Naiseuteni tekee minut hulluksi olemassaolollaan. Kaikki nesteet kerääntyy kehoon, olen entistä läskimpi. En ole siltikään vielä ahminut, vaikka yleensä tässä vaiheessa suurin itseinho johtuu ahmimisesta. Ei, sitä ei tosiaankaan ole tapahtunut 41 päivään!
Kiitän tätä päivää sen kiireellisyydestä, en ole ehtinyt edes syömään kuin nuudeleita ja salaattia. Kofeiinia kertyy kaikista sen mahdollisista muodoista, tärisin liikuntatunnilla ja tunsin, kun aivoni kävivät ylikierroksilla.
C varoitti minua kaikesta, mitä kofeiini minulle tekee. Siitä huolimattakaan en osaa lopettaa. Kolme kofeiinitablettia aamulla, päivän aikana kahvia, teetä ja energiajuomia. Joskus vain lisää tabletteja, jos kahvi- ja energiajuomien kalorimäärät eivät mahdu päivääni esim liian kaloririkkaan lounaan takia ...
Niin ei saisi käydä, mutta keskipäivään mennessä nälkä on aamupalan väliin jättämisen takia hirvittävä, ja häpeän mahani murisemisesta välttääkseni menen syömään.
It's funny how nuo ovat niitä samoja tabletteja, joita joskus vedin muutamankymmentä, tavoitteenani lähinnä rytmihäiriöt ja lopulta kuolema. Sen kerron, että seuraava päivä oli helvettiä, ja nyt minun pitäisi olla opinut teoistani. En vain ole.
Minulla ei ole enää asiaa, mutta kirjoitan tätä hämätäkseni itseäni syömästä. En aijo astua jalallanikaan keittiöön. ' Opiskelen ' vaikka koko illan, sitten menen suihkuun ja nukkumaan. EI keittiöön, se johtaa vain turhiin kaloreihin.
Toivon teille kaikille ihanaa viikkoa, ja lupaan kirjoitella/kommentoida nyt enemmän, kun taas uskallan paremmin postailla.
♥, Emily.
