I'll check in tomorrow if I don't wake up dead

5 mg melatoniinia,
fall out boyn uusi levy ipodissa
ja henkinen uupumus.
Ehkä mä nukun tänä yönä.

Olin tänään koko päivän koulussa, aamukahdeksasta iltapäivä kahteen.
Ei ahdistanut, en syönyt enkä ajatellut.
Raahauduin töihin ja rukoilin, että pääsisin pian takaisin kotiin.

Näin viime yönä unta nuorispsykiatrisesta osastosta kolmannen kerran viimeisen kuukauden sisällä.
Menisivät jo pois, A sanoi että mä olen okei, joten mun pitää olla. Mä olen.

Mutta en.

vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää

Mä luulin osanneeni kertoa historian kokeessa tarpeeksi edes kasin edestä, mutta ilmeisesti olin surkea - sain vain seiska plussan. Hyväksytyn uusintaa odottaessa. Uskon myös, että reputin matikan. Sen näkee sitten.

Haluaisin vain mennä nukkumaan ja nukkua huonon päivän pois. Olen taas kotikaupungissani, paikassa, jossa minua ei kaipaa kukaan muu kuin Prinsessa. Elämä täällä on useimmiten tylsää, ja viikonloput ahdistavia sekä yleensä myös hyvin yksinäisiä. Tuntuu pahalta, kun Jeanetella on hauskempaa täällä, kuin kämpillämme. Minulla se on juuri toisinpäin.

Viime viikonlopun ahdistuskohtaus meni ohi samana päivänä, mutta portaita en pääse vieläkään alas ilman sitä tunnetta. Olen ehkä tulossa hulluksi.

Last Cupcakella on jo yhdeksäkymmentä lukijaa, kiitos kaikille! ♥ Ette tiedäkään kuinka paljon tämä minulle merkitsee.

Haleja ja voimia,

( in English here)

you'll be alright in the aftermath

En oikeastaan jaksa kirjoittaa mitään.
Raajat tuntuvat älyttömän raskailta ja mulla on harvinaisen lihava olo.
Olen paisunut kauheasti, en kehtaa mennä huomenna kouluun sillä vaatekriisi on ylitsepääsemätön. Millä helvetillä peitän läskini tällä kertaa?
Ei riitä että omistan lihavan vatsan, mutta myös reiteni ovat järkyttävän kokoiset.
Alle viikko päättäjäisiin ja mä näytän tältä.
Ei, ei näin Emily.


Toivottavasti teillä on mennyt paremmin kuin mulla.
Haleja ja tsemiä!

ps. Muistakaa, että vielä voi kysyä !
pps. love sucks

don't think that i can stand it, but i'll try

I'm giving up on everything
Because you messed me up
Don't know how much you
Screwed it up
You never listened
That's just too bad

Pahin epäonnistuminen pitkään aikaan. ~700 kaloria suklaasta. Olisi tullut 1070 kaloria, jos olisin syönyt itse koko suklaan, mutta syötin siitä lähes puolet kavereille. Pahinta tässä siis on se, että tuo tapahtui liikuntatunnilla.

Kirjoitan taas, mähän lupasin kirjoittaa. Oikeastaan mulla ei ole mitään kerrottavaa, mutta laittoman tylsistyneenä päätin kirjoittaa uuden postauksen vielä kun muistan.
Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja puhuin Tytölle. Normaalisti olen vain hiljaa kun hän puhuu E'n ja muiden kanssa, mutta tänään puhuin hänelle ja olen aika tyytyväinen että tein niin. Kuitenkin tiedän, ettei hänellä ole mitään tunteita mua kohtaan, mutta alan jo tottua ajatukseen ettei meistä koskaan tule mitään. Ajatus satuttaa vielä kuukausienkin päästä, tiedän sen, mutta jotenkin tästä täytyy jo jatkaa eteenpäin.

