Things that I've never meant to say I told you

Kelvoton kirjoitti...

Elossa vielä? <3

Tulin koulun jälkeen lukemaan kommentteja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ja tuo todellakin herätti mut. Niin, olenko mä elossa? Taidanpa olla.
Oliko ikävä? Ryömin hiljalleen takaisin rakkaaseen blogimaailmaani karkuun kaikkea pahaa.

Tänään oli terveystarkastus, i hate it. 160cm, 59.6kg. " Oot siis normaalipainoinen! :)" Lihava ja lyhyt, sitä mä olen. Tästä päivästä, 22.3, aina kesäkuuhun asti tauotonta laihduttamista. 5kiloa kuukaudessa. Ei riitä, mutta realistic enough.

Jätän tämän tähän koska netti vittuilee mulle pahemman kerran.. Yritän kirjoittaa huomenna taas normaalisti.

Tsemii ja haleja kaikille!

Today's allies becomes tomorrow's foes

Mitä pidätte uudesta bannerista?

Kyllästyin vanhaan banneriin ja päätin tehdä uuden. Samalla, yksinkertaisella linjalla pysytään mutta tajusin vihdoin vaihtaa kuvan puolta, thank god.

Tämä päivä on mennyt ihan hyvin hyväksyttävästi, ainakin tähän asti. Kaloritotal on vaikea arvioida, ja suoraansanottuna en edes halua miettiä kaloreita. Ensi viikolla sitten.
Tällä hetkellä mua ahdistaa mun olematon itsekuri aivan suunnattomasti. Ei tarvitse edes katsoa peiliin, kun tuntee olevansa lihava, ällöttävä possu. Sitähän mä todellakin olen, mä en todellakaan jaksa tätä olomuotoani enää. Täytyy tehdä jotakin, ja lomalla on hyvä aloittaa.

Mä lupasin vuoden ensimmäisessä postauksessa, että mä parannan tapani tänä vuonna. Mä lupasin kirjoittaa enemmän ja oikeasti päästä tavoitteeseeni, johon olen kaksi vuotta pyrkinyt. Silloin mä lupasin sen, mutta vasta nyt musta tuntuu siltä että mä teen sen. Mä näytän kaikille että mä pystyn siihen, musta tulee laiha ja kaunis.

Joudun jättämään tämänkin postauksen lyhyeksi, koska ei ole mitään kirjoitettavaa kun laihduttamisesta ei ole tullut mitään. Huomenna tulee viimeinen tämäntyylinen postaus, maanantaina aamupaino ja muuta, uusi alku joka onnistuu.

Tsemppiä teille ihanat, rakastan teitä!♥

As long as you stand by my side

En mä osaa pitää lupauksiani vieläkään. Sitäkin täytyy harjoitella.

Tänään alkaa hiihtoloma. Mä olen ollut viimeiset kolme päivää poissa koulusta kuumeen takia, ja sekin on osasyy kirjoittamattomuuteen. Oon enimmäkseen nukkunut ja lukenut, koska ei ole tehnyt mieli tuijottaa tietokoneen näyttöä.

Tänä aikana, kun en ole aktiivisesti kirjoitellut, mä olen syönyt enemmän kuin ikinä. En ole ajatellut yhtään, mä olen vain syönyt ja juuri nyt katumus on todella suuri, ja silti tekee mieli mennä syömään jotain ><. Mä yritän keksiä jotain sijaistoimintoja koko ajan, nytkin tämän postauksen kirjoittaminen on yksi niistä. Hiihtolomasta koulun loppumiseen mun täytyy laihtua vähintään 10kg eikä yhtään vähempää koska olisi jo aikakin päästä takaisin siihen mihin vuosi sitten olin päässyt. Mulla on nyt niin ä l l ö t t ä v ä olo enkä todellakaan jaksa kirjoittaa joten taidan mennä nukkumaan tai lukemaan tai jotain. Lupaan kirjoittaa lisää joko illalla tai huomenna, ja mä oikeasti kirjoitan, nyt kun pääsin taas vauhtiin. Tästä nyt tuli taas tälläinen moi-olen-elossa-postaus mutta parempi se on kuin ei mitään, ne?

Tsemiä kaikille teille ♥~ ja ihanaa kiitos uudelle lukijalle ♥!

I feel so absurd in this life

Mä en vain yksinkertaisesti osaa.
En keksinyt mitään kirjoitettavaa pitkään aikaan, en edes avannut blogiani tai lukenut postauksianne. Nyt onkin kauhea urakka odottamassa..
Niin, anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Emily herää jälleen eloon tänään.

Tässä ajassa, kun olen ollut kirjoittamatta, on tapahtunut niin paljon asioita, etten saa niitä mahtumaan yhteen postaukseen enkä halua edes kertoa kaikkia niitä. Kerron kuitenkin tärkeimmät asiat..

1st Kuten tiedätte, ei ole postausta jossa en puhuisi Tytöstä. Hän on nyt.. tavallaan poissa. Ei, ei kuollut mutta kaukana täältä. Toisella paikkakunnalla. Monta kuukautta erossa, pari viikonloppua jolloin hän on täällä ja siinä se sitten onkin. Hän ei edes puhu kauheasti mulle, muille kyllä. Ei se haittaa, en itsekään ole kauheasti puhunut. Mutta nyt huvittaisi kun vihdoin olen päässyt epätoivoisen ihastukseni yli.. yay..

