Anteeksi hiljaisuus. Olen viettänyt syyslomaani poissa kotoa, enkä ole päässyt kirjoittamaan sieltä missä olin.
En ole yhtään lähempänä tavoitettani, en ole jaksanut ajatella sitä kun olen keskittänyt kaiken energiani sen erään henkilön yli pääsemiseen.
Ei onnistu, itken, yritän uudelleen, ei onnistu, itken, tartun terään, viillän, kadun, itken, yritän uudelleen, ei onnistu..... stop.
Mä yritän koota itseäni, enkä tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran.
Ehkä sitten, kun tiedän taas kuka olen ja missä mennään.
Sitten kun olen voittanut vaakapelkoni ja astunut sen päälle nähden sen huutamat läskiluvut.
Ehkä.
I'm sick and tired of the mess you made me