Eilisen postauksen jälkeen en todellakaan tehnyt läksyjä, mutta syynä oli se ettei niitä sittenkään ollut. Muistin väärin ja tapoin aikaa koneella. Aamulla heräsin ihmeellisen myöhään, 7:30AM normaalin 06:30AM sijaan. Silti mulla oli järkyttävä väsy, enkä herännyt kunnolla ennenkuin astuin ovesta kylmään ulkoilmaan. Menin autolla kouluun, ja kerrankin olin ajoissa. Kaikki tuntui olevan hyvin. Mulla oli jopa hauskaa luokkakaverieni kanssa, pidettiin aamunavaus ja mokattiin näyttävästi. Aamu alkoi siis aika loistavasti. Menisipä jokainen aamu noin.

Ensimmäisen tunnin, joka oli matikkaa ft. meidän über-outo sijainen, jälkeen oli liikuntaa ja hiihtoa. Minä ja E jätimme tämän siis väliin, ja thank God, meidän liikanmaikan sijainen on ihanan inhimillinen, toisinkuin oma liikanmaikkamme. Mulla ei ollut lappua tai mitään, sanoin vain että olin ollut viikonloppuna kipeänä ja mutsi ei ehtinyt kirjoittaa lappua, ja että kävelisin E'n kanssa. Hän suostui, ja menimme E'n kanssa 'lenkille'. Todellisuudessa menimme siis kauppaan, josta tuli ostettua tuota edellämainittua suklaata. Läski kun olen.

Huomenna meidän ryhmän pitäisi esitellä yksi ryhmätyö, mun pitäisi hankkia vielä kaikenlaista oheismateriaalia siihen mutta pelkään riittääkö mun aika siihen. Tänään on kuitenkin harkat ja läksytkin pitäisi tehdä.
Nyt kuitenkin häippäsen etsimään vaihto-oppilasohjelmia yms ja tekemään ehkä ne läksyt.

Tsemppiä kaikille ihanille lukijoille!

ps. kävijälaskuri näyttää jo yli 6000, kiitos! ♥

leave me beggin undercover wrong or right it's all a role play

Eilen turhia kaloreita alkoholista, mutta sain vastineeksi keinotekoisen hyvänolon ja unohduksen. Ajattelen, että se oli sen arvoista. Vaikka näin Tytön monta kertaa, eikä hän kiinnittänyt minuun mitään huomiota, en valittanut, en alkanut itkemään. Se ei pilannut iltaani, thank God.

Tänä aamuna mua muistuttivat olemassaolollaan ne mitä vihaan naiseudessa eniten. Tämä muistuttaa aina, että olen ällöttävä normaali. Keho kerää nesteitä ja näytän entistä lihavammalta. Syömisten kontrolloiminen on vaikeampaa kuin normaalisti, ja se onkin suurin ongelmani. Vielä jonain päivänä mulla ei ole tätä vaivaa enää.

Huomenna taas kouluun, tänään pitäisi tehdä läksyt ja muuta turhaa. Ajattelin jopa lukea läksyt, en vain tehdä niitä hätäisesti. Vielä täytyy tehdä kaikkensa nostaakseen keskiarvoa, että varmasti pääsee minne ikinä haluaakaan. Lukioon pääsisin jo heittämällä, mutta en ole menossa paikkakuntamme lukioon, joten se ei haittaa ollenkaan. Toteutan unelmani ja haen toiselle paikkakunnalle. Pois täältä, so long, ei tule ikävä.

Multa loppuu asiat kesken, halusin kirjoittaa enemmän mutta tajusin juuri, ettei mulla ole mitään sanottavaa. Yritän ensiviikolla kirjoittaa edes joka toinen päivä, jos ei jopa joka päivä. Tiedän että mulla on aikaa, sitä en ainakaan voi käyttää syynä hiljaisuuteen.
Tsemii kaikille, rakastan teitä ♥~

can't you see I'm faking it all

W: Älkää odottako mitään pitkää postausta, asiaa ei tunnu olevan, ei sitten yhtään.

Otsikko on seissyt paikallaan viimeiset kaksikymmentä minuuttia, mutta en ole saanut yhtään tekstiä aikaiseksi.

