perjantai 31. joulukuuta 2010

The quiet scares me 'cause it screams the truth

Don't feel like writing in Finnish today so excuse me.

It's the 31th of December 2010. How odd. This day will come only once. Really odd.
I think now I should make some new years resolutions, I just don't feel like it. I just know that I want to seriously lose some weight, do better in school and try to stop cutting.

Oh, how ironic: "it's a quarter after one, I'm all alone and I need you now". Need you now just came to my mind and now I can't get it off. And it really is almost quarter after one. And I really need you now. Fuck it.
I hate this kind of moments.
And oh, today I will probably make another post too, since I don't have any plans for the night. Sad but true. And after last years fiasco I really like to just stay home and sleep the night away.
And wish for better for 2011.

I wish you all the best things for new year! ♥

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Who knows, maybe I'm the liar


Varo pitämästä ylimääräistä meteliä, älä yritäkään katsoa Sharing the Secretiä ilman kuulokkeita, älä mene alakertaan juomaan vettä, älä kuvittelekaan voivasi tehdä vatsalihasliikkeitä nyt.
Emily, vaikka sinulla on loma, vanhemmillasi ei ole. He nukkuvat jo - ole hiljempaa.

Kirottua. Inhoan hiljaisuutta. Pelkään sitä. Tänä iltana tasaisin väliajoin hiljaisuutta on rikkonut vatsani murina, ääni jota olen näiden kolmen vuoden aikana oppinut rakastamaan. Tällä hetkellä hiljaisuudessa kaikuu ainoastaan läppärin näppäimistön naputus, sekin on ärsyttävää mutta väistämätöntä, jos haluan kertoa teille jotain.
Ei mulla oikeastaan edes ole mitään asiaa. Kunhan kirjoitan, vähän niinkuin ilmoittaakseni olevani yhä elossa possuiltuani joulunpyhät ja oltuani yksin koko tähän astisen joululoman.

Huomenna herään aikaisin, treenaan 30 - 60 minuuttia, juon kahvin ja syön leivän, käyttäydyn täydellisesti. En epäonnistu, siivoan kotona, en epäonnistu. Lähden keskustaan, en syö muuta, en epäonnistu.

Aamupaino muutaman päivä sitten tasan kuusikymmentä kiloa.
Täydellisyyteen on matkaa kaksikymmentä kiloa.
Kolmasosa.

~*~*~

I hate silence, I'm afraid of it really.
Just decided to write something, to tell you I am really still alive after the horrible xmas.
Just realized something..
It's a long way to perfection, 20 kilograms.
I have to loose 1/3 of my weight.
Will I ever be able to do it?

perjantai 24. joulukuuta 2010

have yourself a merry little christmas





Vaikka joulu on älyttömän mättämisen ja itsekurin haastamisen aikaa, ainakin minulle, mä toivon hartaasti, että te kaikki osaatte ottaa rennommin nämä pari päivää. Itse lupaan ainakin yrittää.

Kai se, mitä yritän sanoa on

merry christmas to all my readers!

torstai 23. joulukuuta 2010

he kissed my lips i tasted you mouth





What the fuck do you think you're doing?
Do you seriously think that you can play with me like this?

I'm trying hard to get over you, but you just keep coming back to my life over and over again.
Please make up your clouded mind and tell what do you think.
Would make it a lot easier, thanks.

perjantai 17. joulukuuta 2010

I can't tell you what it really is, I can only tell you what it feels like





18 tuntia syömättä jonka jälkeen pieni pala kanaa ja kaksi desiä mustikkajogurttia. Ei kuulosta vielä pahalta, eihän? Mutta kun se ei jäänytkään vielä siihen; äsken söin palan pizzaa ilman, että pahemmin edes ajattelin koko asiaa. Nyt syytökset kaikuvat päässäni, enkä saa niitä hiljenemään. Ahdistaa.

Tänään aloin muistelemaan aikaa, jolloin mulla vielä oli joku/joitain johon luottaa, joille puhua ja joiden kanssa pitää hauskaa päivittäin.
Nyt ne ajat ovat ohi, ja mä olen ihan yksin tässä isossa maailmassa.
Ahdistaa.

Tänään Tytön kasvot nousivat mieleeni selkeämmin kuin ikinä, sydänraukkani jätti pari lyöntiä väliin. Haluaisin, että hän edes puhuisi minulle. Juuri nyt en tiedä, muistaako hän edes olemassaoloani.
Ahdistaa.

Pari kuukautta sitten löysin hänen galleriablogistaan lyriikoita biisistä, jota en haluaisi ikinä kuulla. Tänään kuitenkin kuuntelin biisin vielä kerran. Miksei hän itse tee, niinkuin sanoissa sanotaan? Ei hän enää edes moikkaa.

Sä olit kiva se oli saatava kokea
Mut siit on vuosi aikaa nyt saatana lopeta
Kun mä en haluu et sä suret enää yhtään
Mä oon vapaa mies ja voin tehä mitä lystää
Sun pitäs jatkaa
Sun pitäs koittaa ees
Mut se ei tarkota ettei voitas moikkaa ees
Siit on vuos ja sä vielä itket mun perään
Mä pyydän pliis älä rakasta mua enää

Se sattu, muttei auta unohtamaan. Mä en vaan voi sille mitään, että mä todellakin rakastan sitä tyttöä, halusi se sitä tai ei.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Underneath the scars a life so young, but the wounds can heal on anyone


Sata ja yksi päivää.
Tänään olin kuitenkin vain epäonnistuja, olen aina liian iso.

Uusimmat arvet ovat kaksi viikkoa vanhoja.

maanantai 6. joulukuuta 2010