Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksinäisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yksinäisyys. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. elokuuta 2013

angst



ei saatana

mä oon yksin

ihan yksin

enkä mä tiedä kauanko tätä jaksaa

mä haluun lähtee mut mä haluun kestää

mä haluun nähä maailmaa mut mä en halua

mä haluan kuolla mut mä en halua pettää ketään

mä kestän

mun on pakko

vaikka olisinki yksin.

ikuisesti.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

when she gave you all she had and you gave nothing in return



Ei ole ketään, ketä ikävöisin enemmän kuin Tyttöä, ei ketään muuta kenet haluaisin tavata, ketään muuta en ajattele päivittäin.

Olen yksin tänäkin viikonloppuna, ja viikollakin on välillä yksinäinen olo, ihmisten ympäröimänä. Have you ever felt alone in a crowded room?

Katsellaan viikonlopun jälkeen uudestaan, yritän saada ajatukseni kasaan ja nopeamman netin ...

lauantai 15. tammikuuta 2011

I'm stuck here in this life I didn't ask for



Turhaa. 

Se on ensimmäinen ajatukseni joka perjantai istuessani autoon jonka olisi tarkoitus viedä minut kotikaupunkiini. Niin, turhaa. Mitä siellä teen? Istun yksin 'kotona', olen koneella ja teen läksyjä. Kukaan ei soita, ei lähetä tekstiviestiä eikä muutenkaan kaipaa kun kerrankin olisin tavoitettavissa. Tiedän, että olen se ketä siitä saa syyttää, olenhan minä se joka muutin pois ja kovaäänisesti haukuin kotikaupunkini ja sen ihmiset. En minä kaikkia tarkoittanut, kaipaan vanhoja ystäviäni, kaipaan kovasti.

Viikonloppuisin kuuntelen musiikkia joka on täynnä voimakkaita tunteita ja annan sen viedä ajatukseni muualle kuin vihaani omaa kehoani kohtaan.


Endless expectations, by some possibility
If it was all a joke, if someone woke me up
This was all my persistence, If only I lessened my greed
If I knew I'd live like this as a sinner

Kiitos jokaiselle 83 lukijalle, xo.

lauantai 4. joulukuuta 2010

i said i wouldn't call you but i've lost all control and i need you now


Mä haluan kirjoittaa, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin.
Pidennetty viikonloppu, silti tämä on mulle kuin mikä tahansa viikonloppu: istun yksin kotona ja opiskelen. Ei kukaan mua ole minnekään pyytänyt varmaan kuukauteen, mutta se ei haittaa. Haluan ajatella, että jos seura ei kelpaa niin en kinu ketään seuraani...

Viikko kämpillä meni ihan okei, en edelleenkään ole ostanut paljoakaan ruokaa sinne, mutta sorruin käyttämään sokeria kahvissani makeutusaineen sijasta, kun en jaksanut lähteä ostamaan uutta pakkausta jälkimmäistä. Kaloreita paaaljon enemmän, tiedän.


Eilen päätin, että unohdan Tytön, aamulla tajuan nähneeni hänestä unta ja en voi estää kyyneliä valumasta poskilleni.
Miksi en voi unohtaa?
Mun täytyy unohtaa, tai mulle käy vielä huonosti.
Huonommin. Ihan miten vain. Meinasin tehdä jo kaksi 'radikaalia' ratkaisua: poistaa Tytön kavereistani Fabossa ja Galleriassa (auttaisi unohtamaan), mutta en uskaltanut. Olisi ollut vielä nolompaa, jos olisin joskus halunnut pyytää hänet uudestaan kaverikseni ollessani taas okei, päästessäni hänestä yli kokonaan.
Ei, hänestä ei ole kuulunut mitään, ja näin hänet ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen kuluneella viikolla - sekin vahingossa. Sydämeni jätti lyönnin välistä, ja ahdistusprosentit hipoivat kattoa. Luoja, miksi juuri kun olin unohtamassa kuinka hyvältä hän näyttääkään.
Voin vieläkin tuntea sen ahdistuksen rinnassani, palan kurkussani ja sen polttavan tunteen silmissäni, kun kyyneleet pyrkivät kasvoille minun estäessä niitä parhaani mukaan.

