'cause there ain't nobody who would love me the way you would do

No mercy for the lost
No soothing for the sad
The line is never crossed
They are the living dead

Mä epäonnistuin tänäänkin. Kalorit hipoo kahtatuhatta ja mua ahdistaa jopa istuminen. Tunnen mun lihavan mahan, läskit painautuu toisiaan vasten ja mua itkettää. Mutsi on oven toisella puolella joten mä en itke, mä en uskalla. Mä menen kohta suihkuun, ja mä tiedän että siellä mä itken taas.
Mä olen kuunnellut kahta biisiä koko viikonlopun.
Mikael Gabriel ft. Chase - Älä Jätä Mua & t.A.T.u. - Loves Me Not.
Itseasiassa tuo alussa oleva pätkä on t.A.T.u.n biisistä Dangerous and moving, se vain tuntuu sopivan fiilikseen. 'They are the living dead' ..

Tänään koulussa mä rikoin lupaukseni ja menin ruokalaan. Siellä mä otin ison lautasellisen ruokaa. Sätin siitä itseäni kauan, kunnes tajusin että M ja Tyttö tulevat kanssamme samaan pöytään. Mä en lopulta koskenutkaan ruokaan, join lasillisen vettä. Kaikki sen takia, koska mua hävettäisi syödä edellämainitun nähden. Pitäisi mua läskinä ja ahmattina.
Huomasin vain taas, että kaverit eivät välitä. Mä en syö ikinä niiden nähden, mutta ne ei sano mitään. Mä tiedän, että nyt mä kuulostan huomionhakijalta, ei en mä ole. V*tuttaa vain, kun ne niinkutsutut kaverit eivät osoita pientäkään merkkiä siitä, että voisivat olla huolestuneita. Toisen kaverin asioista kerrotaan terkalle koska ollaan huolestuneita, mutta mun ei. Ihan hyvä vaan, kai. Ihan sama, mä pärjään ilman niitäkin. Mä taidan olla niille vain kulissikaveri, joku jonka ulkonäköä/tyyliä voi pilkata ja luullaan etten suutu tai ahdistu siitä. Tekohymy kasvoilla nauran niiden muka-niin-hauskoille jutuille ja syvällä sisällä muhun sattuu se mitä ne tekee.

Huomenna mä en syö, mua ällöttää mun lihava vatsa ja reidet juuri nyt niin paljon että mä tiedän ettei tee mieli syödä mitään. Tarvitsee vain katsoa peiliin ja ruokahalu menee.. Fatfatfat :;___:;

Toivottavasti teillä menee paremmin ! Tsemii ! ~ ♥

the final art is your dead face

Mä en tiedä, kuka sinua odottaa,
Kuka sinut syliinsä puristaa.
Ja vaikka tietäisinkin sen, välittäisi en, en.
Jos sä huolisit mut vielä takaisin,
Niin sinua vain, sinua vain rakastaisin.

Mä en ole tarpeeksi hyvä sille, ketä rakastan eniten. Olen lihava, olen ruma ja olen erilainen. Rumuudelle en voi mitään, erilaisuudelle en halua tehdä mitään, mutta musta tulee laiha, Tyttö saa nähdä että mä pystyn siihen, ja mä teen sen kaiken sen takia. Edellämainittu on mun uusi motivaation lähteeni.

Tänään intake on yli 2000 kaloria, ällötän itseäni. Haluan pois, mä en enää jaksa edes itkeä. Laihduttaminen on ainoa mitä halua tehdä, vain että olisin joskus Tytön arvoinen. Mä en halua luovuttaa, mä en päästä irti elämästä. Mä mietin usein omaa kuolemaani, mietin kuinka hienoa olisi vain olla olematta, hengittämättä. Dead and gone, eikä kukaan enää lopulta kaipaisi. Mut unohdettaisiin, koko mun olemassaolo. Tyttö olisi onnellinen jonkun kanssa eikä joutuisi enää kestämään mua. Kaverit olisivat onnellisia päästessään musta vihdoinkin eroon.
Mutta ei, mä jatkan elämääni vaikka sitten muiden kiusaksi jos ei muuta syytä löydy.
Deep down inside mä olen tälläinen, mä teen asioista muiden kiusaksi, mutta myös muiden vuoksi.

Kun mä aloitin tämän postauksen, ei mun ollut tarkoitus vain valittaa ja angstata, mutta nyt tuntuu että tekstiä tulee kuin luonnostaan kun valitan, toisinkuin jos pitäisi kirjoittaa tunteettomasti, mahdollisimman neutraalisti mun päivästä. Ei se olisi mua, eikä siinä olisi mitään luettavaa. Pelkkiä numeroita, pari nimeä ja se olisi siinä. Olisiko se sitten mielenkiintoisempi? En toki tiedä kiinnostaako teitä mun valitus mitenkään ihmeellisen kauheasti, musta on silti henkilökohtaisesti ihana lukea blogeja, joiden kirjoittajaan pystyn samaistumaan helposti..
Mietin vain miten tuo liittyy mihinkään, mutta en jaksa välittää.

