this time baby i'll be bulletproof

Olen pahoillani, että katosin varoittamatta näinkin pitkäksi aikaa. Halusin selvittää elämäntilannettani hieman ennen kuin täytän blogini lyhyillä, turhilla ja liian samankaltaisilla postauksilla.

Tyttö on palannut elämääni, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Jos asiat menisivät niinkuin toivon niiden menevän, se on tosi hyvä asia. Mutta jos (ja kun) asiat eivät mene niinkuin haluan, poltan siipeni taas kerran. She's messing with my head and my heart again.

Viime yö oli ihan hirveä, se on kaikki mitä voin sanoa. Olin jo nukkumassa, kun sain viestin yhdeltä yöllä. Sen jälkeen en kauheasti nukkunutkaan. Terä oli kaveri parin kuukauden tauon jälkeen. Tytön mukana elämääni palaavat aina arvetkin. Vihaan sitä.

Toivottavasti teillä oli hyvä juhannus! Itselläni olisi voinut olla huonompikin.

Sanokaa minkä takia kaikki täällä hajoaa

Missä olet, kun tarvitsen sinua eniten?
Tarvitsen jonkun jolle puhua, jonkun.

Perhe.
Se hajoaa taas silmieni edessä,
ja sattuu tällä kertaa vielä enemmän kuin viimeksi.

when she gave you all she had and you gave nothing in return

Ei ole ketään, ketä ikävöisin enemmän kuin Tyttöä, ei ketään muuta kenet haluaisin tavata, ketään muuta en ajattele päivittäin.

Olen yksin tänäkin viikonloppuna, ja viikollakin on välillä yksinäinen olo, ihmisten ympäröimänä. Have you ever felt alone in a crowded room?

Katsellaan viikonlopun jälkeen uudestaan, yritän saada ajatukseni kasaan ja nopeamman netin ...

where you left is a hole I keep falling in at night

Mä roikun kiinni kuin kuolemassa

Sun viimeisessä suudelmassa

Mä revin paidan, rikon kaiken

Tahdon olla hetken v a p a a

Jätän haavat, jotka annoit

Juoksen viimein pimeästä pois

... Prinsessa. Häntä ei enää ole. On vain minä ja minä itse. Molemmat löysimme jotain parempaa, minä vanhan epätoivoisen ihastukseni muodossa (tiedätte kyllä kenen), ja ihastuksena se on ilmeisesti pysyvä. Prinsessa taas.. hän ihan oikeasti löysi uuden rakkauden. 

Ehkä mut on kirottu, kirottu rakastamaan Tyttöä ikuisesti ilman vastakaikua. Olkoot niin. Ehkä mielummin olen onneton yksin, kuin suhteessa joka ei tunnu oikealta.

Ai niin, olen viime aikoina jojoillut painoni kanssa pahemmin kuin pitkään aikaan, enkä tiedä mistä se voi johtua. Liikun jopa enemmän kuin silloin kun vielä laihduin. Rasittaa. Miksei edes painonpudotus voi onnistua.

I'm so stupid, I'm so stupid, I'm so stupid in love

Viime postauksen jälkeen katsoin parhaaksi pitää pienen tauon blogista, koska minulla ja Prinsessalla oli jonkinlaista riitaa ja eron merkkejä ilmassa. Halusin saada aikaa miettiä sitä kaikkea, ja keskittyä siihen.
Sitten tulikin koeviikko ja kaikki se paska siihen päälle. Kuten tuosta voi arvata, olen ollut henkisesti aika loppuunpalanut ja sen verran väsynyt, että kirjoittaminen ei ole kiinnostanut.

Nyt kun tuo on selvitetty, haluan huutaa ja halata teitä kaikkia sataa ja yhtä lukijaa. Kiitos, kiitos, kiitos! ♥
Ajattelin kysyä teiltä, millaista postausta haluatte sadan (ja yhden) lukijan kunniaksi? Kuvapostausta en niin mielelläni tekisi, mutta jonkun muun idean lupaan toteuttaa.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille,

haleja,

A different lover is not a sin, believe capital H-I-M

Varoitus: Pelkkää valitusta ja turhaa ärtymystä purettuna tekstiin.

Isä teki sen taas.
Katsottiinpas eilen uutisia, ja nythän on Eduskuntavaalien takia sukupuolineutraali avioliitto ja yleensäkin homoseksuaalit ja heidän asiansa esillä mediassa yms.
Isälläni on samanlainen asenne kuin monella muulla tuntemallani miehellä:
Homoseksuaalisuus on sairaus, se ei ole luonnollista.

Hänen asenteensa tekee minulle mahdottomaksi sen, että tulisin ''kaapista ulos'' vanhemmilleni, ainakaan niin kauan kuin asun kotona. Isäni luultavasti heittäisi minut ulos ja tekisi perinnöttömäksi. Äitini kannasta en tiedä, kun hän on vain hiljaa kun asiasta puhutaan.

Minua turhauttaa uskomattoman paljon isäni asenne.
Välillä tuntuu siltä, kuin pettäisin vanhempani jos kertoisin heille.
Heidän tyttärensä ei ole "normaali" mutta ei, isä, vika ei ole teissä.

Can I be the only hope for you, because you're the only hope for me

It's been a while.

Olen ollut sairaana viimeiset kolme viikkoa, eikä ole ollut kauheasti intoa tulla koneelle kirjoittamaan mitään. Olen  ollut kaksi viikkoa normaalisti koulussa, ja  se on vain pahentanut asiaa. Tämän viikon taas olen ollut kotona, en mennyt kämpille ollenkaan. Sain perjantaina antibiootit yms ja nyt olo on vihdoin jotenkin siedettävä.

Aamulla kävin vaa'alla, ja odotin sitä edellistä 59 kilogrammaa siihen näyttöön, kun se päättikin näyttää 57 kilogrammaa. Mitä? Ehkä sillä kahden viikon nälkiintymisellä oli tosiaan hyötynsä.

Tulin itseasiassa vain katsomaan lukijatilastoja yms, ja huomasin samalla blogillani olevan jo 99 lukijaa! Yhtä vailla sata. Kliseisesti sanottuna, en olisi itse ikinä uskonut, että lähes sataa ihmistä tulisi koskaan kiinnostamaan juttuni. Olen hyvin kiitollinen teille, joita siis ilmeisesti kiinnostaa ♥.
Ehkä teen jotain spesiaalipostausta satasen kohdalla, who knows.
Anyways,,

kiitos ! ♥