Tappavan tylsä perjantai-ilta itsenäisyyspäivän jälkeen. En oikeastaan edes tiedosta sitä, että tänään on perjantai ja huomenna muka lauantai. Eilinen oli jo mulle lauantai, enkä saa aivojani tajuamaan, että tänään on perjantai ja eilen oli torstai.
Ajotunti peruutti tämän viikon tapaamisen A:n kanssa, ja seuraava saakin odottaa maanantaihin. En toistaalta edes haluaisi sinne, en jaksa kuunnella selitystä akupunktio-mahdollisuuksista, painon nousemisesta, ristiriitaisuudestani tai ainakaan ruokapäiväkirjasta, jota en pitänyt vaikka olisi jo viikon ajan kuulunut. Osaan kyllä kirjoittaa kalorilleen oikein sen, mitä olen syönyt päivän aikana, mutta kadotin intoni kirjoittaa niitä ylös, kun yhtäkkiä käskettiinkin. En ole edes miettinyt syömisiäni viimeiseen viikkoon, tänään ei ole ollut nälkä ja toivon, ettei huomennakaan ole. Ajattelin vain, kuinka paljon helpompaa olisi, kun voisi vain taas olla syömättä. Ei tarvitsisi ahdistua siitä, kun onkin antanut itsensä syödä liikaa.
Vietin työpäivän tumblrissa ja vastaan tuli selatessa kymmeniä kuvia arvista, verta vuotavista haavoista, partateristä ja mustelmista. Triggered.
Tällä hetkellä mun tavoite on vain selvitä viikonlopusta vahingoittamatta itseäni.
en tunne sua enkä tiedä miltä susta tuntuu kun joku tulee tälleen vaan kommentoimaan...mut kun oon lukenu näitä postauksia nii mut on vaan vallannu halu oppia tuntemaan sut, puhua sun kanssa, ymmärtää sua ja vaikka pitää sua kädestä kiinni jos sitä kaipaat. saattaa kuulostaa ja tuntua kummalliselta mut mä todella toivon et löydät jonkun kelle purkaa näit sun tunteita ja et sun paha olo ja tuska helpottais jollain muullaki tavalla kun oman itsensäsatuttamisen kautta. toivottavasti et ota tätä mitenkään pahalla! /julia
VastaaPoista