Kirjotan, koska jos en, niin tekisin jotain pahaa.
Eksyin internetin väärälle puolelle, paskat välitin trigger warningeista ja täällä mä istun polvet rintaa vasten ja tärisen. Katselen reisiäni ja haluaisin nähdä punaisia viivoja valkoisten sijaan mutta taistelen sitä fiilistä vastaan parhaani mukaan.
Terapeutin kanssa meni hyvin. Mulla on kuukausi aikaa käydä muilla kokeilemassa, jos haluan. Mut en halua. Tuntu, et meillä synkkas heti. Se ymmärsi mua ja osas sanoo just oikeet asiat. Tuntuu et mä saan sen kanssa kaiken ulos ja käsiteltyä et mä voin parin vuoden päästä olla jotain ihan muuta, uutta, jotain sellasta mitä en oo ollut. Koska niinkuin mä kerroin sille eilen, mä en tiedä kuka mä olen, mitä mä olen ilman mun masennusta, ahdistusta ja pakko-oireita. Ne on niin syvällä mussa, että ne on osa mua, suurin osa mua.ne on haudanneet alleen kaiken muun aikoja sitten ja mä en ees taistellut vastaan.
Toivottavasti et viillä tai viiltänyt. Taistele, tyttö. kynsin ja hampain.
VastaaPoistaHyvä että terapeutin kanssa on löytänyt yhteinen sävel. <3