n u m b e r s

Jos mun vaaka pelleilee mun kanssa nyt, niin mä heitän sen seinään.
Aamulla sydän hyppäsi kurkkuun vaa'an näyttäessä juuri herättyäni 54.5 kiloa, kun se näytti viikonloppuna monta kiloa enemmän.
En uskalla päivittää tätä vielä sivupalkkiin, jos huomenna se näyttääkin jotain ihan muuta.
Ophelian kanssa puhuin tästä heti järkytyksestä selvittyäni, ja hän sanoi että vaa'an alla oleva matto voi vaikuttaa asiaan. Se on kyllä aina ollut siellä vaa'an alla, eli ei se kai mitään tee. Toisaalta analoginen tai-mikä-onkaan vaaka näytti aamupalan jälkeen noin 56 kiloa enkä tiedä enää mitä oikeasti painan.

you self destructive little girl, pick yourself up, don't blame the world

Aamulla vaaka näytti 58 kg ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, eikä musta tunnu vieläkään ihmeelliselle. Se on lähes kolme kiloa alaspäin kesän alusta, mutta nyt pelkään vain, etten ehdi pudottaa vähintään kolmea kiloa lisää kahdessa viikossa, mikä mulla on aikaa.

Self-fulfilling prophecy
You never fail to comfort me
in this town, filled with
violent mothers,
cheating fathers,
leaving lovers,
angry brothers,
starving daughters,
starving daughters,
worried lovers.
I swear to you,
I’ll never trust again.

but I can't change

Normaali ihminen olisi varmasti luovuttanut jo, kun ei kolmenkaan vuoden taistelun jälkeen ole päässyt tavoitepainoonsa. En minä. Taidankin olla sekaisin päästäni mutten välitä.

Mulla on 48 tuntia aikaa kertoa isälle poliklinikasta tai Herra Sinun-päässäsi-ei-ole-mitään-vikaa ei suostu vieläkään määräämään lääkkeitä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaan ahdistukseen. Helvetin helvetti, mä en vain osaa kertoa isälle. Edes A ei ymmärrä, ettei se ole niin helppoa mulle, meidän perheessä, mun isälle. Mun piti olla se täydellinen pikkutyttö, ei se teini, joka pakenee mielummin kuin puhuu vieraille tai edes tutuille joille ei vain ole tullut puhuttua. Ei sellainen, joka ei nuku yöllä koska miettii jokaista kertaa, kun on nolannut itsensä tai sellainen, joka ei halua syödä kouluruokailussa kasvot kaikkiin muihin päin.

Aamulla painoin taas lähemmäs 60 kiloa kuin 58 ja syytän pääsiäistä vaikka oikea syyllinen löytyy tämän koneen edestä, ihminen, jolla ei ole tippaakaan itsekuria tai edes oikeastaan motivaatiota.
Kesä lähestyy liian nopeasti ja mä en ole valmis.

Can I be the only hope for you, because you're the only hope for me

It's been a while.

Olen ollut sairaana viimeiset kolme viikkoa, eikä ole ollut kauheasti intoa tulla koneelle kirjoittamaan mitään. Olen  ollut kaksi viikkoa normaalisti koulussa, ja  se on vain pahentanut asiaa. Tämän viikon taas olen ollut kotona, en mennyt kämpille ollenkaan. Sain perjantaina antibiootit yms ja nyt olo on vihdoin jotenkin siedettävä.

Aamulla kävin vaa'alla, ja odotin sitä edellistä 59 kilogrammaa siihen näyttöön, kun se päättikin näyttää 57 kilogrammaa. Mitä? Ehkä sillä kahden viikon nälkiintymisellä oli tosiaan hyötynsä.

Tulin itseasiassa vain katsomaan lukijatilastoja yms, ja huomasin samalla blogillani olevan jo 99 lukijaa! Yhtä vailla sata. Kliseisesti sanottuna, en olisi itse ikinä uskonut, että lähes sataa ihmistä tulisi koskaan kiinnostamaan juttuni. Olen hyvin kiitollinen teille, joita siis ilmeisesti kiinnostaa ♥.
Ehkä teen jotain spesiaalipostausta satasen kohdalla, who knows.
Anyways,,

kiitos ! ♥

the danger is the truth

Haha, olen säälittävä.
Kurkatkaa sivupalkkiin - olen lihonut lähes kaiken pudottamani takaisin.
Vaaka näyttää vielä alle kuusikymmentä kiloa, joten olen onnellinen.

