Who knows, maybe I'm the liar

Varo pitämästä ylimääräistä meteliä, älä yritäkään katsoa Sharing the Secretiä ilman kuulokkeita, älä mene alakertaan juomaan vettä, älä kuvittelekaan voivasi tehdä vatsalihasliikkeitä nyt.

Emily, vaikka sinulla on loma, vanhemmillasi ei ole. He nukkuvat jo - ole hiljempaa.

Kirottua. Inhoan hiljaisuutta. Pelkään sitä. Tänä iltana tasaisin väliajoin hiljaisuutta on rikkonut vatsani murina, ääni jota olen näiden kolmen vuoden aikana oppinut rakastamaan. Tällä hetkellä hiljaisuudessa kaikuu ainoastaan läppärin näppäimistön naputus, sekin on ärsyttävää mutta väistämätöntä, jos haluan kertoa teille jotain.

Ei mulla oikeastaan edes ole mitään asiaa. Kunhan kirjoitan, vähän niinkuin ilmoittaakseni olevani yhä elossa possuiltuani joulunpyhät ja oltuani yksin koko tähän astisen joululoman.

Huomenna herään aikaisin, treenaan 30 - 60 minuuttia, juon kahvin ja syön leivän, käyttäydyn täydellisesti. En epäonnistu, siivoan kotona, en epäonnistu. Lähden keskustaan, en syö muuta, en epäonnistu.

Aamupaino muutaman päivä sitten tasan kuusikymmentä kiloa.

Täydellisyyteen on matkaa kaksikymmentä kiloa.

Kolmasosa.

~*~*~

I hate silence, I'm afraid of it really.

Just decided to write something, to tell you I am really still alive after the horrible xmas.

Just realized something..

It's a long way to perfection, 20 kilograms.

I have to loose 1/3 of my weight.

Will I ever be able to do it?

have yourself a merry little christmas

Vaikka joulu on älyttömän mättämisen ja itsekurin haastamisen aikaa, ainakin minulle, mä toivon hartaasti, että te kaikki osaatte ottaa rennommin nämä pari päivää. Itse lupaan ainakin yrittää.

Kai se, mitä yritän sanoa on

merry christmas to all my readers!

he kissed my lips i tasted you mouth

What the fuck do you think you're doing?

Do you seriously think that you can play with me like this?

I'm trying hard to get over you, but you just keep coming back to my life over and over again.

Please make up your clouded mind and tell what do you think.

Would make it a lot easier, thanks.

I can't tell you what it really is, I can only tell you what it feels like

18 tuntia syömättä jonka jälkeen pieni pala kanaa ja kaksi desiä mustikkajogurttia. Ei kuulosta vielä pahalta, eihän? Mutta kun se ei jäänytkään vielä siihen; äsken söin palan pizzaa ilman, että pahemmin edes ajattelin koko asiaa. Nyt syytökset kaikuvat päässäni, enkä saa niitä hiljenemään. Ahdistaa.

Tänään aloin muistelemaan aikaa, jolloin mulla vielä oli joku/joitain johon luottaa, joille puhua ja joiden kanssa pitää hauskaa päivittäin.

Nyt ne ajat ovat ohi, ja mä olen ihan yksin tässä isossa maailmassa.

Ahdistaa.

Tänään Tytön kasvot nousivat mieleeni selkeämmin kuin ikinä, sydänraukkani jätti pari lyöntiä väliin. Haluaisin, että hän edes puhuisi minulle. Juuri nyt en tiedä, muistaako hän edes olemassaoloani.

Ahdistaa.

Pari kuukautta sitten löysin hänen galleriablogistaan lyriikoita biisistä, jota en haluaisi ikinä kuulla. Tänään kuitenkin kuuntelin biisin vielä kerran. Miksei hän itse tee, niinkuin sanoissa sanotaan? Ei hän enää edes moikkaa.

Sä olit kiva se oli saatava kokea

Mut siit on vuosi aikaa nyt saatana lopeta

Kun mä en haluu et sä suret enää yhtään

Mä oon vapaa mies ja voin tehä mitä lystää

Sun pitäs jatkaa

Sun pitäs koittaa ees

Mut se ei tarkota ettei voitas moikkaa ees

Siit on vuos ja sä vielä itket mun perään

Mä pyydän pliis älä rakasta mua enää

Se sattu, muttei auta unohtamaan. Mä en vaan voi sille mitään, että mä todellakin rakastan sitä tyttöä, halusi se sitä tai ei.

Underneath the scars a life so young, but the wounds can heal on anyone

Sata ja yksi päivää.

Tänään olin kuitenkin vain epäonnistuja, olen aina liian iso.

Uusimmat arvet ovat kaksi viikkoa vanhoja.

You're at the back of my mind

Näin taas unta susta.

i said i wouldn't call you but i've lost all control and i need you now

Mä haluan kirjoittaa, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin.
Pidennetty viikonloppu, silti tämä on mulle kuin mikä tahansa viikonloppu: istun yksin kotona ja opiskelen. Ei kukaan mua ole minnekään pyytänyt varmaan kuukauteen, mutta se ei haittaa. Haluan ajatella, että jos seura ei kelpaa niin en kinu ketään seuraani...

Viikko kämpillä meni ihan okei, en edelleenkään ole ostanut paljoakaan ruokaa sinne, mutta sorruin käyttämään sokeria kahvissani makeutusaineen sijasta, kun en jaksanut lähteä ostamaan uutta pakkausta jälkimmäistä. Kaloreita paaaljon enemmän, tiedän.


Eilen päätin, että unohdan Tytön, aamulla tajuan nähneeni hänestä unta ja en voi estää kyyneliä valumasta poskilleni.
Miksi en voi unohtaa?
Mun täytyy unohtaa, tai mulle käy vielä huonosti.
Huonommin. Ihan miten vain. Meinasin tehdä jo kaksi 'radikaalia' ratkaisua: poistaa Tytön kavereistani Fabossa ja Galleriassa (auttaisi unohtamaan), mutta en uskaltanut. Olisi ollut vielä nolompaa, jos olisin joskus halunnut pyytää hänet uudestaan kaverikseni ollessani taas okei, päästessäni hänestä yli kokonaan.
Ei, hänestä ei ole kuulunut mitään, ja näin hänet ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen kuluneella viikolla - sekin vahingossa. Sydämeni jätti lyönnin välistä, ja ahdistusprosentit hipoivat kattoa. Luoja, miksi juuri kun olin unohtamassa kuinka hyvältä hän näyttääkään.
Voin vieläkin tuntea sen ahdistuksen rinnassani, palan kurkussani ja sen polttavan tunteen silmissäni, kun kyyneleet pyrkivät kasvoille minun estäessä niitä parhaani mukaan.

Anyways, ihanaa joulukuun alkua teille kaikille! ♥

With love, emily.