Keep your sadness alive, don't you know that misery loves company

Jo kaksi ihmistä on antanut minulle tämän palkinnon, Abbey ja Ainur.

Iso kiitos ♥

Ideana on siis kertoa itsestään seitsemän asiaa, ja sen jälkeen antaa palkinto eteenpäin.

1. Kärsin astrafobiasta, eli pelkään ukkosta ja salamointia luonnottoman paljon. Se vaikeuttaa elämääni kesäisin ja huomasin sen vasta kaksi vuotta sitten.

2. Minulla on ollut elämäni aikana yksi poikaystävä, kolme miespuolista ihastusta, kolme tyttöystävää ja yhtä monta naispuolista ihastusta.

3. Aikuisena haluaisin työskennellä ulkomailla ( "Tänä yönä vihdoin sä pääset pois tästä paskamaasta, täällä miehet tappaa toisiaan. Ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos niin ei ois, tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa - koita unohtaa. " - Vilkkumaa) 

4. Haluaisin osata lukea ihmisten ajatuksia vain, että tietäisin uskallanko puhua heille vai en ja tietääkseni luulevatko he minua pojaksi vai tytöksi (T___T)

5. Ihonhoito on pakkomielteeni. Ihailen aasialaisten ihonhoitometodeja, en voi ikinä mennä nukkumaan pesemättä meikkejäni ja arvostelen mielessäni ystävieni ihonhoitotapoja.... 

6. Olen viimeisen kolmen kuukauden aikana juonut kerran alkoholia, ja koen sen kerran virheeksi. Olin onnistunut jo unohtamaan miten ihana se olo on, ja nyt kaipaan sitä koko ajan.

7. En voisi elää ilman musiikkia, blogiani ja minulle tärkeitä ihmisiä.

Tämä on ollut jo hyvin monella, mutta laitan eteenpäin ainakin Kuiskaukselle ja Black Coffeelle.

You see me with her, I still feel lonely

En enää edes tunnista itseäni vanhoista postauksistani. Ne eivät kuulosta minulta, en muista niitä enkä sitä tunnetta mikä minulla oli niitä kirjoittaessani.
Tänään huomasin vain jonkun lukeneen kolme vuotta vanhoja postauksiani, ja menin vain mielenkiinnosta katsomaan miksi juuri niitä oli luettu. Ja tajusin sen.

+ Äiti: "Mitä sul on tos sisäreides?" 

Emily: "... ai täs vai? Raskausarpia!" .........

hullu, vain hullu kohtaloaan pakenee

So sorry.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon pahaa. Ehkä se ei tunnu kauhealta, kun sen sanon, mutta minulle se on pitkä loikka taaksepäin.

vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää

Mä luulin osanneeni kertoa historian kokeessa tarpeeksi edes kasin edestä, mutta ilmeisesti olin surkea - sain vain seiska plussan. Hyväksytyn uusintaa odottaessa. Uskon myös, että reputin matikan. Sen näkee sitten.

Haluaisin vain mennä nukkumaan ja nukkua huonon päivän pois. Olen taas kotikaupungissani, paikassa, jossa minua ei kaipaa kukaan muu kuin Prinsessa. Elämä täällä on useimmiten tylsää, ja viikonloput ahdistavia sekä yleensä myös hyvin yksinäisiä. Tuntuu pahalta, kun Jeanetella on hauskempaa täällä, kuin kämpillämme. Minulla se on juuri toisinpäin.

Viime viikonlopun ahdistuskohtaus meni ohi samana päivänä, mutta portaita en pääse vieläkään alas ilman sitä tunnetta. Olen ehkä tulossa hulluksi.

Last Cupcakella on jo yhdeksäkymmentä lukijaa, kiitos kaikille! ♥ Ette tiedäkään kuinka paljon tämä minulle merkitsee.

Haleja ja voimia,

( in English here)

Sometimes I think I'm going crazy

Minun ei pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta nyt oli aivan pakko - ahdistustaso on pilvissä ja purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Miksi?
Koska en pääse huoneestani pois.
Ikävä kyllä luit aivan oikein. Huoneeseeni pääsee portaita pitkin, ja juuri nyt en uskalla mennä niitä alas.
En edes tiedä miksi, ihan kuin jalkani eivät tottelisi. Pelkään, että putoan jos edes yritän.
En ymmärrä, olen peloissani.

 Onko minussa jotain vialla?

// edit. Pääsin alas asti, mutta joka kerta tulee sama ongelma. Just a little bit insane.

I want you to notice when I'm not around

Hämmentävintä on nähdä, että ihmiset Italiasta, Saksasta ja Briteistä löytävät tiensä blogiini, josta eivät lopulta ymmärrä paljoakaan. Kääntöohjelmat voivat auttaa, ja kiitän niitä olemassaolostaan vaikka ovatkin aika epätarkkoja.

Oikeastaan mä tulin vain ilmoittamaan, etten ehdi luultavastikaan kirjoittaa nyt viikonloppuna tai alkuviikostakaan kauheasti postauksia, sillä koeviikko alkaa maanantaina tuskallisesti historian kokeella.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille,

ps. For all the foreign people that somehow find their way to my blog:  I decided to make a page to my blog, that includes some translations of my posts when I feel like it. I did that so the main page of the blog won't look so messy with the translations. (link: EMILY WHINES IN ENGLISH)

Change the voices in your head, make them like you instead

Vihaan sitä, kun olen iloinen.

Miksi? Koska sen jälkeen tulee välttämättä se alakuloisuus takaisin. Pudotus on aina niin suuri, ja vielä joku kerta hajoan tömähtäessäni pohjalle.