torstai 10. kesäkuuta 2010

Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu



Mä en tiedä enää kuka mä olen.
Mulla on pieniä paloja jäljellä.
Paloja, joista olisi tarkoitus rakentaa kokonainen ihminen.

Yksinäinen, ällöttävä, ilkeä, lihava, laiska, luonnonoikku.
Se on minä, tai kaikki mitä musta on jäljellä.

Mä en tiedä oikein mitään, mutta sen mä tiedän, että tästä kesästä tulee yhtä helvettiä.

Mä kirjoitan huomenna paremmin, mä lupaan.
Mulla ei ole voimia eikä tahtoa kirjoittaa yhtään enempää tänään.
Everything sucks.


Mul on olemassa tarpeeks monta syytä että selviin
Koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin

ps. kiitos uusille lukijoille ♥

4 kommenttia :

  1. kyllä kaikki vielä onnistuu <3 me onnistutaan !

    VastaaPoista
  2. Taivas on hattaraa ja tähdenlennot täynnä unelmia, kesätuuli kuiskii suloisia salaisuuksia ja työntää hiukset sun kasvoilta, järven väreilevä pinta heijastaa susta kauniin kuvajaisen, vaikket uskoisikaan sitä.

    Tsemppiä. Sä selviät. ♥

    VastaaPoista
  3. tsemppiä, sä pystyt mihin vaan.
    Kyllä sä saat vielä itsestäs koottua sellasen ihanan ihmisen, jona me muut jo sut nähdään :)

    VastaaPoista
  4. voimia pieni ♥
    ja myös sinulla on syitä selvitä.

    VastaaPoista