Tänään.. mitä mä olen saanut tänään aikaan? Syönyt mä ainakin olen. Siihen se kai sitten jääkin. Ensi viikolla aloitan alusta jälleen kerran, tälläkertaa aivan viimeistä kertaa. Kun löysin uuden motivaationi, musta tuntuu että nyt mä onnistun. Tämän päivän aamupainosta ei voi kauheasti nousta, mä olen lihava, lihavampi kuin kukaan mun nk. kavereistani.. 59kg. Mä en tiedä kuinka oikea tuo luku on. Kello oli kymmenen, olin juonut kupillisen kahvia ja vähän colaa. En tiedä olenko oikeasti noin suunnattoman lihava, vai oliko se vain nestettä. Anyways mä olen lihava vielä kymmenen kilon päästäkin joten aivan sama, mä asetin tavoitteen: painon täytyy laskea aina 50kg kahdessa kuukaudessa. Hullua, mä tiedän mutta silloin mun on pakko olla viisikymmentäkiloinen, normaalipainoinen. Laihemman näköinen.

Nyt mun on pakko mennä. Tsemii ♥~

you see my soul, i'm a nightmare

Juuri kun luulee voivansa päästää irti, sitä tekee jonkun virheen vain rakastuakseen uudelleen.

Musta tuntuu että mä olen laihtunut, vaikka oon syönyt joka päivä ihan liikaa. Joka ilta mä olen itkenyt sitä, kuinka epäonnistuin tänäänkin, kuinka päivän lopussa on aina ällöttävä turvonnut olo. Aamulla tuo tunne on poissa, ja tuntuu kivemmalta. Kiva taitaa olla todella laimea sana tähän kohtaan, mutta parempien sanojen puutteessa käytän tuota..

Juuri nyt mun pitäisi olla tekemässä läksyjä tai jotain muuta kehittävää, mutta mä halusin tulla kirjoittamaan kun sisko ja mutsi katsoo tv:tä, eivät tule häiritsemään.

Aamulla en olisi jaksanut lähteä kouluun, teki mieli lintsata tämä päivä mutta lopulta päätin raahautua sinne. Mulla oli taas kauhea taistelu vaatteiden kanssa, mikään joululomalla ostettu ei ollut enää hieno, enkä siis löytänyt muka mitään päällepantavaa. Tyydyin vetämään jalkaan jotkut vanhat pillifarkut ja laittamaan löysän hupparin päälle. Yksi sana niistä housuista: läskiahdistus. Sitten kun kaveri vielä sanoi ruokavälitunnilla: "Pillifarkut korostaa reisiä". Mutta mä en käytä kuin pillifarkkuja, en osaa. Mä söin koulussa, feilasin. Haarukallinen perunamuusia ja kolme kananugettia. Läskiläskiläski. En tiedä kaloreista, veikkaan jotain 300-500kcal. Kertokaa ihanat paljonko siinä suunnilleen olisi, mä haluan olla aika varma.

Koulun jälkeen menin M'än luo, ja siellä tuli toinen epäonnistuminen. Mä söin, kolme leipää (50+50+70). Possupossupossu. Huomenna ei saa epäonnistua näin.
Tulin kotiin joskus kuudelta, menin suoraan keittiöön. Miten mä teen tän, oon näin ällöttävä? Söin kerroskiisselin, 200kcal. Noin tunti sitten tein tyhmän tempun, otin kofeiinitabletin koska mua väsytti aivan sietämättömästi. Se ei tunnu tällä kertaa missään, veikkaan että se että söin sitä ennen vaikuttaa siihen. Mua vain pelottaa, etten saa yöllä unta ja joudun aamulla turvautumaan niihin. Hyvä puoli on, että ne nopeuttavat aineenvaihduntaa. Ainakin niiden pitäisi. En sitten tiedä kuinka pilalla mun kehoni jo on, ja mitä kofeiini tekee mulle. Sekin on jo nähty, ja pelkään kinda että oon kofeiinille yliherkkä. Taidan olla vain luulosairas?

Kello on pian yhdeksän, ja mun pitäisi vielä ehtiä tanssia, tehdä läksyt ja mennä suihkuun. Oon kirjoittanut tätä postausta kaksikymmentä minuuttia, ja se tuntuu viideltä. Tyhmää.
Nyt mä kuitenkin poistun tekemään läksyjä tai jotain muuta yhtä muka-niin-järkevää.