2st Huomenna alkaa vihdoinkin viimeinen jakso peruskoulua. En tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen. Se tarkoittaa sitä, että jos aijon olla laiha peruskoulun loppuessa, mulla on vain muutama hassu kuukausi aikaa, joten oli jo aikakin palata blogimaailmaan ja esim. prettythin.comiin ...

3rd Teen huomenna pidemmän postauksen koska nyt mulle tulee kiire siskoni takia; se tunkee mun koneelle, vaikka omistaa ihan omankin.

Tsemppiä teille kaikille, palaillaan

Darkness and light are blinding her sight, she's not coming back

: T.O.P - To Act Like Nothing's Wrong

Jälleen kerran olen viettänyt viikonloppuni yksin, kun niin kutsutut kaverini olivat jossain yhdessä. Sen sijaan mä olin aivan yksin kotona. Mutsi oli jossain ja sisko kaverillaan yötä. Ei se niin haitannut, mä tykkään olla yksin kotona illalla, kun kukaan ei hengitä niskaan ja tunge huoneeseen varoittamatta.

Mua tsemppasi eilen aivan älyttömästi se, kun äiti sanoi että mun pitäisi liikkua enemmän. Valitin ääneen, kun vaatteeni eivät mene mulle, koska olen lihava ja äitini sanoi siihen että no sitten pitää vain liikkua enemmän. Odotin äidiltäni enemmänkin jotain " Et ole lihava"-vastausta, kuten yleensä. Tajusin että olen siis oikeastikin lihava, kun oma mutsikin siitä sanoo suoraa. Olen kauan turruttanut aivojani ajatuksella, että olen normaalipainoinen ja normaalinkokoinen muutenkin. Mutta eilen muistin taas kaiken sen mitä mä joskus olin, mitä mä esimerkiksi vuosi sitten olin. Mä olin 49-kiloinen, laihimmillani enkä ollut silloinkaan tyytyväinen. Nyt mä tekisin mitä vain painaakseni edes sen 49kg. Kun aloitin ensimmäisen blogini, mä painoin 51kg. Ja nyt mä painan melkein 60kg. Mä olen ällöttävän lihava.
Mutta kun aloin miettimään, onko mun vartalossa yhtään hyvää puolta, sain aluksi vastaukseksi 'ei', mutta myöhemmin suihkussa mä tajusin, että mun kädet eivät ole pahannäköiset, sitäpaitsi mulla on jopa lihaksia käsissä. Ei mulla muualla lihaksia näy, kun läski peittää sen alleen.

Ensi viikolla aloitan 600kcal päivässä -jutun. Se tarkoittaa sitä että aamulla vaa'alle, ja seuraavan kerran sunnuntaina. Jos syön alle 1000kcal päivässä, ja peruskulutus on jotain 1400kcal/päivä (en ole laskenut peruskulutustani uudestaan sen jälkeen kun lihoin, mutta 1400 se oli ennen) niin toivon että laihtuisin edes kilon viikossa. Ehtisin laihtua maaliskuuhun jotain viisi kiloa. Se olisi aika hyvä juttu, jos laihtuisi kuukaudessa edes viisi kiloa.
Alkuperäinen suunnitelmani sisälsi kaksi paastopäivää viikossa, mutta tiedän että ainakaan vielä mä en siihen pysty enkä halua tuntea oloani yhtään enempää luuseriksi kuin tunnen jo nyt, niin jätin ne pois. On kai viisainta syödä joka päivä kaksi kertaa, ja niiden total 600kcal. Ei pitäisi tulla nälkä, joka taas ehkäisee ahmimista.

Tuntuu että mulla loppuu aina asia kuin seinään, ja nyt kävi taas niin. Lopetan siis tähän ja postaan huomenna aamupainon yms.

Tsemiä ja haleja kaikille!

Who will shed tears, I wonder?

: Taeyang - Only Look At Me

Sanon jo nyt, että tästä ei todellakaan tule pitkä postaus.
Mulla ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa, enkä halua höpöttää turhia.
Eilenkin avasin Uusi teksti-ikkunan monta kertaa, mutta valkoinen pohja jäi valkoiseksi, en saanut aikaan mitään tekstiä, en yhtäkään lausetta tai sanaa aloittaakseni postauksen. Se otti päähän rankasti.

Sain äsken läksyt valmiiksi ja tajusin, että kerrankin kun voi olla edes vähän kerrottavaa, täytyy kirjottaa etteivät tauot veny liian pitkiksi. Silti nyt tuntuu, ettei ole sittenkään mitään asiaa. Olen pettynyt itseeni, oon läski ja epäonnistuja. Tänäänkin söin yli tuhat kaloria, vaikka alunperin suunnitelmissa oli joku 500. Koulun jälkeen tulin kotiin, söin pitsaa. Kalorit olivat n. 700. Sitten söin vielä pari palaa rieskaa, ja siinä vaiheessa tajusin että illalla itken ja angstaan itseaiheutettuja läskejäni.

Huomisesta alkaen viikko eteenpäin syön joka päivä 700kcal, seuraavalla viikolla taas 600 ja niin edelleen. Ajattelin sitten pitää yhden paastopäivän viikossa, en vain ole yhtään varma sen onnistumisesta. Jääkaappi kun tuntuu olevan liiankin hyvä ystävä kun on kotona, eikä ole muuta tekemistä. Pitäisi kai keksiä kaikkea muuta tekemistä, kuten siivoamista mutta kun se syöminen tuntuu aina hyvältä vaihtoehdolta siihen asti, kunnes ruoka on jo vatsassa ja ahmimiskierre uhkaa tulla päälle. En kuitenkaan sortunut ahmimaan vielä tänään, toivottavasti en sorrukaan. Nykyään mulla ei vain ole sellaista kontrollia, että pakottaisin itseni kuluttamaan ne kalorit jotka ahdan sisuksiini. Vielä vuosi sitten oli, riparillakin mä kulutin kaiken mitä söin, tein sen salaa kavereilta, yllytin heitä juoksemaan kanssani, se oli kaikki vain jotain leikkiä. Niinhän he luulivat. Mä tein sen kaloreiden takia.

Rakkausasiat ovat niin per seel lään kuin vain voivat, enkä jaksa edes ajatella asiaa. Pidän ajatukseni koko ajan jossain muussa, etten ajattelisi Tyttöä tai ketään muutakaan.
Mielipiteeni voi tiivistää tähän : Love sucks.

Kommenttikierroksen jälkeen menen luultavasti suihkuun ja jotain wnb-järkevää tekemään, en halua istua koneella ja tuntea oloani entistä läskimmäksi enää hetkeäkään.

Don't give up on what you want the most for what you want at the second,
Tsemii !

don't think that i can stand it, but i'll try

I'm giving up on everything
Because you messed me up
Don't know how much you
Screwed it up
You never listened
That's just too bad

Pahin epäonnistuminen pitkään aikaan. ~700 kaloria suklaasta. Olisi tullut 1070 kaloria, jos olisin syönyt itse koko suklaan, mutta syötin siitä lähes puolet kavereille. Pahinta tässä siis on se, että tuo tapahtui liikuntatunnilla.

Kirjoitan taas, mähän lupasin kirjoittaa. Oikeastaan mulla ei ole mitään kerrottavaa, mutta laittoman tylsistyneenä päätin kirjoittaa uuden postauksen vielä kun muistan.
Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja puhuin Tytölle. Normaalisti olen vain hiljaa kun hän puhuu E'n ja muiden kanssa, mutta tänään puhuin hänelle ja olen aika tyytyväinen että tein niin. Kuitenkin tiedän, ettei hänellä ole mitään tunteita mua kohtaan, mutta alan jo tottua ajatukseen ettei meistä koskaan tule mitään. Ajatus satuttaa vielä kuukausienkin päästä, tiedän sen, mutta jotenkin tästä täytyy jo jatkaa eteenpäin.

Eilisen postauksen jälkeen en todellakaan tehnyt läksyjä, mutta syynä oli se ettei niitä sittenkään ollut. Muistin väärin ja tapoin aikaa koneella. Aamulla heräsin ihmeellisen myöhään, 7:30AM normaalin 06:30AM sijaan. Silti mulla oli järkyttävä väsy, enkä herännyt kunnolla ennenkuin astuin ovesta kylmään ulkoilmaan. Menin autolla kouluun, ja kerrankin olin ajoissa. Kaikki tuntui olevan hyvin. Mulla oli jopa hauskaa luokkakaverieni kanssa, pidettiin aamunavaus ja mokattiin näyttävästi. Aamu alkoi siis aika loistavasti. Menisipä jokainen aamu noin.

Ensimmäisen tunnin, joka oli matikkaa ft. meidän über-outo sijainen, jälkeen oli liikuntaa ja hiihtoa. Minä ja E jätimme tämän siis väliin, ja thank God, meidän liikanmaikan sijainen on ihanan inhimillinen, toisinkuin oma liikanmaikkamme. Mulla ei ollut lappua tai mitään, sanoin vain että olin ollut viikonloppuna kipeänä ja mutsi ei ehtinyt kirjoittaa lappua, ja että kävelisin E'n kanssa. Hän suostui, ja menimme E'n kanssa 'lenkille'. Todellisuudessa menimme siis kauppaan, josta tuli ostettua tuota edellämainittua suklaata. Läski kun olen.

Huomenna meidän ryhmän pitäisi esitellä yksi ryhmätyö, mun pitäisi hankkia vielä kaikenlaista oheismateriaalia siihen mutta pelkään riittääkö mun aika siihen. Tänään on kuitenkin harkat ja läksytkin pitäisi tehdä.
Nyt kuitenkin häippäsen etsimään vaihto-oppilasohjelmia yms ja tekemään ehkä ne läksyt.

Tsemppiä kaikille ihanille lukijoille!

ps. kävijälaskuri näyttää jo yli 6000, kiitos! ♥