You should probably lose some weight 'cause we can't see your bones?

Maanantaista lähtien oon syönyt kerran päivässä eikä mun oo sillonkaan nälkä. Joko mä laihdun, kun kerrankin lopetan yrittämisen?

Oon ollut n.36 tuntia viiltämättä, mikä on aika iso harppaus siitä kahden viikon putkesta. Ei iloita vielä, jos menee neljä päivää niin sitten vasta. Mä haluan nähdä että musta on taas siihen. Tai ehkä mä haluan niitä viivoja reiteeni enemmän.

Mä en oo uskaltanut puhua ihmisille tänään itse. Siitä asti kun mä heräsin aamulla mä oon ollut varma, että kaikki vihaa mua. En uskalla puhua jos ne ei aloita. Koska mä en ehkä ole sen arvoinen.

Älkää jättäkö mua yksin ajatusteni kanssa.

I’ll live everyday like my last and I’ll take none of this for granted

Kirjoittaminen on vaikeaa, kun ei ole aikaa eikä tahtoa kirjoittaa.
Olen miettinyt päivittäin, että tänään minun täytyy jo postata jotain, mutta en olekaan ehtinyt.
Uudessa kämpässä on kauheasti tekemistä, mutta nyt olen sairaana ja yksin kämpillä ja voin vihdoin kirjoittaa.

Odotan viikonloppua hulluna - pääsen kotiin. Vietin viime viikonlopun Helsingissä, joten en ole ollut kotona kahteen viikkoon. Kotona taas odottaa rakas vaakani, jonka tuomiota olen odottanut. Käymme nykyään kämppäkaverini Josen kanssa kerran viikossa aerobicissä, kaksi kertaa viikossa salilla ja minä käyn kerran tai kaksi viikossa tanssimassa. Olen aika ylpeä itsestäni, mutta tiedän, että nykyisellä ruokavaliollani tuo ei auta mitään.

Tekee mieli syödä - en saa. Läksyt, siivoaminen ja pakkaaminen eivät odota. Ehkä ne vievät ajatukseni pois syömisestä; mulla ei ole edes nälkä.