Mä haluan kirjoittaa, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin.
Pidennetty viikonloppu, silti tämä on mulle kuin mikä tahansa viikonloppu: istun yksin kotona ja opiskelen. Ei kukaan mua ole minnekään pyytänyt varmaan kuukauteen, mutta se ei haittaa. Haluan ajatella, että jos seura ei kelpaa niin en kinu ketään seuraani...
Viikko kämpillä meni ihan okei, en edelleenkään ole ostanut paljoakaan ruokaa sinne, mutta sorruin käyttämään sokeria kahvissani makeutusaineen sijasta, kun en jaksanut lähteä ostamaan uutta pakkausta jälkimmäistä. Kaloreita paaaljon enemmän, tiedän.
Eilen päätin, että unohdan Tytön, aamulla tajuan nähneeni hänestä unta ja en voi estää kyyneliä valumasta poskilleni.
Miksi en voi unohtaa?
Mun täytyy unohtaa, tai mulle käy vielä huonosti.
Huonommin. Ihan miten vain. Meinasin tehdä jo kaksi 'radikaalia' ratkaisua: poistaa Tytön kavereistani Fabossa ja Galleriassa (auttaisi unohtamaan), mutta en uskaltanut. Olisi ollut vielä nolompaa, jos olisin joskus halunnut pyytää hänet uudestaan kaverikseni ollessani taas okei, päästessäni hänestä yli kokonaan.
Ei, hänestä ei ole kuulunut mitään, ja näin hänet ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen kuluneella viikolla - sekin vahingossa. Sydämeni jätti lyönnin välistä, ja ahdistusprosentit hipoivat kattoa. Luoja, miksi juuri kun olin unohtamassa kuinka hyvältä hän näyttääkään.
Voin vieläkin tuntea sen ahdistuksen rinnassani, palan kurkussani ja sen polttavan tunteen silmissäni, kun kyyneleet pyrkivät kasvoille minun estäessä niitä parhaani mukaan.
Anyways, ihanaa joulukuun alkua teille kaikille! ♥
With love, emily.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti