I’m a lightweight, better be careful what you say

Viime viikolla A kertoi toivovansa salaa mun pitävän välivuoden valmistumisen jälkeen. Silloin mä sanoin, etten halua koska en pysty jäämään tänne hetkeksikään. Nyt, kun olen katsellut elämääni kuin ulkopuolisena lähes viikon, olen päättänyt jäädä tänne vuodeksi parantumaan tai ainakin yrittämään.

A on täysin tietämätön siitä, mitä oon taas itselleni tehnyt. En löydä sanoja, kun yritän kertoa hänelle. En halua tuottaa pettymystä; mulla meni niin hyvin. Mä en vain osaa pukea sanoihin sitä, miten vitun paljon mä vihaan itseäni juuri nyt. Mä en osaa mitään, en pidä mistään mitä teen. Luokassani olen varmasti lahjattomin enkä tule ikinä pääsemään kouluun, johon haluan. Laihduttamisessakin olen epäonnistunut monen monta vuotta, itsetuhoisuutenikaan ei ikinä vie mihinkään. Mä en ole hyvä vittu yhtään missään, enkä mä tiedä mitä mä tekisin.Mä en tiedä ketään, kenelle puhua koska mä pelkään, että kyllästytän heidätkin ja sitten ne lähtee ja jään taas yksin. Mä en halua olla yksin, koska kun mä olen yksin mä teen kaikkea pahaa...

Say something I'm giving up on you

Sä lupasit mulle... et sä kai enää ees muista sitä....

 Ei enää sairaalareissuja, sä sanoit.

"Sä et voi auttaa kaikkia", A sanoi mutta mä en kuunnellut.

Mä yritän auttaa kaikkia ja mä rikon itseni yrittäessäni.

And then I found out how hard it is to really change

trigger warning? 

Tuli sitten käytyä paikattavana terveyskeskuksessa.

Heräsin aamulla reisi veressä edellisen illan kohtauksen jäljiltä,
kävin suihkussa ja purin huulta etten huutaisi lujaa. Viilloista syvin päätti alkaa vuotaa uudelleen verta. Tuhahdin, katselin millaista vahinkoa sain aikaan ja ihmettelin, sillä en muistanut painaneeni terää alas kovinkaan paljoa....Verentuloa en ensimmäistä kertaa ikinä saanut loppumaan itse vaan piti odottaa, että kaikki muut lähtevät töihin/kouluun ja lähdin sitten puoliksi vittuuntuneena, puoliksi häpeissäni katsomaan, mitä hoitajat sanoo.

vaikka salaa olin iloinen, mä tein sen, mä vittu tein sen.

Kouluun menin kaiken tuon säätämisen takia neljä tuntia myöhässä mutta jaksoin ihme kyllä olla loppuun asti. Ei mulla ole aikaa korvata mitään nyt, kun en jaksaisi tehdä pakollisiakaan töitä ja istua noilla tunneilla... Jos sanon A:lle, hän haluaa vain nostaa lääkitystä. Lisää pahoinvointia, vittu jee. Taas on sellanen fiilis kuin viime keväänä, mä voisin vain nukkua elämäni ohi eikä tuntuisi missään. Antakaa mun olla.

Show us your story

Oon jo pidemmän aikaa halunnut tehä tämän ''tell us your story''-jutun, joka pyörii w♥i:ssä ja tumblrissa jo vaikka kuinka monetta vuotta... itelleni ehkä enemmänkin sitä varten, että tajuaisin mitä oon mennyt tekemään.

(ei, noita kaikkia arpia jotka tohon on merkitty niin ei näe enää ellei tiedä, että ne on siinä...)

Täältä löytyy tyhjä pohja tälle jos haluatte tehdä.

And did you call me last night just 'cause you couldn't get laid?

Tänään olin vahingossa koko päivän kotona. Ei ollut tarkoitus, siirsin vain kouluun menemistä jatkuvasti parilla tunnilla enkä lopuksi mennyt sitten ollenkaan.
Sen sijaan join kymmenen mukillista teetä, harkitsin kaikenlaista pahaa, unohdin taas ottaa lääkkeet ja katsoin monta jaksoa Skinsiä.

Ja mä mietin, kuinka voisin vaihtaa viiltelyn alkoholiin, kuinka paljon parempaa se olisi.
Mutta sitten tajusin, kuinka paljon halvempaa on laittaa rahaa laastareihin ja desinfiointiaineisiin kuin siihen määrään alkoholia, mitä tämän ahdistuksen puuduttaminen vaatisi.

Söin ensimmäisen ja ainoan ateriani kahdeksalta illalla enkä tiedä menenkö huomennakaan kouluun.
Pakko kai se on, opinnäytetyö pitäisi saada valmiiksi, rästikokeet kummittelee vielä viime keväältä ja kirjoituksetkin on ihan kohta... Jos selviän tästä keväästä, mä lähden vuodeksi ihan minne vain ikinä haluan.

same hell different devils

  

Olisi pitänyt kuunnella, kun mulle sanottiin ettei kannata alottaa "venloja" (=venlaflaxin whatever). 

Unohdat ottaa yhtenä päivänä, heräät seuraavana ja oot varma että 
k u o l e t niihin vierotusoireisiin.
Ei jumalauta...

Sen pillerin naamaan heittäminenkään ei oo ihmeparannus, siinä menee tunteja vaikuttaa ja mua oksettaa, pyörryttää, vituttaa, väsyttää........

Hyvä minä.
Ehkä tästä opitaan...

but you don't know what it's like to wake up in the middle of the night, scaring the thought of kissing razors

re
   lap
        se.

Huomenna A. En halua mennä sinne, oon
pettymys,
epäonnistuja,
huono ihminen.