i'm afraid you'll see it in my face

... eilisistä fiiliksistä on päästy yli ja tähän päivään heräsin hymy kasvoillani.

tekstailin eilen illalla ja yöllä pitkäaikaisen, ulkomailla asuvan nettiystäväni kanssa. emme ole olleet pariin kuukauteen missään yhteydessä, mutta eilen päätin kysellä kuulumisia ja olen onnellinen, että tein niin. se taisi pelastaa viikonloppuni. en nimittäin osaa sanoin kuvailla, kuinka hyvin hän osaa piristää ja saada minut tuntemaan oloni edes hieman kaivatuksi, ei ihan niin yksinäiseksi kuin yleensä.

kello on kahdeksan illalla, enkä osaa päättää, haluaisinko mennä jo nukkumaan vai valvoa myöhään katsoen jotain turhaa leffaa. huomenna olisi vapaapäivä, mutta se ei tunnu missään. tuntuu samalta kuin viikonloput nykyään muutenkin. tylsää, turhaa, harmaata. i guess i'm all alone again.