I’ll live everyday like my last and I’ll take none of this for granted

Kirjoittaminen on vaikeaa, kun ei ole aikaa eikä tahtoa kirjoittaa.
Olen miettinyt päivittäin, että tänään minun täytyy jo postata jotain, mutta en olekaan ehtinyt.
Uudessa kämpässä on kauheasti tekemistä, mutta nyt olen sairaana ja yksin kämpillä ja voin vihdoin kirjoittaa.

Odotan viikonloppua hulluna - pääsen kotiin. Vietin viime viikonlopun Helsingissä, joten en ole ollut kotona kahteen viikkoon. Kotona taas odottaa rakas vaakani, jonka tuomiota olen odottanut. Käymme nykyään kämppäkaverini Josen kanssa kerran viikossa aerobicissä, kaksi kertaa viikossa salilla ja minä käyn kerran tai kaksi viikossa tanssimassa. Olen aika ylpeä itsestäni, mutta tiedän, että nykyisellä ruokavaliollani tuo ei auta mitään.

Tekee mieli syödä - en saa. Läksyt, siivoaminen ja pakkaaminen eivät odota. Ehkä ne vievät ajatukseni pois syömisestä; mulla ei ole edes nälkä.