Tsemiä kaikille teille + haleja ♥

my baby loves to dance in the dark

Now playing: dance in the dark - lady gaga

Meillä on jääkaappi taas täynnä kaloreita. Ei enää juurikaan mun turvaruokia, ainoastaan puuroa. Siinä on yhdessä annoksessa 130 kaloria, ja silti mä mietin viisitoista minuuttia uskallanko mä syödä sen ilman että alan katumaan sitä myöhemmin. Mua vituttaa, en mä halua ajatella näin.

Onneksi oli vain kaksi päivää koulua tällä viikolla. Mä tiedän että olisin tullut hulluksi, jos siellä olisi pitänyt katsoa niitä samoja ihmisiä viikon ajan putkeen. Kaksikin päivää ottaa koville. Inhoan niitä, inhoan. Kun menee ohi, kuuluu kuisketta takaa. Ne puhuu pahaa, ja mä tiedän sen. Joskus jopa kuulen mitä ne sanoo, en vain enää välitä. Mua ei kiinnosta mitä meidän koululaiset sanoo mun tyylistä, mun naamasta tai musta yleensä. Ainoa asia, minkä haluan niiden vielä joskus huomaavan on se, että mä olen laihempi kuin ne. Koska musta tulee sellanen.

Tänäänkin syömisten kannalta onnistuin paremmin kuin odotin. Koulussa mulla oli vielä se ihana näläntunne ja huimaus, sitten kun pääsin kotiin se katosi. Tietysti se katosi, söin kolme leipää (270). Äsken söin vielä hieman yli puoli annosta tuota aijemmin mainittua puuroa(~70), mä en jaksanut syödä sitä loppuun. Mulla ei ollutkaan niin nälkä kuin luulin.

Mä lupasin itselleni, että vähennän Tytöstä puhumista täällä blogissa, mutta juuri äsken tajusin, että mä en voi. Tää on ainoa paikka, jonne mä voin ko. henkilöstä mitään kirjoittaa, sillä ne kaverit jotka tietävät musta, eivät ymmärrä + ovat Tytön kavereita, ja ne jotka eivät tiedä.. en aijo kertoakaan. Pelkään heidän reaktioitaan liikaa. Joten jos alkaa jo tympimään että puhun Tytöstä koko ajan niin sanokaa niin voin vaikka varoittaa aina etukäteen tmv.

Mä haluaisin kirjoittaa vielä jotain mutta mä en osaa. Kirjoitan ajatuksiani novellin muodossa ylös, en vain ikinä saa niitä valmiiksi. Ei mulla kai muuta ole.

Tsemiä kaikille teille, ja ihanaa viikonloppua! ♥~

ps. kuunnelkaa tuo Lady Gagan biisi, lyriikat = ♥

Thirty minutes to whisper your name

Mä en sano sitä. Mä en aloita tätä postausta pyytämällä anteeksi. Kirjoitin viimeksi tiistaina - oon aika ylpeä itsestäni.

Viimeiset kaksi päivää, eilinen ja tämä päivä ovat menneet ihan hyvin. Ihan hyvin? Eilen söin lautasellisen pinaattikeittoa + sämpylän(~400kcal). Tänään noin 700kcal. Koulussa salaattia(~50), kotona kolme kananugettia(150), pieni omena(60), ja liikaa keksejä(~400).

Tänään oli sitten ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen. Vitutti palata sinne, kuten luultavasti kaikkia. Onneksi en nähnyt Tyttöä kertaakaan, en olisi vastannut teoistani. Viime yönä itkin liian kauan ja tajusin, että mun pitää puhua edellämainitulle. En vain ole vielä(kään) saanut aikaiseksi. Blah. Asiaa eivät todellakaan auttaneet Tytön gallerian blogimerkinnät, joissa oli lyriikkoja jotka sopivat meihin kahteen liiankin hyvin. En sitten tiedä ketä hän niillä tarkoitti. Hiljaa mielessäni toivon että mua, toivon että se 'en' olisi ollut valetta, vaikka sekin tulee sattumaan jos se oli vale..

Juuri nyt mä en ehdi/jaksa kirjoittaa enempää. Huomisen suunnitelmista senverran, että ajattelin pitää kalorit alle 500, vähän nollata noita tämän päivän keksejä tai jotain.. Pakko tänä vuonna tehdä tälle valtavalle, lihavalle vatsalle jotain :;_______:;

Rakastan teitä, tsemii ♥~

She would never let herself forget

Anteeksi hiljaisuus blogin suunnassa, mun elämässä ei ole yksinkertaisesti tapahtunut mitään maatajärisyttävää viimeisten kolmen päivän aikana että niistä kannattaisi tulla kirjoittamaan tänne. En ole myöskään jaksanut kommentoida, mutta kinda lupasin itselleni ensimmäisenä päivänä että mä kunnostaudun tänä vuonna myös siinä, eli tämän postauksen jälkeen kommenttikierros, yay.

