aika parantaa

niin ne sanoo.
Ne sanoo, että aika parantaa. Mutta onko se edes totta? Itse en huomaa parantuneeni ajan myötä. Rakkauteni Tyttöä kohtaan ei ole hiipumassa vielä pitkään aikaan, vaikka kuinka yrittäisin.

Mulla on ollut suvantovaihe. Olen ajatellut näyttäväni ihan hyvältä nytkin.
Ajattelin noin aina siihen asti, kun löysin vanhan kirjeen itselleni, jossa saarnasin siitä, kuinka kukaan ei ikinä tule pitämään minusta, jos näytän tältä.

Ajatukseni ovat juuttuneet siihen kirjeeseen ja sen sanoihin. Ainakaan Tyttö ei tule ikinä pitämään minusta, näytin tältä tai laihemmalta. Vaikka näyttäisin hänen Keijultaan, olisin yhtä pieni, yhtä hento, yhtä siro kuin hänen Keijunsa, hän ei pitäisi minusta. Minulla on huono iho ja paska luonne. Puran ahdistustani itsetuhoisuuteen toisinkuin hänen täydellinen Keijunsa. Mutta Tyttö itse on ollut itsetuhoinen, ehkä saan sen anteeksi. Silti perhosprojektin (the butterfly project) perhonen on minulle aina samanniminen. Sillä perhosella on Tytön nimi, enkä halua tappaa häntä.

 Uusimmat arvet ovat kaksi kuukautta vanhoja.

Don't say you understand what I've gone through to get to where I am today

Kirjoittelen sittenkin ennen viikonloppua.
Huomenna on jo torstai.

Tänäänkin minä epäonnistuin.
En pysty toteuttamaan kymmenen päivän haastetta, en osaa.
En osaa edes käskeä itseäni.

Eilen meni hyvin. Menisipä huomennakin.
Minulla olisi parempi olo, olisi kivempi aloittaa viikonloppu.
Tällä menolla en ikinä pääse tavoitteeseeni. Tällä menolla mä tulen olemaan aina yksin. Mä en ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa. Olla vain syömättä. Simple as that.
Mutta ilmeisesti mä en osaa.

Olen myös laiska, enkä ikinä lähde lenkille vaikka aina muka olen menossa. Vihaan itseäni itsekurin puutteen vuoksi. Miksi mä en osaa. Miksi juuri mun täytyy olla tämä hell of a mess, joka on kykenemätön sosiaaliseen kanssakäymiseen, syö liian paljon ja liikkuu liian vähän. Joka turvautuu tuttuun ja turvalliseen terään päivittäin vain muistaakseen, että on oikeasti olemassa. Ikävä kyllä. Olen oikeasti olemassa.

don't lie to my face telling me i'm pretty

En osaa kirjoittaa. Tai osaan, ei vain ole ollut asiaa.
Mun elämässä ei edes tapahdu mitään.
Ainoa asia päässäni on tavoitteeseen pääseminen.

Eilen meni ihan hyvin. Pisteet kylläkin kertovat toisenlaista tarinaa.
Kalorit, 20 pistettä. Liikunta, 10 pistettä. Vesi.... 0 pistettä.
Mä pelkäsin jo heti aluksi, miten saisin juotua tarpeeksi vettä. Kaksi litraa on aika paljon ihmiselle, joka ei juo vettä muuten kuin lasin tai kaksi päivässä. Lupaan kyllä yrittää saada sekä liikunnasta että vedenjuonnista loppu ajalta täydet 20 pistettä päivittäin. Mun on pakko. Muuten en saa pudotettua sitä lupailtua 2.2 kiloa...

Jos en pääse kirjoittamaan ennen viikonloppua,
hyvää viikkoa kaikille! ♥