Mä roikun kiinni kuin kuolemassa
Sun viimeisessä suudelmassa
Mä revin paidan, rikon kaiken
Tahdon olla hetken v a p a a
Jätän haavat, jotka annoit
Juoksen viimein pimeästä pois
... Prinsessa. Häntä ei enää ole. On vain minä ja minä itse. Molemmat löysimme jotain parempaa, minä vanhan epätoivoisen ihastukseni muodossa (tiedätte kyllä kenen), ja ihastuksena se on ilmeisesti pysyvä. Prinsessa taas.. hän ihan oikeasti löysi uuden rakkauden.
Ehkä mut on kirottu, kirottu rakastamaan Tyttöä ikuisesti ilman vastakaikua. Olkoot niin. Ehkä mielummin olen onneton yksin, kuin suhteessa joka ei tunnu oikealta.
Ai niin, olen viime aikoina jojoillut painoni kanssa pahemmin kuin pitkään aikaan, enkä tiedä mistä se voi johtua. Liikun jopa enemmän kuin silloin kun vielä laihduin. Rasittaa. Miksei edes painonpudotus voi onnistua.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti