... and a happy new year

Lupasin kirjoittaa, ja kappas, vuoden viimeisenä päivänä kyllä pidän lupaukseni.

Eilen yksi ärsyttävä asia muistutti olemassaolollaan. Arvaattekin jo varmaan.
Inhoaninhoaninhoan! Keho kerää nestettä ja näytän entistä lihavammalta.
Ainiin, aamupaino: 58kg.
Oon aika tyytyväinen, koska odotin sen olevan taas ~60kg menkkojenkin takia.
Nyt kun vielä tietäisi paljonko oikeasti painan.

En ehdi kirjoittaa paljoa koska ollaan lähdössä iskän luo ja sen jälkeen menen kavereiden kanssa jonnekin. Jos nyt pikakelauksena miettii tätä päivää niin oon jo ehtinyt käydä harkoissa pyörällä ja kaloreita on kertynyt ~800.

Mua jännitää ihan kauheasti, koska huomenna on mun uusi alku. Toisaalta on myös ihana tunne, kun saa aloittaa taas alusta, ja nyt on sellainen fiilis että tästä tulee jotain.
Vaikkei mistään muusta asiasta mun elämässä tuukkaan...

Nyt joudun lopettamaan ja toivotan kaikille teille ihanille lukijoille

hyvää ja parempaa uutta vuotta 2010 ♥

“Are you okay now?”

Onko nyt se paljon puhuttu huominen?
Taitaa olla, tiistai 29.12.

Ihan aluksi mä haluan pyytää anteeksi noita kahta edellistä postausta, jotka ei varmasti ole mitenkään järkeviä tai mitään, ne vain on tunteiden purkamista, vieläpä suurimmalta osalta englanniksi, koska tuntuu että suomeksi en saa samaa asiaa sanottua.

Toivottavasti teidän joulut meni mukavasti, vaikka ruokaa saatettiinkin tuoda eteen jatkuvasti kuten mulla. Oon varma, että lihoin jouluna ja nyt siis painan varmasti jos sen 60 kiloa. Läskiahdistus on suuri, mutta huomenna alkaa laskeutuminen 'normaalirutiineihin' 010110 varten. Mutsi menee töihin huomenna joten ollaan siskon kanssa kahdestaan kotona ja saadaan syödä mitä huvittaa. Mä en aijo syödä kuin leivän tai sellaisen kuppikeittojutun, koska söin tänäänkin ihan liikaa.. Epäonnistuja kun oon.

Kun tultiin Ruotsista 26. päivä, isä soitti mutsille ja pyysi meitä sinne syömään. Oltiin kaikki aivan ihmeissä, koska vastahan ennen meidän Ruotsiin lähtöä isä oli toivottanut mulle ja siskolle hyvää loppuelämää. Mielialanvaihtelut kertoo sitä ettei se halua olla yksin, ei se luultavasti ole muuttunut. Well, who knows.

Btw, olin tänään puhumassa sille sossutyypille. Tavallaan vapauttavaa puhua jollekin tästä taas, kun en ole jaksanut käydä kuraattorin luona. Sovittiin uusi tapaaminen helmikuuhun, ja silloin katotaan onko mun ns. asiakkuutta syytä jatkaa vai ei. Mä kun en sitä vielä osannut sanoa, tai itseasiassa halusin sanoa että en halua että se lopetetaan vielä mutten viitsinyt, ehhe ...

En keksi mitään sanottavaa, asiat Tytön suhteen ovat tuollalailla kun kaksi edellistä postausta antavat olettaa, ehkä vähän paremmassa jamassa ovat olleet tänään mutta anyways. Ollaan sentään puhuttu.
En tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran, mä en halua luvata enää mitään turhaa.
Voi olla että huomenna, voi olla että vasta ensivuoden puolella.
Josko kuitenkin pyrkisin kirjoittamaan ylihuomenna, 31. päivä?

Siinätapauksessa hyvää loppuvuotta 2009 kaikille ihanille lukijoille! ♥
Ilman teitä ei olisi muakaan *hali*

“Are you okay now?”
“It’s still impossible”
Because things will end this way
It’d be great if we could smile tomorrow too,
It’s heart-breaking, painful,
We don’t know when we’re going to d i e

you make me draw those stupid little hearts

We who seemed so normal on film say
“Those times were great, weren’t they?”
and commit lovers suicide with gentle p o i s o n
while smiling miserably,
The tears overflowed
Sorry. Don’t you hurt again baby.

