tiistai 15. toukokuuta 2012

you do what it takes until it takes everything you are






















Mun piti vain nukkua kaksi tuntia pidempään ja mennä kouluun sen jälkeen,
mutta lopulta olin koko päivän kotona. Tässä vaiheessa kevättä ei enää kiinnosta,
kun deadlinet on nurkan takana ja kaikkien muiden naama koulussa alkaa ärsyttämään.
Mielummin jään sitten kotiin, en tapaa ketään enkä puhu kenellekään.
Because I disliked the unfamiliar happiness more than the familiar sadness-- 
Viime viikonlopun paras asia oli se, kun tajusin etten ole enää rakastunut.
En enää jaksa taistella ollakseni normaali ja tunteakseni jotain muita ihmisiä kohtaan,
kun kaikki mitä enää tunnen on ahdistus, suru ja viha.
Tahdon vain olla, selvitä elämästäni päivä kerrallaan
ja päästä pois tästä paikasta, eroon näistä ihmisistä ja kauas pois tästä maasta.
-- Inside my sadness that became my home, can I invite you in? 

2 kommenttia :

  1. mulla samanlaisia tuntemuksia, että ei oikein tunne mitää ketään kohtaan :/

    VastaaPoista
  2. Noi koulujutut on niin tuttua, ei vaan jaksa ja stressi hajottaa pään kun hukkuu deadlineihin ja koeviikko koputtelee jo olkapäälle... Tsemppiä♥

    VastaaPoista