Don't say you understand what I've gone through to get to where I am today

Kirjoittelen sittenkin ennen viikonloppua.
Huomenna on jo torstai.

Tänäänkin minä epäonnistuin.
En pysty toteuttamaan kymmenen päivän haastetta, en osaa.
En osaa edes käskeä itseäni.

Eilen meni hyvin. Menisipä huomennakin.
Minulla olisi parempi olo, olisi kivempi aloittaa viikonloppu.
Tällä menolla en ikinä pääse tavoitteeseeni. Tällä menolla mä tulen olemaan aina yksin. Mä en ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa. Olla vain syömättä. Simple as that.
Mutta ilmeisesti mä en osaa.

Olen myös laiska, enkä ikinä lähde lenkille vaikka aina muka olen menossa. Vihaan itseäni itsekurin puutteen vuoksi. Miksi mä en osaa. Miksi juuri mun täytyy olla tämä hell of a mess, joka on kykenemätön sosiaaliseen kanssakäymiseen, syö liian paljon ja liikkuu liian vähän. Joka turvautuu tuttuun ja turvalliseen terään päivittäin vain muistaakseen, että on oikeasti olemassa. Ikävä kyllä. Olen oikeasti olemassa.