Next time if I try to create a piece
it’d be nice to make it h a p p y,
include love after the end roll
so I won’t forget
-You’re my treasure!
All right. Unshaken again baby..

Jälleen kerran mä olen polvillani, itken, anelen anteeksiantoa.
Haluaisin todella kovasti kirjoittaa teille pitkän postauksen,
kertoa mun joulusta ja kaikesta muustakin,
mutta mulla ei ole voimia siihen.
Ahdistaa, oon l i h a v a, tarkoitan sitä.
Sydän särkyy hetki hetkeltä enemmän.
Mä haluan olla vahva - mutta en osaa.
Yksi sana, yksi lupaus: huomenna.


Sun pitäisi aina hymyillä tuolla tavalla, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..

I'm always on my knees for you..

i just want it to hurt, wanna hear her saying
'i hate you'
so i can fall asleep and never wake up again ...
don't wanna live in fog,
not knowing what she thinks about me
kill me, plz..

aamulla saattaa tulla jotain järkevää tekstiä.
sattuu.
a n t e e k s i.

Oh I can't breathe thinking of your smile

♪: the GazettE - Cassis

Oon totaalisesti hajalla, mä en kestä enää.
En jaksa enää itseinhoa, rakkautta, epäonnistumisia enkä mitään muutakaan.
Haluan vain olla, tuijottaa seinää ja kuunnella musiikkia. Olla yksin.
Lakata olemasta. Anteeksi.

Joululomatavoitteena on löytää kadonnut itsekuri ja unohtaa yksi tietty henkilö. Taitaa olla liikaa vaadittu, mutta aina täytyy kokeilla, ne? 01.01.10 alkaa taistelu läskejä vastaan vol. 654135.

Me lähdetään jouluksi Ruotsiin, pois täältä. Onneksi se auttaa osaltaan unohtamaan Tytön. Eilen tuli liikaa muistoja jotka nyt haluan vain unohtaa. Multa on siis turha odotella postauksia 22.-26. joulukuuta, koska mä olen silloin onnellisesti isovanhempien luona viettämässä joulua, ensimmäistä iloista joulua kahteen vuoteen. En anna rakkaushuolien pilata mun joulua, jota vanhempien riitely on pilannut viimeiset kaksi vuotta. Jos Tyttö päättää, että ei ota muhun mitään yhteyttä, en mäkään siihen. Se osoittaa sen mitä jo tiedänkin; en kelpaa hänelle. Lihava ja ruma, antaa olla. Ampukaa mut niin en häiritse ketään enää..

Isä toivotti tänään mulle ja siskolle hyvää loppuelämää, ja mä olen itkenyt siitä asti. Mä tiedän, että se on sairas, mutta se ei lohduta yhtään. Voisi vähän miettiä. Oon silti sitä mieltä, että vaikka vanhemmat eroaakin, isä on yhä mun isä. Mulla on oikeus tavata sitä, ja haluan että se on sellainen kun se on ollut kun olin pieni, tai sellainen kun se on ollut kun ollaan vierailtu siellä siskon kanssa tämän asumuseron aikana. Kaikki oli hyvin, mutta nyt ei mikään ole hyvin.

Mulla on tapaaminen sossun kanssa tästä avioerojutusta taas 29. päivä. Toivottavasti en odota tältä tapaamiselta liikaa, silti mä tavallaan pidän tälle naiselle puhumisesta.. Se ei oo ahdistavaa niinkuin ne psykakäynnit oli, joissa kävin lähes kaksi vuotta tuloksetta, kunnes kuukausi sitten ilmoitin että varaan ajan jos tuntuu taas siltä.
Niin, sillon kun kaikki oli hyvin, vaikka mikään ei oikeasti ollut.

Postaan huomenna uudestaan, ja seuraavan kerran joskus kotiin palaamisen jälkeen.
Lopuksi pyydän anteeksi postailutahdin hitautta ja kommentteihin vastaamattomuutta. Ei ole ollut voimia sellaiseen, ja oon ylpee itestäni kun sain aikaiseksi tulla kirjoittamaan nyt.