En ole jaksanut tulla tänne kertomaan teille epäonnistumisistani päivä toisensa jälkeen. Jokainen päivä on niin samankaltainen kuin olla voi. Läskeilen, käyn koulussa, dataan. Mitä siihen lisäämään. Nukkumista ei tueta.

Mä en ole käynyt vaa'alla torstain jälkeen mikä saattaa olla aika hyvä asia. Olen vain lihonut, tiedän sen. Veikkaan painon nousseen takaisin 58 kiloon. Läski kun olen. En enää se 50 kiloinen, ja kun tarkemmin ajatellaan, olin silloinkin paljon kauniinpi kuin nyt. Miten helvetissä kuvittelen, että voisin olla kauniimpi näin. Kai se on vain se halu luovuttaa. Vuosi sitten painoin 51 kiloa. Ei uskoisi. Fail.

Mulla on ollut tällä viikolla synttärit. Ja se muistuttaa mua Tytöstä. Muhun sattuu, sattuu niin ettei mitään rajaa. Syntymäpäivänä pakolliset onnittelut edellämainitulta. Koruton viesti joka sisälsi pelkän onnittelun, ei mitään aitoa. Sattuu enemmän kuin pitäisi. Selviän kuitenkin nykyään vielä entistä paremmin tekohymyllä joka pakotetaan kasvoille joka päivä. Otsikosta voi päätellä. Tänäänkin nauroin M'än seurassa, ei se nauru ollut aitoa. Menikö se läpi? Sitä en tiedä. M on niin sokea ettei hän huomaa että jokin olisi väärin vaikka itkisin. Menin M'än kanssa Tyttöä vastaan, ja kun saavutimme toisena mainitun, ei hän edes katsonut muhun päin. Sattui, ahdisti ja melkein itkin kotimatkalla. Lähdin paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. Mitä te olisitte tilanteessani tehneet? ;o

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Tuntui ihanalta puhua pitkästä aikaa Jessicalle kunnolla. Thx rakkaus kun jaksoit taas vaihteeksi kuunnella kun angstasin♥!

Ei mulla muuta, tsemppiä ja voimia kaikille pus♥

sometimes I think I'm going crazy

VAROITUS: kilometripostaus

♪: My Heaven - BIGBANG

Jotenkin kuin ihmeen kaupalla kirjoitan edelleen noin joka toinen päivä.
Arvatkaa mitä? Eilen en mennyt kouluun. Ei lähtenyt ääntä yhtään joten totesin sen turhaksi. Tänään olin jo taas koulussa, sillä en halua jäädä liikaa jälkeen. Olisin muuten missannut venäjän tunnit jo kolmen viikon ajan ja siinä jää todella helposti jälkeen.

Feilasin eilen illalla. 6PM mennessä olin syönyt ~500kcal kunnes mutsi tuli kotiin. On todella ihme, että mutsi tekee ruokaa töistä tultuaan, mutta eilen tämä ihme tapahtui. Makaronia ja jauhelihakastiketta. Hiilareita, rasvaa ja turhia kaloreita. Kilttinä tyttönä söin lautasellisen, aivan liikaa eikä kaloreista tietoakaan. Illalla laskeskelin ahdistuneena, että kalorit nousivat yli tuhannen.
Tänään sitten puolestaan on mennyt ihan hyvin, tähän mennessä joku ~900kcal. Se on liikaa, mutta tällä hetkellä multa ihan helvetin hyvä saavutus. Tuo kalorimäärä sisältää jauhelihakeittoa, sämpylän ja makaronia. Damn. Miksi en vaan osaa?

Tuosta kai pystyy jo päättelemään, että se edellisessä postauksessa etsintäkuuluttamani intsekontrolli on edelleen hukassa. Toivottavasti se löytyy ennen perjantaita, sillä en halua pettyä astuessani sen vaa'an päälle jälleen kerran. Tavoitteena se 56 kiloa, kun viime kerralla vaaka näytti 57 kiloa. Ja for fuck's sake jos ei ole paino tippunut yhtään.. Nimittäin en muista koska kävin vaa'alla viimeksi, mutta sen muistan että siitä on joku viikko jo. Ja kilo/viikko olisi minimivauhti, jos aijon päästä joulutavoitteeseen.

