Muistatteko miten viikko sitten tiistaina mä luulin nähneeni Tytön, ihan vilaukselta vaan, mutta mä tiesin nähneeni hänet. Mun sydän tiesi vaikka aivot väitti että se ei ole mahdollista. Samalla tavalla olen varma, että hän oli tänäänkin hieman liian lähellä; mun tarvitsi vain kuulla hänen äänensä. Ainakin olettaa, että se oli hänen. Edelleen, mun sydän on varma että se on hänen mutta aivot sanoo toista. Hänen ei pitäsi olla tässä kaupungissa, mutta olen varma, että siitä äänestä en tule ikinä erehtymään. Pakenin paikalta edes näkemättä mitään hänen kaltaistaan, mitään merkkejä siitä että se olisi oikeasti ollut hän. En halunnut tietää vaikka olisikin ollut. Äänen kuuleminenkin oli liikaa.
Mä lopetan vielä jonain päivänä Tytöstä kirjoittamisen, mutta tänään menneisyys ja nykyhetki sekoittuu liikaa toisiinsa, mun on pakko satuttaa itseäni niillä muistoilla vielä kerran ennenkuin annan itseni unohtaa.
ei sun tarvitse lopettaa hänestä kirjoittamista jos sulla on halu kirjottaa hänestä! tänne voit purkaa tuntees ja me kuunellaan :) saako kysyä mitä sulle ja tytön välille tapahtu? miksi meni poikki?:/ halit<3
VastaaPoistaIme energiaa tämän päivän kauniista kesäauringosta ja ota askel eteenpäin - sä ansaitset parempaa
VastaaPoista