En osaa sanoin kuvailla kuinka iloiseksi vaa'an aamulla näyttämä luku mut sai.
Alle kuusikymmentä kiloa. Ehkä vielä onkin toivoa, ehkä mä vielä pääsen tavoitteeseeni.
Ja kun se päivä vihdoin joskus koittaa, mä tulen olemaan iloisempi kuin koskaan ennen.
Aamulla söin vadelmia ja maustamatonta jogurttia koska oli pakko. Koska tiesin, että syön liikaa koulussa jos en syö aamulla. Koulussa söin kalaa, nyt syön hedelmäsalaattia ja illalla vielä aijon syödä kanaa ja riisiä. Enkä aijo tuntea syyllisyyttä mistään niistä. Eilinen oli niin mahtava. Ei siksi, koska oli ystävänpäivä vaan siksi, että mä löysin vihdoin ja viimein sen kauan kadoksissa olleen itsekurini. Tervetuloa takaisin, rakas.
moikkist! :) annoin sulle awardn mun blogissa, käy vilkaisemassa! :D
VastaaPoistavoi ihana postaus! varsinkin toi vika lause oli kauniisti kirjoitettu! haleja<3
VastaaPoistaJaatko palan sitä itsekuria mullekin? :c huomenna vedän tiukkaa linjaa, perjantaina höllään ja lauantaina krapulamättöilen mutta sitten palaan ihan oikeasti taas ruotuun. Oli pakko kirjoittaa tää nyt tähän että mulla on ees joku velvoite toteuttaa se... :D Mutta onnea itsekurin löytymisestä!
VastaaPoistaOnnea!!!!! =)=)=)
VastaaPoistajos löydät toisen itsekurin niin lähetätkö mulle?= )
Kivan positiivinen postaus (: Varmasti koittaa se päivä kun pääset tavoitteeseesi. Oi kiva kuulla että itsekuri on luonasi.
VastaaPoistaAnnoin sulle awardin blogissani, käy kattomassa.