Anyways, ihanaa joulukuun alkua teille kaikille! ♥

With love, emily.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

I hate that I need you so



Gallerian blogissa lyriikoita paljon soineesta biisistä.
Kaikki luulee että ne on mun tyttöystävälle, mutta vain mä tiedän kenelle ne oikeasti on.
Tytölle. Mä en kestä enää hetkeäkään. Oon aivan yksin.

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä

Paremmin sit ku nähdään siellä

Missä sielu lepää

Unesta josta ei enää herää

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Darkness and light are blinding her sight, she's not coming back



: T.O.P - To Act Like Nothing's Wrong

Jälleen kerran olen viettänyt viikonloppuni yksin, kun niin kutsutut kaverini olivat jossain yhdessä. Sen sijaan mä olin aivan yksin kotona. Mutsi oli jossain ja sisko kaverillaan yötä. Ei se niin haitannut, mä tykkään olla yksin kotona illalla, kun kukaan ei hengitä niskaan ja tunge huoneeseen varoittamatta.

Mua tsemppasi eilen aivan älyttömästi se, kun äiti sanoi että mun pitäisi liikkua enemmän. Valitin ääneen, kun vaatteeni eivät mene mulle, koska olen lihava ja äitini sanoi siihen että no sitten pitää vain liikkua enemmän. Odotin äidiltäni enemmänkin jotain " Et ole lihava"-vastausta, kuten yleensä. Tajusin että olen siis oikeastikin lihava, kun oma mutsikin siitä sanoo suoraa. Olen kauan turruttanut aivojani ajatuksella, että olen normaalipainoinen ja normaalinkokoinen muutenkin. Mutta eilen muistin taas kaiken sen mitä mä joskus olin, mitä mä esimerkiksi vuosi sitten olin. Mä olin 49-kiloinen, laihimmillani enkä ollut silloinkaan tyytyväinen. Nyt mä tekisin mitä vain painaakseni edes sen 49kg. Kun aloitin ensimmäisen blogini, mä painoin 51kg. Ja nyt mä painan melkein 60kg. Mä olen ällöttävän lihava.
Mutta kun aloin miettimään, onko mun vartalossa yhtään hyvää puolta, sain aluksi vastaukseksi 'ei', mutta myöhemmin suihkussa mä tajusin, että mun kädet eivät ole pahannäköiset, sitäpaitsi mulla on jopa lihaksia käsissä. Ei mulla muualla lihaksia näy, kun läski peittää sen alleen.

Ensi viikolla aloitan 600kcal päivässä -jutun. Se tarkoittaa sitä että aamulla vaa'alle, ja seuraavan kerran sunnuntaina. Jos syön alle 1000kcal päivässä, ja peruskulutus on jotain 1400kcal/päivä (en ole laskenut peruskulutustani uudestaan sen jälkeen kun lihoin, mutta 1400 se oli ennen) niin toivon että laihtuisin edes kilon viikossa. Ehtisin laihtua maaliskuuhun jotain viisi kiloa. Se olisi aika hyvä juttu, jos laihtuisi kuukaudessa edes viisi kiloa.
Alkuperäinen suunnitelmani sisälsi kaksi paastopäivää viikossa, mutta tiedän että ainakaan vielä mä en siihen pysty enkä halua tuntea oloani yhtään enempää luuseriksi kuin tunnen jo nyt, niin jätin ne pois. On kai viisainta syödä joka päivä kaksi kertaa, ja niiden total 600kcal. Ei pitäisi tulla nälkä, joka taas ehkäisee ahmimista.

Tuntuu että mulla loppuu aina asia kuin seinään, ja nyt kävi taas niin. Lopetan siis tähän ja postaan huomenna aamupainon yms.

Tsemiä ja haleja kaikille!