You see me with her, I still feel lonely

En enää edes tunnista itseäni vanhoista postauksistani. Ne eivät kuulosta minulta, en muista niitä enkä sitä tunnetta mikä minulla oli niitä kirjoittaessani.
Tänään huomasin vain jonkun lukeneen kolme vuotta vanhoja postauksiani, ja menin vain mielenkiinnosta katsomaan miksi juuri niitä oli luettu. Ja tajusin sen.

+ Äiti: "Mitä sul on tos sisäreides?" 

Emily: "... ai täs vai? Raskausarpia!" .........

vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää

Mä luulin osanneeni kertoa historian kokeessa tarpeeksi edes kasin edestä, mutta ilmeisesti olin surkea - sain vain seiska plussan. Hyväksytyn uusintaa odottaessa. Uskon myös, että reputin matikan. Sen näkee sitten.

Haluaisin vain mennä nukkumaan ja nukkua huonon päivän pois. Olen taas kotikaupungissani, paikassa, jossa minua ei kaipaa kukaan muu kuin Prinsessa. Elämä täällä on useimmiten tylsää, ja viikonloput ahdistavia sekä yleensä myös hyvin yksinäisiä. Tuntuu pahalta, kun Jeanetella on hauskempaa täällä, kuin kämpillämme. Minulla se on juuri toisinpäin.

Viime viikonlopun ahdistuskohtaus meni ohi samana päivänä, mutta portaita en pääse vieläkään alas ilman sitä tunnetta. Olen ehkä tulossa hulluksi.

Last Cupcakella on jo yhdeksäkymmentä lukijaa, kiitos kaikille! ♥ Ette tiedäkään kuinka paljon tämä minulle merkitsee.

Haleja ja voimia,

( in English here)

plastic surgery slumber party

Päivän toinen turha postaus.

Kyllästyin vanhaan banneriin ja sen kuvanmuokkausvaiheessa tapahtuneisiin virheisiin, joten tein uuden ja vaihdoin pitkästä aikaa jopa blogin värimaailmaa.

Nyt haluaisin kysyä mielipidettänne tästä.
Risuja, ruusuja? Onko ihan ruma vai onko ihan ok?

Thx in advanse !

What if I'm not so crazy?

Anteeksi tauko.
Ei ole ollut mahdollista tulla koneelle, kun olen ollut poissa kotoa.



Mä taidan olla onnellinen vain koska tiedän, että mun kuuluu olla onnellinen. Kun mä olen yksin, mä itken ja huudan. Makaan lattialla terä kädessä ja inhoan itseäni. Sama toistuu lähes joka päivä, mä en tiedä kauanko mä jaksan tätä.



Poissa ollessani lihoin, mä tiedän että lihoin. Enää noin kuukausi koulua, kuukaudessa pitäisi laihtua vähintään yhdeksän kiloa. Mun täytyy pystyä siihen, mun täytyy.



Mulla oli jo tuon viikon aikana blogimaailmaa, enkä ymmärrä miksi. Silti se on ihan hyvä asia, sillä ehkä saan taas otteen tästä blogimaailman avulla. Mä aijon kommentoida taas enemmän, kunhan vain ehdin. Iso hali kaikille ja voimia! ♥