Did you get sick of the shame?

Aloitin maanantaina 10 päivän haasteen taas kerran. Tällä kertaa jaksoin sitä ruhtinaaliset kolme päivää, joidenka jälkeen turhauduin: mulle ei tule luonnostaan se, että intake jäisi alle 500 kalorin. Päätin siis jättää ihmedieetit muille ja ottaa ohjat ihan omiin käsiini: suunnittelin jokaiselle viikonpäivälle jonkinlaisen ateriasuunnitelman. Joka päivälle alle 1000 kaloria. Siihen mä ehkä pystyn.

Olin tänään myös ensimmäistä kertaa salilla, ostin oikein kortinkin sinne ja nyt olisi tarkoitus käydä siellä kerran viikossa kesään asti. Pelkällä syömättömyydellä ja pienillä lenkeillä läskit eivät häviä minnekään vaikka kuinka haluaisi. Vaatteet eivät tule näyttämään hyviltä mun päällä vaan haaveilemalla, eikä kukaan tule ikinä katsomaan mua ihailevasti jos mä vain odotan ihmettä.

Mun ei pitänyt palata takaisin tähän, mä halusin vähentää ongelmiani ja olla tyytyväinen kehooni kun en näköjään asialle mitään osaa tehdäkään. Kuitenkin mä aloitin vanhasta tottumuksesta 10 päivän haasteen, koska mulla oli sunnuntaina taas huonon itsetunnon päivä. Silloin mä en voi katsoa peiliin ollenkaan itkemättä tai haluamatta rikkoa sitä. Mä vihaan niitä päiviä, mutta kaikista eniten mä vihaan sitä tyttöä joka sieltä katsoo takaisin eikä ole ikinä sellainen kuin haluaisin.