Toivottavasti teillä menee hyvin, mä kommentoin vielä teille takaisin nyt ja josko sitten nukahtaisi viimein. Love you, Emily♥

ps. ''kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa''

they say it's over and I'm fine again

Oon menettänyt mun kirjoitustaidon. En vaan enää saa aikaan mitään luettavaa tekstiä.
Toinen syy hiljaiseloon on ollut viha omaa olemassaoloa kohtaan, enkä todellakaan halua tulla tääne vain angstaamaan siitä, kuinka en haluaisi elää tmv. Omasta kokemuksesta tiedän, että mun angstauksiani ei kauaa jaksa kuunnella, ehe.

Aloitin tänään taas kerran 'alusta'. Vielä eilen söin B&J's jäätelöpaketin yksin, koska halusin todellakin suklaajäätelöä angstiin. Säälittävää, tiedän. Se vaan tuntuu jotenkin auttavan.

Tänään koulustressi painaa päälle, aijon kerrankin panostaa kokeisiin lukemiseen ja läksyihin että saisin jotain muuta ajateltavaa kuin Tyttö. Tiedän, mä alotan tän taas. En vain pysty olla ilman sitä ja rakkaus on syvältä tuolta jostain. Nytkin aloin kirjoittamaan tätä postausta koska halusin jotain muuta ajateltavaa kuin eiliset viestit edellämainitun henkilön kanssa. Pilasin kaiken, nolasin itseni enkä voi enää koskaan katsoa Tyttöä silmiin, tiedän sen liiankin hyvin. Sain eilen myös päähäni, että olisi parempi unohtaa. Voisi yrittää. Tiedän vain, ettei se onnistu. Hän on se jonka puolesta vaikka kuolisin.

Tällä hetkellä kalorit liikaa ja mulla on läski olo. Päätin että en syö huomenna mitään koska jos syön, syön muutakin. Nykyään on vain helpompaa olla kokonaan syömättä kuin yrittää syödä vähän. Mulla on epäonnistujan olo.

Tsemiä kaikille teille, mä en tiedä koska postaan seuraavan kerran, ehkä huomenna, ehkä viikonloppuna. Se nähdään sitten. Love ya. ♥

you hate everything about me why do you love me ?

Päivitystahti on liian hidas ja mua ärsyttää.

En keksi mitään kirjoitettavaa, sisko itkee alakerrassa koska en auttanut sitä läksyissä. En mäkään niitä osannut. Vitut. Haluan vain teille jotain kivaa luettavaa, mutta joudun toteamaan että tästä(kin) postauksesta tulee lyhyt ja aika paska.

Muutetaan tammikuun jälkeen takaisin isän luo. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Ainiin ja ..
Liksanmaikka vihaa mua. Tiedän, oon sanonut tämän niin monta kertaa kuin mahdollista, mutta se vihaa mua ja mä sitä. Mikään ei ole oikein eikä hyvin, ja vain priimusoppilaat jotka harrastavat _yleisurheilua saavat kehuja. "Ei tolla asenteella!"

Bilsanmaikan salakavalaa bulimiavalistusta. Kovaa se selitti kuinka tahallaan oksentaminen ei ole luonnollinen refleksi, joten sen seurauksena ruokatorvi voi haljeta yms. Lopetti saarnansa kivasti.. "Kannattaa hoitaa asiat niin ettei päädy siihen että joutuu oksettamaan itseänsä!"

Asiasta sammakkoon, alkaa tuntumaan siltä, että E, M ja muut luulevat, että voivat nauraa mun muille kavereilleni ja loukata heitä niin paljon kuin heitä huvittaa, mutta kun sanoo sanankin heidän kavereistaan niin ovat aivan hiljaa ja hyvä ettei turpiin tule.

Fiilikset aivan maassa, haluan viiltää, mutta voin sanoa että viime postauksen jälkeen en sitä tehnyt vaikka niin luulin. Pari päivää sen jälkeen .. romahdus. Mä aijon vielä tehdä asialle jonka vuoksi romahdin jotain. Joskus. Ehkä viikonloppuna?

Okei, loppuun totean että syömiset ovat menneet perseelleen ja haluan pois. Tämänhetkinen fiilis on että rakkaus sucks ja lauantaina juon pään täyteen.