Asiasta kukkaruukkuun, nukuin tuossa äsken melkein kaksi tuntia ja nyt on kovempi väsy kuin ennen nukahtamista. Pitäisi vielä jaksaa tehdä läksyt, käydä suihkussa ja siivota. Ajattelin nimittäin petrata koulussa, kun laskettiin tänään keskiarvoja osana yhteishaku-harjoittelua. Se oli kamalaa. Vieressä istunut El hehkutti keskiarvoaan, joka on 9,02 tai jotain vastaavaa ja meitsi vieressä yritti olla kuin en olisikaan olemassa; mun 'yleinen koulumenestys' on tällähetkellä 8,10. Pettymys. Saisinko millään nostettua tuota 8,5 kevääseen mennessä? Vaikka en edes hae lukioon pelkästään, vaan kaksoistutkintoon, mä haluan että ka on mahdollisimman hyvä. Mua ahdistaa olla näin huono, vaikka 8 on numerona 'hyvä'. Toki yhden luokkamme parhaan oppilaan A'n keskiarvo oli vain hieman minua korkeampi, mikä oli sinänsä suuri ihme ja pieni ilonaihe. ^^

Ajattelin koittaa ensiviikolla jälleen kerran sitä Fading Obsessionin hedelmädiettiä. Ikävä kyllä se onnistuu vain viiden päivän ajan, koska viikonloppuna joudun syömään pakollisen lounaan siskon ja mutsin kanssa. Laitan tästä lisäinfoa viikonloppuna tai joskus, kun aihe on ajankohtaisempi.

Keep on trying, tsemii♥

'Oletko koskaan rakastanut ketään niin paljon, että antaisit hänen vuokseen kätesi, ei kuvainnollisesti, ei, vaan antaisitko kirjaimellisesti kätesi hänen vuokseen? Kun he tietävät olevansa sydämessäsi, ja sinä tiedät olevasi heidän suojansa, aiot tuhota jokaisen, joka satuttaa heitä. Mutta mitä tapahtuu, kun Karman laki kostaa sinulle ja kaikki, minkä vuoksi seisot, kääntyy sinua vastaan kaikesta huolimatta? Mitä tapahtuu, kun täytyt tuskalla?'

I will still be there

♫: G-DRAGON - Heartbreaker

Laglag. Netti pätkii aivan viimeistä päivää..
Oh, terkkuja laiskurilta. En mennyt tänään kouluun koska väsytti enemmän kuin ikinä. (Okay, that's a lie, melkein enemmän kuin ikinä) Jäin kotiin nukkumaan niinkin huonon tekosyyn varjolla kuin huono olo. Voitteko uskoa, että mutsi antoi mun jäädä kotiin? Ehkä perustelut olivat hyvät; viimeviikolla flunssan kourissa, mutsi pelkää että tulee joku jälkitauti. Huomenna mun täytyy luultavasti mennä kouluun, koska on matikankoe jonka muut ovat jo tehneet ja huominen on mun viimeinen mahdollisuus päästä kurssista läpi. Help!
Se siitä aiheesta, leikitään että teitä kiinnostaa olenko kotona vai koulussa lagaamassa.

Eilinen iltapaino oli yllätykselliset 57kiloa. Voitteko uskoa, että se viime viikolla 60kiloa painanut tyttö painaa nyt kolme kiloa vähemmän? Mitä mulle tapahtuu?
OK, veikkaan että viimeviikon sairastelulla on osuutensa asiaan, ei tehnyt mieli syödä. Plus tuntuu että vihdoinkin olen oppinut syömään vaan kun on nälkä eikä silloin kun sattuu olemaan tylsää. Ehkä mä sittenkin onnistun, ja pääsen 53kg jouluksi? Keväällä kun saan (toivottavasti) peruskoulun päättötodistuksen käteen, oon vähintään se 45kiloinen tyttö, mikä mun pitäisi jo olla kun tätä laihdutusta on jatkunut silloin kaksi vuotta. 53kilosta oli vielä helppoa pudottaa, mutta täältä 57kilosta on pitkä matka. Huoh~

