I've got nowhere else to go

8 DAYS CLEAN
8 DAYS CLEAN
8 DAYS CLEAN

Sen sijaan oon kontrolloinut taas syömistäni
ja deletoinut
ja voinut muuten vain pahoin
vaikka kaikkea hyvää on tapahtunut.

I've been played a fool four, three, too many times

150 mg venlaflaxinia
hypomaniaa
ahdistusta
verta
haavemaailmoja
ja kuolemantoiveita.

Huomenna penkkarit ja abiristeily,
molemmat vuotta nuorempien kanssa...
mä en kuulu sinne.
Olisi pitänyt jättää menemättä.

Mä en kuulu tänne, mullei oo ketään täällä, mä en vittu jaksa täällä. Mä haluan taas pois.

This is gospel for the fallen ones

Olin lopulta kolme päivää viiltämättä mutten uskaltanut kertoa sitä täällä heti,
nyt menossa 24 tuntia edellisestä viillosta. Hyvä minä...
Piilotan veriset vaatteet pyykkikorini pohjalle ja odotan hetkeä jolloin voin pestä ne kenenkään ihmettelemättä.

Mä näin taas unta viime yönä, sellaista, jota en olisi halunnut nähdä. Liikaa ihmisiä, joita oon yrittänyt unohtaa. Myös sä, sua mä en halua unohtaa... tai ehkä, jos mä yritän tarpeeksi kovasti, enkä puhu sulle..... ehkä sitten mä unohdan sut. Mutta miksi? En mä halua, ei mun tarvi. Sä olet ihana ja mä haluan olla täällä sua varten vaikken pysty huolehtimaan edes itsestäni. Anna mun olla siellä, kun sä tarvit. Mä kuuntelen, mä ymmärrän.
...... mutta sä et. Ehkä sun aivot toimii eri lailla kuin muiden. Ehkä sä et osaa päättää, mitä mieltä oot musta. Mutta mua tavallaan ahdistaa, kun en tiedä uskallanko puhua sulle vai en, oonko mä jotenkin vain tiellä ja ärsytänkö mä sua. On helpompi olla hiljaa.

This is the part of me that needs medication

oh god

"Joudun perumaan sun maanantain ajan, koska oon sairaslomalla maaliskuun alkuun asti. Lääkäri nosti sun venlafaxinin 150mg ja uusi reseptin. Sun täytyy olla yhteydessä akuuttipsykiatrian polille jos tulee huono olla tai ahdistaa liikaa." 

Mikä on todennäköisyys, että mä soitan akuutille ja lähden tunnin matkan päähän arvioitavaksi? Aika vitun pieni. Tästä tulee jännä kuukausi.

You should probably lose some weight 'cause we can't see your bones?

Maanantaista lähtien oon syönyt kerran päivässä eikä mun oo sillonkaan nälkä. Joko mä laihdun, kun kerrankin lopetan yrittämisen?

Oon ollut n.36 tuntia viiltämättä, mikä on aika iso harppaus siitä kahden viikon putkesta. Ei iloita vielä, jos menee neljä päivää niin sitten vasta. Mä haluan nähdä että musta on taas siihen. Tai ehkä mä haluan niitä viivoja reiteeni enemmän.

Mä en oo uskaltanut puhua ihmisille tänään itse. Siitä asti kun mä heräsin aamulla mä oon ollut varma, että kaikki vihaa mua. En uskalla puhua jos ne ei aloita. Koska mä en ehkä ole sen arvoinen.

Älkää jättäkö mua yksin ajatusteni kanssa.

"Pilaanksmä sun aamun jos näytän sulle jotai?" Mä kysyn ja sä sanot että sun aamu on jo pilalla. Mä tärisen noustessani ylös ja näytän sulle reiteni, joka sai viimeksi eilen uusia viivoja. Nostan samalla vahingossa paitaa ja sä huokaiset. "Noni", sä sanot just niinku viimeksiki ja mä istun alas ja kohautan olkiani. "Haluisiksä osastolle?" sä kysyt. "E", mä vastaan ja nypin olemattomia kynsinauhojani. "Sanoisiksä jos sä haluaisit sinne?" "Joo", mä mumisen ja mietin miksen vaan sanonut että joo, haluan osastolle. Mutta kun mä en ehdi nyt ennen kirjoituksia, ei nyt.
Ja sä sanot että sä ymmärrät mua kerta kerralta paremmin. Mä kerroin mun viikonlopusta ja sä sanot että mä olen outo. Niin mä taidan olla. Masokisti ainakin.