Haluatteko kuulla jotain kivaa?
Mä taidan olla onnellinen, aidosti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä olen aidosti onnellinen.
Satunnaisesti Tyttö sai tälläisen tunteen aikaan, mutta samaisen henkilön näkeminen toi mukanaan myös suunnatonta tuskaa. Vihasin sitä tunnetta, mutta tästä tunteesta mä pidän.
Ei, en ole vielä rakastunut kehenkään muuhun, mutta olen jo kinda Tytön yli. Itseasiassa mun syy on aika naurettava, oon nimittäin alkanut taas kauheaksi fangirliksi. Joka kerta kun näen mun lempibändin basistin tai kitaristin, okei koko bändin yleensä, mä alan hymyilemään ja mulle tulee suunnattoman ihana olo. Enkä tarkoita livenä tai mitään, ihan kuvana tai videona tai jotain, silti alan hymyilemään, ja ne saa mut nauramaan todella usein. Bändin biisien sanoitukset on saaneet mut jaksamaan koko tätä rakkausshittiä, viimepostauksenkin otsikko oli käännetty bändin lyriikoista. R a k a s t a n!

Okei, se siitä. Mä olen onnellinen, ja haluan huutaa sen koko maailmalle. Haluan että mun so-called kaveritkin kuulee sen ja tajuaa että olen onnellisempi ilman heitä haukkumassa ja syrjimässä mua koko ajan. Se sattuu, ja se kun oon yksin ja kuuntelen tuota bändiä niin mä oon onnellinen. Uhm, kai te jo tajusitte mun pointin ehe..

Syömiset.. menneet perseelleen koko alkuvuoden. Jokapäivä peruskulutuksen verran, eilen enemmänkin. Tänään sitten taas teetä, äsken sorruin ottamaann voisarven mutta koska se oli joku lowcal juttu, siinä oli ~200kcal. Mulla on niin turvonnut olo eilisen takia, joten ei tee mieli syödä tänään mitään muuta. Taidan vain juoda vettä ja mennä harkkoihin taas pyörällä, jotain kulutustakin. Todellakin nyt alkaa alusta.

Nyt en jaksa jorista tähän mitään turhaa, joten

Ihanaa loppulomaa niille joilla sitä vielä on ja tsemppiä kaikille! ♥

lifting one leg I strut along the railroad tracks, like I who made you cry “Please stop it”

Vuoden ensimmäinen postaus. Mä aijon oikeasti tänävuonna parantaa tapani ja kirjoittaa useammin. Mutta sitten yksi virallinen uudenvuodenlupaukseni: älä enää ikinä rakastu.

Tämän päivän piti olla uusi alku, ja tavallaan se olikin. Silti oon ahtanut sisuksiini jo yli 1000 kcal.
Lounaalla ~800kcal ja sitten mentiin vielä serkkujen luo kyläilemään, söin yhden mokkapalan ja join lasillisen vadelmalimsaa, ~200kcal. Ja siltä musta tuntuukin. Lihavalta.
Mutta ajattelin, että ei heti kerralla kannata aivan nollille vetää, kunhan vain pysyy kontrolli - ei ahmimiskohtauksia.

Oltiin sitten eilen 'juomassa'. Nuo lainausmerkit siitä että mä join niin naurettavan vähän siinä missä muut olivat aluksi aivan kiitettävän huonossa kunnossa. Jouduttiin vaihtamaan paikkaa kesken kaiken, mutta ei se ilmeisesti haitannut yhtään. Mulla ei ollut aikaa hommata omia juomia, joten Tyttö antoi mulle omistaan pari. Illemmalla pelattiin sitten pullonpyöritystä ja.. no se on syy miksi mä en halua olla enää olemassa, tai ainakaan nähdä koko tyyppiä enää. Oon nolannut itseni niin täydellisesti. Enkä edes ottanut tehtävää. Ei, se ei ollut mitään mitä minä tein, vaan mitä hän sanoi.

S: Tykkäätkö sä Emilystä?
T: En *muminaa*
E: Eli et. Noni seuraava!

Teki mieli alkaa itkemään siinä paikassa, mutta mä olin kuin en edes olisi kuullut koko keskustelua. Muhun sattu, miksi se teki tän mulle? Toisena pintaan tullut tunne oli viha, halusin lyödä Tyttöä turpaan niin että tuntuu. En kuitenkaan tätäkään tehnyt vaan olin edelleen kuin olisi mennyt koko keskustelu ohi. Se oli kai hyvä. Tuskaa se ei helpota silti yhtään.

Nyt mä en jaksa enää kirjoittaa, toivottavasti teidän vuosi vaihtui ihanasti! ♥
Tsemppiä tälle vuodelle:--)