Ensiviikolla ensimmäinen koulu-uinti! Varma kuolema, häpeäkuolema nimittäin. V i h a a n sitä maikkaa, ja se vihaa mua joten tasoissa ollaan. Anteeksi nyt, etten ole joku vtun superurheilija joka on hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Ainoa liikunta mistä saisin/ansaitsisin kympin on streetdance, arvatkaa vain kaksi kertaa kuuluuko se liikkamaikan suunnitelmaan? Ei tietenkään, puoli tuntia musiikkiliikuntaa enkä saanut pienintäkään kehua tältä.. ämmältä! Ottaa päähän niin suunnattomasti. Tekee mieli juosta pois itkien joka kerta kun maikka on vttumainen, tai toisaalta huutaa tälle päin naamaa kaikki. Jätän kuitenkin tunteenpurkaukset aina väliin ja kärsin hiljaa. Jälleen kerran huoh~

En keksi mitään kirjoitettavaa enkä halua tylsistyttää teitä kuoliaiksi.
Lupaan kirjoittaa useammin, syynä nyt vain on ollut se että sisko on vallannut konetta joka ikinen ilta..

Aa, bannerista viel: se on sittenkin väliaikainen kunnes löydän jostain aikaa tehdä paremman. Tajusin että ei tuo olekaan mikään ihmeellisen ihana 8)

You've come too far to take orders from a cookie, my dear girls.
Tsemii ! ♥

throw away the instructions on how to smile !

♫: Vistlip - Drop Note

Anteeksi etten ole kirjoittanut. Eilen oli se päivä, jolloin piti astua vaa'alle. Ja se onkin syy miksi en tänne eilenkään kirjoittanut.

Lauantain aamupaino 58 kiloa. Vihatkaa mua, vihatkaa !

Mä en kestä enää, ahdistaa, itken kokoajan. En jaksa olla olemassa, en näin lihavana. Mistä mä olen kerännyt ne 9 kiloa helmikuusta?! Viime yönä nukuin, nukuin. En tehnyt vatsalihaksia enkä muutakaan. Vihatkaa mua, tulkaa potkimaan takaisin ruotuun! Okei, oikeasti mulla on syy siihen etten viimeyönä voinut vatsalihaksia ym. tehdä; sisko nukkui mun huoneessa. Tiedän, huono tekosyy mutta ihan oikeasti en voinut.. Äh, taas mä itken. Fail.

Kalorit tänään jotain +2000kcal, ei kiinnosta. Huomenna alkaa koulu, kuusi viikkoa koulu-uinteihin, apua! Jos jatkan tätä rataa, joudun lintsaamaan ne. Tällaisena läskinä en muiden haukuttavaksi uimahalliin mene!

Anteeksi, mä vaihdan aihetta kokoajan, mutta en keksi mitään samasta aiheesta ja haluan jotain sisältöä.. Herkkulakko alkaa huomenna alusta, mä pilasin kaiken eilen; mustikkapiirakkaa ja vanilijakastiketta. Miljoona kaloria, liikaa sokeria, liian pirteä olo sen sokerin takia. Mulla oli parempi olo ilman sokeria, nyt on silti hieman parempi olo kuin perjantaina; menkat ohi. Ei turvotusta siitä eikä kasvanutta ruokahalua, thank God.

Taas vaihtuu aihe. Jessican innoittamana aloin taas tekemään thinspovihkoa. Mulla oli sellainen, mutta se meni hukkaan muuton yhteydessä, veikkaan että se on iskän(eli meidän vanhalla) talolla vielä sielä minne sen piilotin joskus aikanaan.

Nyt menen, en jaksa istua, en halua istua. Läski olo, haluan mennä nukkumaan, mutta täytyy tehdä lihasliikkeet ensin. Mun täytyy tai mä en laihdu ikinä..
Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja siihen kysymykseen vastanneille ! ♥
Hope you're doing great ~