It's good to be alive.
Tältä ei usein tunnu. Niinä harvoina kertoina kun tuntuu, olen vain onnellinen että olen vielä täällä kaikesta huolimatta.
11 päivää ahmimatta. Se on jo jotain mulle.
En halua joutua nollaamaan tuota laskuria, joten yritän pitää kontrollin itselläni.
Olen päättänyt pitää ensiviikon tehoviikkona: ~500 tai ~800 kcal /päivä, vuorotellen.
Nykyään koulumatkani on ~4km / suunta, joten kulutusta tulee ihan tarpeeksi (+peruskulutus ~1700). Ainoa huolenaiheeni on säästöliekki, mutta ei kai olisi liian paha syödä yhtenä tai kahtena päivänä 1000 kcal... Alle peruskulutuksen on aina hyvä.
*~*~*
Jos olen aivan rehellinen, nuo luvut eivät tule enää itsestään. Nykyään mun on vaikeaa ajatella mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa, mikä liian vähän vai onko se edes mahdollista. Yritän tehdä itselleni suunnitelmia, lukea vanhoja kirjoituksiani & kaloripäiväkirjojani ja saada taas kunnon ote tästä. Jouluna pitää olla viidessäkymmenessä.
Muutama uusi lukija. Teitä on jo paljon ♥
En olisi ikinä tätä blogia aloittaessani uskonut, että näin montaa ihmistä kiinnostaisivat valitukseni.
Kiitos ♥
Mulla on ihan samanlainen olo. En tiedä mikä on tarpeeksi vähän, olematta kuitenkaan liian vähän. Mutta mä yritän oppia uudestaan. Mun täytyy oppia.
VastaaPoistaJouluna yritetään olla viidessäkymmenessä. Yritän samaan. Reilu 3kk, -9kg, ehkä siitä voisi tullakin jotain. Tsemppiä.
VastaaPoistaMinullakaan nuo luvut eivät ole enää itsestäänselvyyksiä, en tiedä kaloreita jokaisesta haarukallisesta ja lusikallisesta, en muista paljonko juoksulenkki kuluttaa ja iltaan mennessä olen jo unohtanut syömäni kalorit enkä uskalla enää mennä vaa'alle.
Haparoiden kohti laihempaa tulevaisuutta. Ehkä löydän sen punaisen langan joka on jo liian kauan ollut kadoksissa..
Toi on inhottavaa kun menettää otteen... Ei voi muuta kuin yrittää tarttua taas, roikkua ja toivoa että pysyy. Voimia <3
VastaaPoistasinulle on haaste blogissani!
VastaaPoista