Otsikon biisi.
Vanhimmat lukijani tietävät, mitä kaikkea viimeisten kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Tarkoitan enimmäkseen vanhempieni riitelyä, asumuseroa ja takaisinmuuttoa.
Kaikki tuo alkoi eilen alusta. Viimeistä kertaa, sen tiedän.
Muhun sattuu, mä juuri olin onnellinen, kun kaikki perheessä oli hyvin.
En pysty lopettamaan itkemistä, mä tärisen ja teen kirjoitusvirheitä enemmän kuin laki sallii.
Ne saan korjattua, mutta elämässä ei ole minkäänsortin delete- eikä reset-nappulaa.
Jos mä olisin viisas, mä pakkaisin jo. Mutta mä en ole.
Mä haluan viimeiseen asti uskoa parempaan, vaikka se ei välttämättä enää onnistu.
Uusi ulkoasu. What do you think?
