I get so mad when I see myself in this broken mirror

Maanantai, 

aloitan jo alusta kymmenen päivän haasteen. Mokasin eilen, ja haluan parhaat mahdolliset tulokset. 

Olen miettinyt, lasketaanko vitamiiniporetabletti-juttu vedeksi? Tai siis siinähän on vettä 2dl ja sitten se tabletti. Eikä siinä tabletissa ole muuta kuin ne vitamiinit. Ei kaloreita eikä mitään. Jäisi sen jälkeen juotavaksi vain neljä lasillista vettä. En nimittäin ole veden ystävä. En pysty juomaan sitä paljoakaan päivässä, mutta haaste vaatii sitä.

Ainiin, aamupaino oli 62.2 kiloa. Täytyy tunnustaa, etten käynyt vaa'alla kun kirjoitin painavani 64 kilogrammaa. Se oli vain viimeisimmän punnituskerran tulos, ja olin itseinhossani varma, että painan edelleen sen verran.

Sitten kymmenen päivän jälkeen minun tulisi painaa 60.0 kilogrammaa. Kuulostaisi hienolta. En vain saa millään pidettyä intakea päivittäin 500 kalorissa kymmenen päivän ajan. Olen taipuvainen epäonnistumaan.

Tänään pitäisi vielä mennä kouluun, mutta tässä on vielä pari tuntia ennen sitä. Menen varmaan pelaamaan Nintendo Wiitä ja sitten suihkuun. Olen tänään juonut vain kahvia, maidolla ja sokerilla se on 80 kaloria. Ennenkuin lähden kouluun, syön vielä omenan (72 kcal) ja jogurtin (100kcal). Päivälle ei jää varaa syödä juuri mitään, mutta onneksi meillä on kotona tomaatti-basilika-keittoa. 

Ihanaa maanantaita teille kaikille ♥

I didn't eat for three days so I could be lovely

Emily on palannut. Se Emily, joka tekee mitä tahansa ollakseen laiha.

Otettiin viime viikolla paljon kuvia, ja ennen sitä olin ihan tyytyväinen mun peilikuvaan. Kerrankin. Että mä rakastin sitä tunnetta. Katsoin aamuisin peiliin, ja oikeasti hymyilin. Koska mä pidin siitä, mitä mä näin. Mä olin normaalikokoinen, tai niin mä luulin.
Sitten mä näin ne kuvat ja en voinut kuin itkeä.
Mitkä nuo valtavat reidet on? Miksi mun lantio on noin leveä?? Mitä mun käsivarsille on tapahtunut? Kuka tuo tyttö edes on??

Luin äidinkielen kurssille Stalinin lehmät. Mun on pitänyt lukea se jo kauan, ja nyt vasta sain aikaiseksi.
Tein päätöksiä. Elämäntaparemontin.
Mä en halua syödä, ennenkuin olen pudottanut painostani 14 kiloa.

24. syyskuuta. 162 cm, 64 kg.
Tänään alkaa kymmenen päivän haaste. (< click for more info)

(in English here)

would you catch me if i fell

mä haluan unohtaa. ne arvet ja sut.
sun sanat ja teot.
rikotut lupaukset ja unettomat yöt.

haluan nukahtaa. enkä herätä omaan itkuuni.
painajaisiin susta kuolemassa,
susta sen toisen kanssa, susta, vaan susta.

I can't stand another night alone in my bed

En enää tiedä mitä tehdä tai mitä ajatella.
Hengittäessä rintaan sattuu.
Särkeekö mun sydäntä vai enkö vain saa henkeä?

En tiedä mitä ajatella, en tiedä ovatko asiat hyvin vai todella huonosti

Mä tiedän vain, että mun pitäisi olla Tytön tukena nyt.
Mutta mä en uskalla lähestyä häntä enää.
En halua polttaa siipiäni enää kertaakaan.

ps. onko kukaan teidtä ihanista kuullut the butterly projectista? piirsin perhosen kaksi päivää sitten ja nimesin sen Tytöksi. En halua tappaa häntä.

mä olen vielä täällä.
halusitte tai ette.
mä hengitän vielä.

mun sydämeen sattuu.

mä olen lihonut.

ja mä haluan pois.

I'll be by your side, you know I'll take your hand

En vain osaa kirjoittaa edes viikoittain. Ehkä on parempi kirjoittaa vain, kun on oikeasti asiaa.

Toistaakseni viime postauksen sanoja, viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea. Mutta tällä kertaa kaikki se on pahaa, surullista, masentavaa. Haluaisin päästä pois omasta kehostani edes hetkeksi. En enää kestä ajatuksiani.

ps. täältä löytyy Seventeen -ohjelman skannaukset.

but darling i'd still catch a grenade for you

Viime aikoina blogiini on päätynyt lähes sata ihmistä georgialaiselta foorumilta. Pienen tutkiskelun jälkeen totesin, että topicissa oli aiheena omat kuvat yms.
Joku ihminen oli postannut siellä linkin blogiini, tähän postaukseen.
En tiedä tarkalleen mistä on kyse, mutta ei kai ole minun asiani jos joku haluaa sanoa olevansa tuon linkitetyn postauksen kuvassa.

Se siitä, olen täällä taas ! Kesätyöt vievät suuren osan ajastani, mutta yritän pitää blogin edes jotenkin hengissä.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut kaikkea. Paljon kaikkea. Asiat tuntuvat menevän oikeaan suuntaan. Tällä kertaa minä olen itse pelkuri. En ole vastannut hänen viestiinsä, enkä ottanut muutenkaan yhteyttä lauantai-illan jälkeen. Jos tuo viime tapaamisemme ajankohta ei kerro omaa tarinaansa, voin auttaa, mutta vain toteamalla olleeni suurimman osan illasta selvinpän.

Maanantaina (huomenna) aloitan uusimman Seventeen-lehden numeron mukana tulleen viiden viikon ohjelman. En ehdi saada sitä loppuun asti, ennen kuin koulu alkaa, mutta n. kolme viikkoa riittää varmasti jo jonkinlaisiin tuloksiin. Jos tällä kertaa ehtisin oikeasti skannata sen teille, joilla ei ole mahdollisuutta sitä lehteä ostaa, ja joita se ohjelma voisi kiinnostaa.

love,

me.