can't you see I'm faking it all

W: Älkää odottako mitään pitkää postausta, asiaa ei tunnu olevan, ei sitten yhtään.

Otsikko on seissyt paikallaan viimeiset kaksikymmentä minuuttia, mutta en ole saanut yhtään tekstiä aikaiseksi.

En ole jaksanut tulla tänne kertomaan teille epäonnistumisistani päivä toisensa jälkeen. Jokainen päivä on niin samankaltainen kuin olla voi. Läskeilen, käyn koulussa, dataan. Mitä siihen lisäämään. Nukkumista ei tueta.

Mä en ole käynyt vaa'alla torstain jälkeen mikä saattaa olla aika hyvä asia. Olen vain lihonut, tiedän sen. Veikkaan painon nousseen takaisin 58 kiloon. Läski kun olen. En enää se 50 kiloinen, ja kun tarkemmin ajatellaan, olin silloinkin paljon kauniinpi kuin nyt. Miten helvetissä kuvittelen, että voisin olla kauniimpi näin. Kai se on vain se halu luovuttaa. Vuosi sitten painoin 51 kiloa. Ei uskoisi. Fail.

Mulla on ollut tällä viikolla synttärit. Ja se muistuttaa mua Tytöstä. Muhun sattuu, sattuu niin ettei mitään rajaa. Syntymäpäivänä pakolliset onnittelut edellämainitulta. Koruton viesti joka sisälsi pelkän onnittelun, ei mitään aitoa. Sattuu enemmän kuin pitäisi. Selviän kuitenkin nykyään vielä entistä paremmin tekohymyllä joka pakotetaan kasvoille joka päivä. Otsikosta voi päätellä. Tänäänkin nauroin M'än seurassa, ei se nauru ollut aitoa. Menikö se läpi? Sitä en tiedä. M on niin sokea ettei hän huomaa että jokin olisi väärin vaikka itkisin. Menin M'än kanssa Tyttöä vastaan, ja kun saavutimme toisena mainitun, ei hän edes katsonut muhun päin. Sattui, ahdisti ja melkein itkin kotimatkalla. Lähdin paikalta niin nopeasti kuin mahdollista. Mitä te olisitte tilanteessani tehneet? ;o

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Tuntui ihanalta puhua pitkästä aikaa Jessicalle kunnolla. Thx rakkaus kun jaksoit taas vaihteeksi kuunnella kun angstasin♥!

Ei mulla muuta, tsemppiä ja voimia kaikille pus♥