Äiti on sairaana taas, joten luultavasti isä tekee ruoan. Silloin ei tarvitse syödä pöydän ääressä, joten minä en aijo syödä mitään. Se tuntuu väärältä isää kohtaan, mutta minulla ei ole oikeutta syödä tänään mitään liian suurten lukujen takia. Tunnustan syöneeni kuluneen viikon aikana suklaalevyn ja vihaan itseäni sen takia enemmän kuin uskottekaan.

Jeanette ja Jose. Olen vihdoin saanut uudelta paikkakunnalta sellaisia ystäviä, joihin luotan tarpeeksi. Heitä sentään kiinnostaa minun elämäni, toisin kuin vanhoja ystäviäni. Olen iloinen siitä tosiasiasta, että minulla on kerrankin suunnitelmia ihmisten kanssa, enkä aijo istua koko hiihtolomaa yksin kotona.

Mutta nyt suuntaan ajatukseni historian ihmeelliseen maailmaan ja yritän ymmärtää siitä jotain.

Haleja,

ps. piilotin vihdoin vanhan blogini, se ei enää kummittele.

Will we always say 'we tried' ?

Mä yritin kirjoittaa eilen, mutta ei ollut oikeastaan edes asiaa.
Tänään astuin vaa'alle ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja se näytti samaa lukua kuin viimeksikin.
Parempi niin, mä ajattelin. En sentään ole lihonut, vaikka niin pelkäsinkin.

Tänään mä olen miettinyt asioita taas aivan liikaa.
Mä haluan niin kovasti unohtaa Tytön, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mä haluan tänä vuonna oikeasti edes yrittää olla ulospäinsuuntauvampi, että ihmiset uskaltaisivat puhua kanssani.

Haluan rakastua ja olla

onnellinen.

Don't cry, You stand vacantly alone

Don't worry, It may be lonely but you're not the only one

Look beside you, you're not alone

//Is it too much to ask to have somebody to love 

and to be loved? 

I guess just want to be in love and happy.

Who knows, maybe I'm the liar

Varo pitämästä ylimääräistä meteliä, älä yritäkään katsoa Sharing the Secretiä ilman kuulokkeita, älä mene alakertaan juomaan vettä, älä kuvittelekaan voivasi tehdä vatsalihasliikkeitä nyt.

Emily, vaikka sinulla on loma, vanhemmillasi ei ole. He nukkuvat jo - ole hiljempaa.

Kirottua. Inhoan hiljaisuutta. Pelkään sitä. Tänä iltana tasaisin väliajoin hiljaisuutta on rikkonut vatsani murina, ääni jota olen näiden kolmen vuoden aikana oppinut rakastamaan. Tällä hetkellä hiljaisuudessa kaikuu ainoastaan läppärin näppäimistön naputus, sekin on ärsyttävää mutta väistämätöntä, jos haluan kertoa teille jotain.

Ei mulla oikeastaan edes ole mitään asiaa. Kunhan kirjoitan, vähän niinkuin ilmoittaakseni olevani yhä elossa possuiltuani joulunpyhät ja oltuani yksin koko tähän astisen joululoman.

Huomenna herään aikaisin, treenaan 30 - 60 minuuttia, juon kahvin ja syön leivän, käyttäydyn täydellisesti. En epäonnistu, siivoan kotona, en epäonnistu. Lähden keskustaan, en syö muuta, en epäonnistu.

Aamupaino muutaman päivä sitten tasan kuusikymmentä kiloa.

Täydellisyyteen on matkaa kaksikymmentä kiloa.

Kolmasosa.

~*~*~

I hate silence, I'm afraid of it really.

Just decided to write something, to tell you I am really still alive after the horrible xmas.

Just realized something..

It's a long way to perfection, 20 kilograms.

I have to loose 1/3 of my weight.

Will I ever be able to do it?

and i got nothing, nothing to say

Aamuinen pikapäivitys, on aivan pakko kompensoida ihan pientä taukoa mikä tässä oli.

