my problem's tied in numbers that leave when i gag and heave

Kai mä kehtaan sen myöntää - mä tein tänään jotain sellaista mitä en ole tahallani tehnyt oikeastaan vuosiin.
Söin työharjoittelupaikassa lounaaksi sosekeittoa ja jälkiruokana ollutta omena-appelsiini-jogurtti-seosta ja heti sen jälkeen ahdistus hipoi pilviä ja mä en tiennyt mitä tehdä. Muutaman päivän mua on jo vaivannut pelko siitä, kuinka oon lihonut lukulomalla lähteneet kilot takaisin...
No, mun piti joka tapauksessa käydä ruokatunnilla kotona hakemassa tavaroita joten viitisen minuuttia syömisen jälkeen löysin itseni kylpyhuoneen lattialta sormet kurkussa, yritin kerta toisensa jälkeen kunnes onnistuin; krapulassa tähän verrattuna lasten leikkiä. Hetken vollotettuani mä nousin, silmät punaisina, lievästi tärisevänä, harjasin hampaat ja lähdin takaisin töihin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Matkalla takaisin mä päätin, että tuohon tilanteeseen ei saa joutua enää ikinä. Alle 1000 kaloria päivässä ja treenit päälle, täältä tullaan. Valmistujaisissa mä olen kaunis. Musta tulee keiju ja kaikkia vituttaa kun mä pystyin siihen ja ne ei uskoneet.

tell me something sweet to get me by

21 päivää viiltämättä.
sanon 21 päivää mielummin kuin "kolme viikkoa".
kuulostaa pidemmältä ajalta, saa mut tuntemaan oloni onnistuneemmaksi.
menisikö vielä edes viikko, ehkä kaksi?
en tiedä tuleeko shortsiton kesä vai kestääkö näitä esitellä...

ps. mäkin välitän, vaikken sanoisikaan sitä.
vaikkei puhuttais viikkoihin, mä välitän.
ettäs tiedät.

you brought me back to life

(c) emily, like you care.

mä heräsin tänään semi onnellisena. ulkona on kaunis ilma, musiikki on parasta, 

kahvi menee taas alas ja arvet paranee. 

9 päivää kuivilla. 11 päivää ilman sun tyhmää virnettäs. 

viikon sisällä kolme ihmistä on sanonut mua söpöksi ja mulla on hymy liimattuna kasvoille.

haleja, emily.

Now that I'm thinking sober don't you try to get no closer

Mä oon laihtunut kolme kiloa lukulomalla koska mä en ehdi syödä ja mun parantumisinto valuu viemäristä alas. Mä en halua edes parantua enää, mun itsetuhoisuus on kaikki mitä mulla on enkä mä halua päästää siitä irti. Kehenkään muuhun ei luoteta; kaikki lähtee lopulta.

Eilen mä pyörin sängyssä ja mietin, miltä susta tuntuisi jos mä olisin kuollut. Olisitko helpottunut? Surisitko? Kaipaisitko? Et ehkä, mutta mä ymmärrän kyllä.
En mäkään kaipaisi mua.

Please wrap your drunken arms around me and I'll let you call me yours tonight

Rikoin baarissa taskupeilini palasiksi ja punaiset viivat seurasivat.
Sukkikset joutaa roskiin -
mä en tiennyt peilinpalasten olevan niin teräviä.

Sitä ennen päässä huusi monta ääntä päällekkäin ja mä en jaksanut taistella.
Mä olen tyhmä.
Vitun idiootti.
Naurettavan naiivi.
Mitä helvettiä,
onko jollain vielä muka jotain väliä?

And now we think we're ugly

"Tässä on pari kiloa ylimääräistä", sanoo äiti nipistäessään olematonta vatsaansa.
"Perunaa saa syödä paljon, siinä on vain pari pistettä", äiti sivistää 7-vuotiasta tytärtään liityttyään juuri Painonvartijoihin.
"Kauheeta, kun ei oo liikkunut koko päivänä", se valittaa siivottuaan koko talon ja juotuaan vain kahvia.
"Töissä sanottiin, että mä oon laihtunut, mutta en tiedä kun en oo käynyt vaa'alla", nainen toteaa töistä tultuaan ja näyttäessään samalta kuin ennenkin. "yhtä iso mä vieläkin olen", se jatkaa pian.
"Jos syö roskaruokaa niin näyttää pian tuolta", se sanoo osoittaessaan kaupungilla isompaa, tyttärensä ikäistä lasta.

Mä oon aina pienenä ollut tyytyväinen kroppaani, oon ollut laiha, blondi ja mulla oli nätti hymy.
Murrosikä on ihan toinen juttu, mä taistelin sen kanssa, että kasvoin nopeammin kuin kaverini, mulla ei ollut ketään, kelle puhua. Vartalo keräsi rasvaa mitä kummallisimpiin paikkoihin, mun ennen niin laihat reidet paisuivat ja pian itkin kylppärissä jenkkakahvojani. Pari vuotta myöhemmin taistelin myös vanhempieni riitelyn, isovanhemman kuoleman, yläasteen alkamisen ja seksuaalisuuteni kanssa. Kaikki tuo johti itsetuhoisuuden alkamiseen ja siitä on seitsemän vuotta. Seitsemän vitun pitkää vuotta.

Mä tajuan nyt kasvaneeni ihan liian nopeasti ja koska kaikki opitaan vanhemmilta mä opin, että koskaan en ole laiha, koskaan en ole tarpeeksi hyvä ja laihduttaminen kuuluu normaaliin elämään. Sitä vain tehdään, vaihdetaan maitotuotteet rasvattomiin ja syödään herkkuja kerran, kaksi kuukaudessa. Niin mut kasvatettiin, vaikka olen varma ettei äitini tarkoittanut sitä. Mallioppiminen on vain yksi vahvimmista oppimisen muodoista ja minä, 7-10-vuotias tyttö, satuin vain olemaan siinä vieressä, katsomassa, oppimassa. Ja täällä mä olen, kohta 20-vuotias tyttö, vihaamassa ja satuttamassa itseään.

another day, another battle in your honor and I'm branded black and blue

A on toisenkin kuukauden sairaslomalla,
ja jotenkin sain sen aamulla puhelimessa vakuutettua ettei sen tarvitse olla musta huolissaan.
Jos se olisi ollut huolissaan, se olisi
a) lähettänyt mut osastolle
b) laittanut mut puhumaan H:lle (miespuolinen hoitaja nupolla) tai
c) siirtänyt mut aikuispsykiatrian polille.
En jaksa enää alottaa uudestaan alusta kenenkään kanssa,
joten mun piti vakuuttaa se,
piti saada se uskomaan että mä pärjään täällä kuukauden verran.

Ehkä eniten mua pelottaa, että jos tulee tilanne jossa en enää pärjää yksin eikä A ole palannut sairaslomaltaan,
mitä mä teen?
Mä lupasin soittaa akuutille jos jotain tapahtuu,
mutta mä tiedän,
mä tiedän
etten mä uskalla.

Ehkä se on se viimeinen niitti sitten,
ehkä mä silloin viimein lähden täältä pois.