Ahdistaa katsoa vierestä kun sä pilaat elämäsi,
heität sen hukkaan.
Sä et edes elä enää,
tuntuu ettet sä edes yritä enää.
Sä ansaitset niin paljon parempaa, mutta sä et tajua sitä.
Enkä tarkoita itseäni, en, mutta jotain muuta kuin hän.
Koska jos sä koet tarpeelliseksi tuhota itseäsi viikonloppuisin,
olet olemassa taas hetken sairaalareissujen ja ambulanssikyytien välissä
ja tuhoudut uudelleen,
hän ei ole se joka sut auttaa ylös.
Hänkin tuhoutuu,
hänkin tuhoaa,
mutta sä et näe sitä.
Koska vaikka mä en ole sulle enää muuta kuin muisto,
paha uni
jonka aamu huuhtoo pois,
sä olet aina mulle se ensimmäinen,
se, jota rakastan,
vaikka en.
ps. 75 päivää kuivilla.
Hah anteeksi, ei ollut tarkotus aiheuttaa sydämentykytyksiä. =D Kiitos<3 Toi tilanne, mistä tässä kirjoitat, kuulostaa pelottavan tutulta ja pelottavinta siinä kaikessa on se, että sä tai mä ei voida tehdä mitään. Niin paljon kuin se sattuukin vain katsoa vierestä totuus on se, että jos joku haluaa tuhota itsensä, se ihminen aikoo sen tehdä. Ja sitten voi vain toivoa, että ennen lopullista tuhoa, jokin asia herättää sen ihmisen tajuamaan, mitä kaikkea muuta elämässä voi olla kuin itsensä tuhoaminen. Paljon voimia ja halauksia<3
VastaaPoista