Painoin terkkarilla 59.5 kiloa.
Tänä aamuna painoin 58.4 kiloa.

Kaksi viikkoa päättäjäisiin. Päätin, että annan ajan näyttää paljonko painan silloin.
Yhdellä ehdolla: täytyy olla laihempi kuin nyt.

Lopetan nyt tähän ja palaa illalla. Mulla olisi silti vielä yksi pyyntö...
Lukekaa tämä aloitusviesti ja vastatkaa siihen. Tarvitsen tuohon kysymykseen vastauksen ja selitän tilanteestani lisää illan postauksessa. Nyt tulee kiire kouluun >

Haleja ja tsemii ♥

throw away the instructions on how to smile !

♫: Vistlip - Drop Note

Anteeksi etten ole kirjoittanut. Eilen oli se päivä, jolloin piti astua vaa'alle. Ja se onkin syy miksi en tänne eilenkään kirjoittanut.

Lauantain aamupaino 58 kiloa. Vihatkaa mua, vihatkaa !

Mä en kestä enää, ahdistaa, itken kokoajan. En jaksa olla olemassa, en näin lihavana. Mistä mä olen kerännyt ne 9 kiloa helmikuusta?! Viime yönä nukuin, nukuin. En tehnyt vatsalihaksia enkä muutakaan. Vihatkaa mua, tulkaa potkimaan takaisin ruotuun! Okei, oikeasti mulla on syy siihen etten viimeyönä voinut vatsalihaksia ym. tehdä; sisko nukkui mun huoneessa. Tiedän, huono tekosyy mutta ihan oikeasti en voinut.. Äh, taas mä itken. Fail.

Kalorit tänään jotain +2000kcal, ei kiinnosta. Huomenna alkaa koulu, kuusi viikkoa koulu-uinteihin, apua! Jos jatkan tätä rataa, joudun lintsaamaan ne. Tällaisena läskinä en muiden haukuttavaksi uimahalliin mene!

Anteeksi, mä vaihdan aihetta kokoajan, mutta en keksi mitään samasta aiheesta ja haluan jotain sisältöä.. Herkkulakko alkaa huomenna alusta, mä pilasin kaiken eilen; mustikkapiirakkaa ja vanilijakastiketta. Miljoona kaloria, liikaa sokeria, liian pirteä olo sen sokerin takia. Mulla oli parempi olo ilman sokeria, nyt on silti hieman parempi olo kuin perjantaina; menkat ohi. Ei turvotusta siitä eikä kasvanutta ruokahalua, thank God.

Taas vaihtuu aihe. Jessican innoittamana aloin taas tekemään thinspovihkoa. Mulla oli sellainen, mutta se meni hukkaan muuton yhteydessä, veikkaan että se on iskän(eli meidän vanhalla) talolla vielä sielä minne sen piilotin joskus aikanaan.

Nyt menen, en jaksa istua, en halua istua. Läski olo, haluan mennä nukkumaan, mutta täytyy tehdä lihasliikkeet ensin. Mun täytyy tai mä en laihdu ikinä..
Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja siihen kysymykseen vastanneille ! ♥
Hope you're doing great ~

my heart is broken, i'm lying here

no food until i'm her..


Mäkin tykkään itseni uneen itkemisestä, turvonneista silmistä aamulla ja viikonloppuvitutuksesta.
Meillä alkoi eilen syysloma, musta ei siltikään tunnu siltä. Itken pojan perään koko yön, en tiedä mikä tuon rekation laukaisi, en ole edes nähnyt koko tyyppiä kolmeen päivään.
Se siitä, ei liikuta mun elämääni tällä hetkellä.

Aamupaino: 57kg. Liikaa. Epäonnistuja, luuseri. Läski.

Eilisen iltapainon (liikaa) innostamana aloitin kuukauden herkkulakon ja otin kunnolla itseäni niskasta kiinni sen 1kg/viikko - haasteen kanssa. Koulu-uinteihin on 6-7vkoa, riippuu kummalla kerralla menen. Jos onnistun pudottamaan kilon viikossa, painan siis silloin 51kg tai 50kg. Se on tavoitteena.

