Oon vasta viime aikoina huomannut, kuinka mulla on tapana hankkiutua seurustelusuhteeseen ihmisten kanssa (joista en edes pidä) vain sen takia koska he haluavat minut, välittävät minusta ja sanovat rakastavansa. Haluan niin kovasti vain tuntea olevani rakastettu. Ei siinä vaiheessa kai kiinnosta rakastatko sä itse sitä toista ollenkaan, oli se kuinka karua tahansa.
En edes tiedä, miksi tulin kirjoittamaan tätä. Koin jonkinasteisen ahaa-elämyksen puoli tuntia sitten. Ehkä siksi. Joku oli pukenut ajatukseni sanoiksi niin kauniisti, että päätin itsekin kokeilla. En tiedä onnistuinko, mutta ainakin yritin.
Huomenna uudestaan psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen. Ehkä kuulen mitä paskaa ne musta puhuivat terkkarin ja kuraattorin kanssa viime käyntini jälkeen...
Ja mä vähenen, palelen.
Mä haluun pois ja mä haluu en.
Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan!
Mikset sä
ja miksen mä?
Miksei enää ikinä?
Ja ulkona kaukana jäätyy maa.
Mitä musta jäljelle jää?
Oon vasta viime aikoina huomannut, kuinka mulla on tapana hankkiutua seurustelusuhteeseen ihmisten kanssa (joista en edes pidä) vain sen takia koska he haluavat minut, välittävät minusta ja sanovat rakastavansa. Haluan niin kovasti vain tuntea olevani rakastettu. Ei siinä vaiheessa kai kiinnosta rakastatko sä itse sitä toista ollenkaan, oli se kuinka karua tahansa.
VastaaPoista< mulla tuli taas kylmät väreet ku luin sun blogia toi lause oli niinkun mun päästä niinku iha uskomatonta oikeasti miten voi olla noin samanlainen ihminen! en oo ikinä ennen kuullut et joku tekisi noin kun minä...
eikä ne susta pahaa puhu, ei varmana!
<3 voimia sulle ja isoisohali!
Voi sinua, voimia täältäkin! Haluisin tutustua kanssasi, jos haluanet?
VastaaPoista