lauantai 17. huhtikuuta 2010

everything is beautiful and nothing hurts

romahdus.
niin henkinen kuin fyysinenkin.
ahmin. oon lihava. ällöttävä.
epäonnistuja.
itken. huudan. viillän. kadun.
haluan pois.
haluan olla laiha.
haluan olla kaunis.
haluan olla pidetty.
haluan hänet.

silti huomenna on parempi päivä.


keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

how could you be so cold




Mulle tuli tarve kirjoittaa nyt koska en eilen kirjoittanutkaan. Jos joku miettii miksi, niin ihan vain siksi koska netti vihaa mua eikä päästänyt bloggeriin illalla.

Illalla postaan eilisenkin edestä, vaikka sitten siskon koneelta jos netti takkuilee omalla koneella pahasti. Tänään nimittäin olen virallisesti takaisin ! Tälläkertaa (yhdyssana eller nej? suomi ei aina suju...) vähintään -10kg koulun loppuun mennessä. Aikaa n. 8vkoa ja tuo ohjelma kestää vain 6vkoa eli se 2vkoa voisi olla jotain kaksi kertaa rankempaa, joku loppukiri tai jotain..

Katoan tästä pukemaan, meikkaamaan yms.

From Emily with love~♥

tiistai 6. huhtikuuta 2010

so you walk around like you don't know me



Mä en voi uskoa että mä tein sen taas. Vitut, mä en osaa enää kirjoittaa tänne. Mä en pysty siihen kun luen muiden onnistumisista ja mä vain lihon. Tunnen, kun mun vatsa ja reidet löllyy kun mä kävelen ja mä vihaan sitä yli kaiken. Silti mä vain syön ja syön.

Löysin muuton yhteydessä sen Ruotsista ostamani Seventeenin mukana tulleen Look your best by back-to-school-lehtisen ja aloitan nyt vihdoin siinä olevan kuuden viikon ohjelman. Viikko 1 näyttää tältä:

TI: rest
KE: cardio & butt
TO: rest
PE: cardio & legs
LA: rest
SU: cardio


Siitä huolimatta, että tänään on tiistai mä menen lenkille koska en eilen mennyt, ja muutenkin teen joka päivä(lauantaita lukuunottamatta) lisäksi vähintään 100 vatsalihasta.

Kirjoitan illalla lenkin jälkeen mun kuulumisistani paremmin, sen sanon että en tiedä tekeekö mieli nauraa vai itkeä ja se on jokapäiväistä nykyään.

Hugs, emily.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Things that I've never meant to say I told you


Kelvoton kirjoitti...

Elossa vielä? <3

Tulin koulun jälkeen lukemaan kommentteja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ja tuo todellakin herätti mut. Niin, olenko mä elossa? Taidanpa olla.
Oliko ikävä? Ryömin hiljalleen takaisin rakkaaseen blogimaailmaani karkuun kaikkea pahaa.

Tänään oli terveystarkastus, i hate it. 160cm, 59.6kg. " Oot siis normaalipainoinen! :)" Lihava ja lyhyt, sitä mä olen. Tästä päivästä, 22.3, aina kesäkuuhun asti tauotonta laihduttamista. 5kiloa kuukaudessa. Ei riitä, mutta realistic enough.

Jätän tämän tähän koska netti vittuilee mulle pahemman kerran.. Yritän kirjoittaa huomenna taas normaalisti.

Tsemii ja haleja kaikille!

lauantai 27. helmikuuta 2010

Today's allies becomes tomorrow's foes


Mitä pidätte uudesta bannerista?

Kyllästyin vanhaan banneriin ja päätin tehdä uuden. Samalla, yksinkertaisella linjalla pysytään mutta tajusin vihdoin vaihtaa kuvan puolta, thank god.

Tämä päivä on mennyt ihan hyvin hyväksyttävästi, ainakin tähän asti. Kaloritotal on vaikea arvioida, ja suoraansanottuna en edes halua miettiä kaloreita. Ensi viikolla sitten.
Tällä hetkellä mua ahdistaa mun olematon itsekuri aivan suunnattomasti. Ei tarvitse edes katsoa peiliin, kun tuntee olevansa lihava, ällöttävä possu. Sitähän mä todellakin olen, mä en todellakaan jaksa tätä olomuotoani enää. Täytyy tehdä jotakin, ja lomalla on hyvä aloittaa.

