Mä en ostanut kämpille viikoksi ruokaa enempää, kuin noin 700 kalorin edestä joka päivälle. Silti mä tunsin oloni lihavaksi ja liian täydeksi joka-vitun-päivä mitä siellä olin. Tutut ja kaivatut tunteet, kuten järkyttävä nälkä ja kylmyys vaikka sisällä olisikin lämmin, tulivat takaisin.
Tullessani kotiin kuitenkin tajusin, kuinka turvallista siellä oli. Kotona on kaikkia houkutuksia joita yritän epätoivoisesti vältellä.
Eivätkä ne houkutukset lopu ruokaan. Viikolla voin olla ajattelemattakaan itseni sattutamista, ei ole aikaa ajatella muuta kuin koulua. Mutta kun istun viikonloppuna yksin isossa huoneessani, monta ääntä huutaa päässäni käskyjä minulle, enkä tiedä mitä niistä kuuntelisin...
Vaikka sanoin edellisessä postauksessa kirjoittavani vasta, kun olen käynyt vaa'alla, en ole todellakaan uskaltanut astua sille vieläkään.
Meillä oli toissapäivänä koululiikunassa uintia, ja menin tietäen näyttäväni kauhealta. Kuitenkin, kaikki muut siellä olivat isompia kuin minä, ja ollessamme vedessä en edes ehtinyt ajatella asiaa. Pukuhuoneessa ahdistus iski jälleen, joten pukeuduin ja meikkasin niin nopeasti kuin kykenin. Break down ei ollut niin kaukana to be true.
Joten käyn vaa'alla joko sunnuntaina tai sitten vasta ensi viikolla, kun meillä ei ole asunnolla vaakaa ollenkaan. Se on itseasiassa aika hyvä juttu, en voi rampata sillä koko aikaa...
Tästä ei nyt tule enää mitään, katsellaan huomenna uudestaan.
Mua myös huolestuttaa aivan älyttömästi lukijoiden väheneminen. Viisi lukijaa on jo ottanut hatkat... Anteeksi harventuneesta postaustahdista ja entryjen huonontuneesta laadusta :---( Olen todellakin pahoillani, että olen ollut todella huono bloggaaja lately.
mä en ainakaan lopeta lukemista, tykkään tästä blogista toooosi paljon <3
VastaaPoista(sitäpaitsi sulla on tosi paljon lukijoita)
voimia sulle pieni ;u;
Itse luen blogiasi säännöllisesti, mutten ikinä jaksa kirjautua bloggeriin, enkä monesti kommentoikaan - en tiedä miksi, ymmärrän kyllä, että monille bloggaajille yksikin kommentti on arvokas.
VastaaPoistaTykkään hirvittävästi lukea juttujasi, varsinkin nyt kun tuntuu että olet päässyt tavoitteittesi kanssa eteenpäin. Tuo x päivää ilman ahmimista -laskuri motivoi mua ihan hirvittävästi, toivottavasti pystyn itse samaan.
Olisi kivaa kuulla tarkemmin siitä, mitä sun elämässä on meneillään nyt! Asumisjärjestelyt, koulu jne.
Kyllä meitä lukijoita on edelleen jäljellä. :) Oon itse vaan niin suunnattoman huono kommentoimaan ja muistuttamaan, että lukijana edelleen ollaan. Anteeksi muru!!<3
VastaaPoista