Ei kai tästä voi kovin ylpeä olla. Melkein vuoden jälkeen ryömin takaisin blogimaailmaan koska todellisuus on aika ajoin ihan liikaa. Vuodessa on tapahtunut ihan saatanasti asioita. Mä valmistuin, sain paikan yliopistosta mutta pidän välivuotta. Oon lihonut, laihtunut, viiltänyt ja ollut viiltämättä. Alotin maaliskuussa dkt-ryhmän ja yritän tehdä kotitehtäviä ja käyttää sieltä saamiani keinoja ahdistusta vastaan taistelemiseen jaksamiseni mukaan. Täytän viikkokorttia puoliksi valheilla, koska en halua A:n kysyvän liian vaikeita kysymyksiä. Mä en tiedä miksi mua ahdistaa minäkin päivänä, en tiedä miksi se ei ikinä oo nollassa ja en tiedä miksi en juuri tänä päivänä voinut olla satuttamatta itseäni. Oon myös alkanut kompulsoida. Varmaan yksi syy siihen, miksi A halus kokeilla dkt:aa.
Kaiken tämän lisäksi sain kesällä psykiatrin lausunnon, joka varmisti, etten oo bipo.
"Realiteettitestauksen perusta ei ole täysin pitävä."
"Persoonallisuudessa ilmenee huomattavissa määrin vaativuutta, -- johtaa jopa pakkoneuroottisiin piirteisiin."
"Selvää jakautuneisuutta minän rakenteissa."
F93.89. Identiteettihäiriö.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti