Jos eilisen mielialani olisi voinut jotenkin kuvata, se olisi ollut keskisormea näyttävä ja lähes itkevä hahmo hukassa jossain. En ole ikinä pitänyt siitä ylilääkäristä. Okei, tapasin sen eilen toista kertaa elämässäni, mutta inhoni miestä kohtaan vahvistui vain. Ammattilainenhan hän on, ja ehkä olenkin itse vain luulosairas? Niin, ja kaikki se vitun ahdistus jota koen joka päivä ollessani jossain muualla kuin kotini turvassa onkin vain mielikuvitukseni tuotetta. Sehän on aivan normaalia ja oon ihan okei.
Miten olis vaikka... ei? Psykiatri jolle puhun yleensä tuntuu ymmärtävän minua mutta se mies väittää edelleen ettei päässäni ole mitään vikaa. Että kaikki kääntyy paremmaksi kun vanhempieni riitely loppuu. Selitä nyt hyvä mies sitten mulle miksi asuessani yksin toisella paikkakunnalla ja asioiden ollessa hyvin mua ahdisti samalla lailla, kuinka mä saatoin itkeä kesken koulupäivän ja haluta kotiin piiloon ihmisiltä. Fuck you.
ps. eilisen treenin jäljiltä olkapäät ja hartiaseutu kipeänä?. en ihan ymmärrä miksi, mutta huomenna uudestaan.
ompas äälio toi ylilääkäri. Tollasten tyyppien takia se avun hakeminen on niin pirun iso kynnys... Upeeta että jaksat silti olla hoidoissa, älä luovuta, ihan vaan vittuillakses sille lääkärille <3
VastaaPoistaMitä sä oot treenannu?
tommonen on niin kauheeta, kun puhuu jollekin ongelmista, joista on vaikea puhua ja sitten niitä vähätellään. oon iteki ollu semmosella lääkärillä joka ei tajunnu ihmismielestä mitään. tsemppiä sulle, älä välitä ylilääkärisi sanomisista.
VastaaPoista