Mä lupasin vuoden ensimmäisessä postauksessa, että mä parannan tapani tänä vuonna. Mä lupasin kirjoittaa enemmän ja oikeasti päästä tavoitteeseeni, johon olen kaksi vuotta pyrkinyt. Silloin mä lupasin sen, mutta vasta nyt musta tuntuu siltä että mä teen sen. Mä näytän kaikille että mä pystyn siihen, musta tulee laiha ja kaunis.

Joudun jättämään tämänkin postauksen lyhyeksi, koska ei ole mitään kirjoitettavaa kun laihduttamisesta ei ole tullut mitään. Huomenna tulee viimeinen tämäntyylinen postaus, maanantaina aamupaino ja muuta, uusi alku joka onnistuu.

Tsemppiä teille ihanat, rakastan teitä!

perjantai 26. helmikuuta 2010

As long as you stand by my side




En mä osaa pitää lupauksiani vieläkään. Sitäkin täytyy harjoitella.

Tänään alkaa hiihtoloma. Mä olen ollut viimeiset kolme päivää poissa koulusta kuumeen takia, ja sekin on osasyy kirjoittamattomuuteen. Oon enimmäkseen nukkunut ja lukenut, koska ei ole tehnyt mieli tuijottaa tietokoneen näyttöä.

Tänä aikana, kun en ole aktiivisesti kirjoitellut, mä olen syönyt enemmän kuin ikinä. En ole ajatellut yhtään, mä olen vain syönyt ja juuri nyt katumus on todella suuri, ja silti tekee mieli mennä syömään jotain ><. Mä yritän keksiä jotain sijaistoimintoja koko ajan, nytkin tämän postauksen kirjoittaminen on yksi niistä. Hiihtolomasta koulun loppumiseen mun täytyy laihtua vähintään 10kg eikä yhtään vähempää koska olisi jo aikakin päästä takaisin siihen mihin vuosi sitten olin päässyt. Mulla on nyt niin ä l l ö t t ä v ä olo enkä todellakaan jaksa kirjoittaa joten taidan mennä nukkumaan tai lukemaan tai jotain. Lupaan kirjoittaa lisää joko illalla tai huomenna, ja mä oikeasti kirjoitan, nyt kun pääsin taas vauhtiin. Tästä nyt tuli taas tälläinen moi-olen-elossa-postaus mutta parempi se on kuin ei mitään, ne?

Tsemiä kaikille teille
♥~ ja ihanaa kiitos uudelle lukijalle ♥!

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

I feel so absurd in this life



Mä en vain yksinkertaisesti osaa.
En keksinyt mitään kirjoitettavaa pitkään aikaan, en edes avannut blogiani tai lukenut postauksianne. Nyt onkin kauhea urakka odottamassa..
Niin, anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Emily herää jälleen eloon tänään.

Tässä ajassa, kun olen ollut kirjoittamatta, on tapahtunut niin paljon asioita, etten saa niitä mahtumaan yhteen postaukseen enkä halua edes kertoa kaikkia niitä. Kerron kuitenkin tärkeimmät asiat..

1st Kuten tiedätte, ei ole postausta jossa en puhuisi Tytöstä. Hän on nyt.. tavallaan poissa. Ei, ei kuollut mutta kaukana täältä. Toisella paikkakunnalla. Monta kuukautta erossa, pari viikonloppua jolloin hän on täällä ja siinä se sitten onkin. Hän ei edes puhu kauheasti mulle, muille kyllä. Ei se haittaa, en itsekään ole kauheasti puhunut. Mutta nyt huvittaisi kun vihdoin olen päässyt epätoivoisen ihastukseni yli.. yay..

2st Huomenna alkaa vihdoinkin viimeinen jakso peruskoulua. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen. Se tarkoittaa sitä, että jos aijon olla laiha peruskoulun loppuessa, mulla on vain muutama hassu kuukausi aikaa, joten oli jo aikakin palata blogimaailmaan ja esim. prettythin.comiin ...

3rd Teen huomenna pidemmän postauksen koska nyt mulle tulee kiire siskoni takia; se tunkee mun koneelle, vaikka omistaa ihan omankin.

Tsemppiä teille kaikille, palaillaan