niin kai se on sen arvoista?

Tänään kalorit; liikaa. Keräsin niitä mm. riisistä, leivästä, banaanista yms. Vähintään ~1000kcal, sen tiedän. Toivon kuitenkin todella hartaasti, että kaloreita ei olisi enempää kuin max. 2000 koska muuten irtoo päitä.

Seriously toivon, että teillä menee paremmin. Any vinkkejä mulle, miten oikeasti onnistun? En nimittäin jaksa enää tätä. Lihava, lihava! Se ääni huutaa ja mä uskon. En voi olla uskomatta, tottahan se on. Tsemii ♥

and the thoughts of you and me have gone away

♫: Superchick - Courage

Mä en jaksa.

Paino liian lähellä 60 kiloa.

Pieni ääni päässä on voimistunut, mutta samalla olen ahminut yhä enemmän ja enemmän. Juuri nyt en haluaisi edes istua, haluan vain nukkua, silloin en muista kuinka l i h a v a oon.
Jos olisin onnistunut 1kg/viikko haasteessa, painaisin nyt 55kiloa. Ei, painan 59 kiloa. Kilo enemmän kuin ikinä. En olisi ikinä kuvitellut että musta tulisi tällaista. Kuinka siitä 52-kiloisesta tuli tällainen norsu?

Tänäänkin olen vain syönyt, oon yksin kotona ja syön. Neljän aikaan syödään yhdessä, en pysty siihen, menetän kontrollin. Spaghettia ja jauhelihakastiketta; hiilareita, lihaa ja turhia kaloreita, ja mä syön kaiken hyvällä omallatunnolla. Jälkeenpäin alan katumaan, haluan oksentaa mutta en pysty. En enää, kun sisko ja äiti kuulevat tässä talossa kaiken. En enää löydä motivaatiota edes liikkumiseen, ja siten kuluttamaan ahmimia kaloreita. Viime yönä tein vain 50 vatsalihasta ja 26 reisilihasta/puoli. Liian vähän.

Viime yönä kirjoitin mun päiväkirjaan:

Mä yritän mennä aikaisin nukkumaan, nukkua univelat pois, mutta sitten läskiahdistus keksii hyökätä. Alan itkemään, ahmin taas, viimeiset kolme päivää putkeen ja iltaisin kadun kaikkea, itken itseni uneen. Mikään ei tunnu oikeelta, kaikki on jotenkin väärin, jokainen asia itkettää. Haluun viiltää..

And I did. Anteeks, epäonnistuin taas. En keksi mitään kirjoitettavaa, pää on kipeä. Jo toinen päivä. Läskiahdistus iskee, en voi enää istua. Rakastan teitä, tsemii!♥

foolish and i know loneliness hurts

She gets home from school too early
And closes the door to her room
There's nothing inside her
She's weak and she's tired of feeling like this

Eilen lähdin koulusta toisen tunnin jälkeen kotiin.
En jaksanut olla siellä, nothing for me.
Se taisi olla aika huono veto.
Söin kaurapuuroa; 130kcal ja pari palaa suklaata; ?kcal

Tästä(kin) tulee moi-oon-elossa-postaus, mutta mulla on jälleenkerran kiire, mutta jotenkin mystisesti mulla ei ole kuin aamuisin aikaa postailla.
Asia korjaantuu tänään kun ei ole mitään harkkoja yms..

Oh, btw meitsi näyttää aivan kauhealta, oon lihava ja vaatteet ei mene päälle. Hiukset on paskaiset enkä tiedä jaksanko meikata. Kauheaa, kauheaa, kauheaa!
Help?

Toivottavasti teillä menee paremmin, Tsemiä teille kaikille! ♥

trust me i'm not okay, i'm not o-fucking-kay

Tiedän että omat diagnoosit ovat turhia ja lapsellisia.
Silti musta alkaa päivä päivältä tuntumaan enemmän siltä että mulla on jonkinasteinen ahmimishäiriö. Luin vain MissMixiä (ehehe..) ja siitä hyppäsi silmille uudenlainen diagnoosi siitä.
Mitä Wikipedia sanoo BEDistä?

1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, joka johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Liiankin hyvin minä.
Paitsi lisänä tuossa se, että mä haluan laihtua.

Aamupaino 56 kiloa. 56-vitun-kiloa.
Kuusi kiloa liikaa, 16 kiloa liikaa.
Eilen laskin sillä Ginnyn linkitttämällä jutulla, millä päivittäisellä kalorimäärällä laihtuu kilon viikossa.
Mulla se luku on 694kcal/päivä.
Tänään tuli silti ainakin 1000kcal.
Mutta huomenna alkaa!
Päätin, että mä olen oikeasti jo paljon laihempi kun koulu-uinnit alkavat marraskuussa.

Btw, tänään ihanaa real girl thinspoa. Aaa thinspas ihan älyttömästi, kiitos!
Tuntuu että nyt jopa voisi onnistua.
Kalorit olisivat olleet jotain 700 jos en olisi syönyt salkkareiden aikana hotdogia.
Fatass, fatass, fatass! Oli ihanasti jo nälkä, join Novellea.
Silti söin. Miksi? Koska olen läski joka syö koko-vitun-ajan.

Aa, toinen asia josta haluan vaahdota on mun mutsi.
Se kyylää nykyään kauheasti kaikkea mitä mä teen.
Jos oon koneella, se tulee seläntaakse katsomaan millä sivuilla liikun.
Siinä vaiheessa on vaikeaa yrittää piilottaa blogia, koska ikkunan pienentäminen herättäisi epäilyksiä. Ei ole hauskaa, haluan oikeasti jotain yksityisyyttä.
Sitäpaitsi, kaiken tämän lisäksi mutsilla on tapana puhua mulle juuri silloin, kun haluan olla yksin ja hiljaa.
Oikeasti rasittavaa.
Nykyään huolehtii jopa siitä syönkö mä.
Ei se ennemmin. Mutta nyt kun ne on eroamassa, ja asutaan erillään iskästä, mutsista on tullut ylisuojeleva. Joskus ihan hyvä, tässä yksityisyystapauksessa ei ole!

En jaksa kirjoittaa enää. Käsiin sattuu, läskiahdistus(joka on tällä kertaa ihan oma moka, yleensä vain iskee yhtäkkiä itsekseen) iski ja haluan mennä nukkumaan
Huomenna aamulla kommentoin! Anteeksi taas! Rakastan teitä, tsemii♥