Eilinen meni muutenkin vähän huonosti, mä vaan söin, söin ja söin. Kaloreista en tiedä kuin että jäivät ehkä juuri ja juuri peruskulutuksen (~1700kcal) alapuolelle. Liikuntaa ei muuta kuin koulumatkat ja jokapäiväinen portaiden ramppaaminen, huoh.

Heräsin tänään vasta kahdeltatoista, ei haittaa tahtia; loma. Menin alakertaan ja ilokseni huomasin että mutsi ei ole kotona. Ikävä kyllä sisko ja sen kaksi kaveria ovat, ja aamu meni heidän sotkujensa siivoamisessa. Se tuntui mahtavalta, olin keittiössä mutten katsonutkaan jääkaappiin. Tein teetä ja siivosin, tulin tänne juomaan sen. Otin myös yhden kofeiinitabletin ja tuntuu hyvältä. Kerrankin voin onnistua. Mun on p a k k o onnistua, koska muuten mä en jaksa. Oon kyllästynyt olemaan läski jolle kaikki nauraa, koulussa nk. kaverit angstaavat kun ovat läskejä mutta syövät silti kaikkea ja ihan vitusti. Mä yritän laihtua oikeasti, ne ei tee mitään ja laihtuu. Mitä oon tehnyt väärin?

En jaksa enää kirjoittaa, netillä on jälleen kerran jotain mua vastaan, ja pelkään että se tilttaa kun painan julkaise teksti -nappulaa. Toivotaan että ei.
Tsemiä teille kaikille, ja ihanaa lomaa niille joilla se on alkanut! ♥

trust me i'm not okay, i'm not o-fucking-kay

Tiedän että omat diagnoosit ovat turhia ja lapsellisia.
Silti musta alkaa päivä päivältä tuntumaan enemmän siltä että mulla on jonkinasteinen ahmimishäiriö. Luin vain MissMixiä (ehehe..) ja siitä hyppäsi silmille uudenlainen diagnoosi siitä.
Mitä Wikipedia sanoo BEDistä?

1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, joka johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Liiankin hyvin minä.
Paitsi lisänä tuossa se, että mä haluan laihtua.

Aamupaino 56 kiloa. 56-vitun-kiloa.
Kuusi kiloa liikaa, 16 kiloa liikaa.
Eilen laskin sillä Ginnyn linkitttämällä jutulla, millä päivittäisellä kalorimäärällä laihtuu kilon viikossa.
Mulla se luku on 694kcal/päivä.
Tänään tuli silti ainakin 1000kcal.
Mutta huomenna alkaa!
Päätin, että mä olen oikeasti jo paljon laihempi kun koulu-uinnit alkavat marraskuussa.

Btw, tänään ihanaa real girl thinspoa. Aaa thinspas ihan älyttömästi, kiitos!
Tuntuu että nyt jopa voisi onnistua.
Kalorit olisivat olleet jotain 700 jos en olisi syönyt salkkareiden aikana hotdogia.
Fatass, fatass, fatass! Oli ihanasti jo nälkä, join Novellea.
Silti söin. Miksi? Koska olen läski joka syö koko-vitun-ajan.

Aa, toinen asia josta haluan vaahdota on mun mutsi.
Se kyylää nykyään kauheasti kaikkea mitä mä teen.
Jos oon koneella, se tulee seläntaakse katsomaan millä sivuilla liikun.
Siinä vaiheessa on vaikeaa yrittää piilottaa blogia, koska ikkunan pienentäminen herättäisi epäilyksiä. Ei ole hauskaa, haluan oikeasti jotain yksityisyyttä.
Sitäpaitsi, kaiken tämän lisäksi mutsilla on tapana puhua mulle juuri silloin, kun haluan olla yksin ja hiljaa.
Oikeasti rasittavaa.
Nykyään huolehtii jopa siitä syönkö mä.
Ei se ennemmin. Mutta nyt kun ne on eroamassa, ja asutaan erillään iskästä, mutsista on tullut ylisuojeleva. Joskus ihan hyvä, tässä yksityisyystapauksessa ei ole!

En jaksa kirjoittaa enää. Käsiin sattuu, läskiahdistus(joka on tällä kertaa ihan oma moka, yleensä vain iskee yhtäkkiä itsekseen) iski ja haluan mennä nukkumaan
Huomenna aamulla kommentoin! Anteeksi taas! Rakastan teitä, tsemii♥