Anteeksi hiljaisuus. Olen viettänyt syyslomaani poissa kotoa, enkä ole päässyt kirjoittamaan sieltä missä olin.
En ole yhtään lähempänä tavoitettani, en ole jaksanut ajatella sitä kun olen keskittänyt kaiken energiani sen erään henkilön yli pääsemiseen.
Ei onnistu, itken, yritän uudelleen, ei onnistu, itken, tartun terään, viillän, kadun, itken, yritän uudelleen, ei onnistu..... stop.
Mä yritän koota itseäni, enkä tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran.
Ehkä sitten, kun tiedän taas kuka olen ja missä mennään.
Sitten kun olen voittanut vaakapelkoni ja astunut sen päälle nähden sen huutamat läskiluvut.
Ehkä.
I'm sick and tired of the mess you made me
Voi kultapieni, älä jooko satuta itseäsi, mä pyydän. Sä selviät tästä vastoinkäymisestä, sussa riittää voimia siihen, vaikka niitä olisi vaikea löytää. Kirjoita, kun siltä tuntuu ja tekee mieli jakaa asioita.
VastaaPoistaHalauksia <3
Joo, roskakori olis todella kiva, ja delete-nappula myös. Tosiaan päädyin niihin pähkinöihin, kun ajattelin just ettei ne laksat sit menetä tehokkuuttaan.
VastaaPoistaJa koita muru jaksaa, ihmisistä on todella vaikeaa päästä yli, täytyy vaan koittaa pärjätä, ja löytää joku toinen syy minkä ansiosta nousta aamuisin ylös sängystä. Kyllä sä toivottavatsi saat itsesi koottua, edes sen verran että pysyt jotenkin kasassa.
Voimia ja haleja! <3